Vaimon lihominen yleinen syy seksittömyyteen?

[/quote]

Kyllä oli soma provo. En tartu tuohon nyt lainkaan.

[/quote]

Sinun tehtävänäsi aviomiehenä on huolehtia vaimon hyvinvoinnista. Jos olet noin surkea mies, kai vaimokin ahtaa mieluummin herkkuja naamaansa, kuin on onnellinen kanssasi ja välittää itsestään.



Mieti vähän

useammin lihavia kuin naiset siis ihan tilastojenkin valossa...että silleen aika erikoista että se seksittömyys olisi juuri vaimojen vika :)



t.Maiju

useammin lihavia kuin naiset siis ihan tilastojenkin valossa...että silleen aika erikoista että se seksittömyys olisi juuri vaimojen vika :)

t.Maiju

Eivät anna läskeille miehilleen seksiä.

Eivät anna läskeille miehilleen seksiä.

[/quote]

Naisilta vaaditaan tässkin asiassa enemmän kuin miehiltä. Voidaan todeta näin; jos naisessa on jotain ihan mitätahansa vikaa, huomautettavaa, häiritsevää, se on todella tuomittavaa mies parka kääääärsiii ja naisen on korjattava tilanne. Jos miehessä on jotain ihan mitätahansa vikaa, huomautettavaa, häiritsevää, se on todella säälittävää ja surkeaa ja naisen on ymmärrettävä ja tuettava, muuten mies parka käääärsiii, joten naisen on siis parannettava tapansa.

Naisilta vaaditaan tässkin asiassa enemmän kuin miehiltä. Voidaan todeta näin; jos naisessa on jotain ihan mitätahansa vikaa, huomautettavaa, häiritsevää, se on todella tuomittavaa mies parka kääääärsiii ja naisen on korjattava tilanne. Jos miehessä on jotain ihan mitätahansa vikaa, huomautettavaa, häiritsevää, se on todella säälittävää ja surkeaa ja naisen on ymmärrettävä ja tuettava, muuten mies parka käääärsiii, joten naisen on siis parannettava tapansa.

Naisen sen sijaan on ponnisteltava koko elämänsä ajan hyvittääkseen miehille sen että syöksi heidät pois Paratiisista.

Tämä on TOTUUS.

lihominen todennäköisesti ON yleisin syy seksielämän lopahtamiseen. Ei pelkästään sen toisen osapuolen halujen menemisen takia vaan myös lihoneen osapuolen omien halujen menemisen takia.



Joku vastaava kysely naisille antoi yleiseksi vastaukseksi sen, että kun ei koe itseään viehättäväksi, ei tee mieli seksiä. Tämä alkaa todennäköisesti vaikuttaa jo suht. pienen lihomisen jälkeen. Itse olen läskistynyt n. 10kg suhteemme aikana: 50kg:sta 60kg:aan (pituus 167cm). En pidä itsestäni tällaisena, enkä varsinkaan raskausarvista lörpähtäneessä mahanahassa. En koe itseäni hehkeäksi enkä seksuaaliseksi olennoksi. Mies kyllä haluaa (paremman puutteessa) edelleen, eikä meillä seksielämä ole loppunut, mutta itselleni se on hyvin vaikeaa. Syön terveellisesti ja liikun mahdollisuuksien rajoissa - ne rajat nyt vaan ei enää mitään himourheilua mahdollista... Haluaisin olla itsevarmempi ihminen ja rakastaa itseäni enemmän, silloin olisin varmaan kauniimpi ulkoisestikin, enkä tylsä harmaavarpunen säkkiin pukeutuneena.

että kuinkahan moni mies jättäisi vaimonsa, jos esim. vaimon pillu kuroutuisi umpeen?



Ja edellisessä esimerkissä mies menetti potenssinsa 100%:sti, niin vaimo vain puri hammasta yhteen, ja jatkoi avioliittoaan vaikka koville otti.



Suomessa miestä kuuluu aina ymmärtää ja sääliä, naisten osa on miellyttää sitä aviomiestään.

käsitys kauneudesta jos pidät itseäs noilla mitoilla lihavana :( olet ollut joskus 50-kiloisena todella kukkakeppi!

Pitäisi naisten syyttelyn sijaan miettiä, miksi nainen alkaa lihomaan. Jos ajatellaan, että ylimääräinen 9000kcal vastaa yhtä kiloa painoa, niin kyllä se lihominen kestää vähän pidempään kuin viikon tai kaksi...tavisnainen syö jotain 1400-2200kcal väliltä. Mikä saa naisen lihomaan ja syömään? Surut, murheet? Seksinpuute, ystävien ja tuen puute? Tylsyys?

Tahtoisin ehdottaa aloittajalle Nobelin rauhanpalkintoa.

Tuot rauhaa ja rakkautta maailmaan yhteisymmärrystä rakantavalla, rakastavalla elämänasenteellasi.

Kiitos, ilman sinun kaltaisiasi tämä maailma olisi aivan toisenlainen paikka.

Ok, vaimoni on masentunut. Ollut ainakin 20 vuotta, selvästi pidempään kuin olemme tunteneet. Välillä lääkkeillä ja välillä ilman. Välillä parempana ja välillä taas uudestaan sairaana. Aina pahempi kuin aiemmat kerrat.

En pitänyt ulkoisia seikkoja kovin tärkeinä koskaan, mutta jossakin vaiheessa vuosien myötä ne ovat alkaneet vaikuttamaan. Jossakin tulee raja vastaan, ja sitten on kaikki kummasti vaikeampaa senkin vuoksi. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Täällä toisissa ketjuissa tänään masentuneen miehen ex-vaimo kertoo sietäneensä miehensä masennusta 2 vuotta ja erosi masennuksen takia. Eikä kukaan moralisoi mammaa kun teki näin. Minä olen nyt yrittänyt auttaa aktiivisesti 15 vuotta ja joskus tulee raja vastaan. Ei ehkä vielä, mutta ei sen valtavan kaukana enää ole. Välillä vaimo haluaisi muuttaa yksin asumaan, jättää lapsen minulle jotta saisi vain olla yksin, yksin omassa rauhassaan. Raskauskana syödyt masennuslääkkeet nostavan ADHD-riskiä lapsella joka on realisoitunut ikävästi. Kehotin olemaan varovainen mutta ei kuunnellut minua, totesi että lääkäri tietää ja noudatetaan lääketehtaan suositusta. Nyt toki jälkikäteen katuu tuota eikä varmasti helpota masennustansa.

Ehkä IS:n populaariuutisen innoittamana tuo aloitus oli tökerö, enkä halunnut mitenkään nostaa masennusta esille, mutta kyllä ihan sisäistä kauneutta arvostava uros voi lopulta hyytyä. Pahus tässä on mennyt puolet elämästä yrittäessä korjata jotakin mikä ei tule näköjään kuntoon.

Enkä tiennyt hänen masentuneisuudestaan muuttaessamme yhteen. Ei uskaltanut kertoa ennen kuin muutaman kuukauden kuluttua siitä. Sekin on siedetty yhdellä tulistumisella ja halauksella.

käsitys kauneudesta jos pidät itseäs noilla mitoilla lihavana :( olet ollut joskus 50-kiloisena todella kukkakeppi!

Olen myös 167 ja ilman lihaksia (urheilua) 60 kiloisena minusta löytyy kyllä höllyvä maha, jenkkakahvat ja läskiä peräsimestä, niin että jalan tunteen.

Toki kyse ei ole mistään vaikeasta ylipainosta, mutta siitähän ei ollut puhe vaan 10 kg:n lihomisesta. Nykyään vaan kaikki on niin törkeen ylipainoisia, että tällaisena 60 kiloisenakin menee hoikasta...

"Ok, vaimoni on masentunut. Ollut ainakin 20 vuotta, selvästi pidempään kuin olemme tunteneet. Välillä lääkkeillä ja välillä ilman. Välillä parempana ja välillä taas uudestaan sairaana. Aina pahempi kuin aiemmat kerrat."



Et sitten ajatellut että ehkäpä tuossa on se syy, miksi ei ole seksiä ja vaimo lihoo?? Minä olen ollut pitkään masentunut ja voin kertoa, että se on ihan kamalaa. Ei tosiaankaan tee mieli seksiä, ruokaa syön ja herkkuja ahdistukseeni.

Kauan oletkin jaksanut. Nostan sulle siitä hattua. Aoituksessasi annoit hiukan erilaisen kuvan tilanteestanne, kuten sanoit, kaikki vaikuttaa kaikkeen ja etenkin tuollainen sairaus kuin masennus vaikuttaa kaikkeen. Luulen että jos vaimosi olisi terve ja olisitte viettäneet kaikki nämä vuodet onnellista elämää, ne vaimosi kilot eivät vaikuttaisi seksielämäänne.

Minäkin nimittäin painan lähes 20 kg enemmän kuin vielä muutama vuosi sitten, ja tiedän tasan ettei tuo miestäni ilahduta mutta seksin määrään eikä miehen haluihin ole vaikuttanut mitään. Kun muuten rakkautta riittää.

Tahtoisin ehdottaa aloittajalle Nobelin rauhanpalkintoa. Tuot rauhaa ja rakkautta maailmaan yhteisymmärrystä rakantavalla, rakastavalla elämänasenteellasi. Kiitos, ilman sinun kaltaisiasi tämä maailma olisi aivan toisenlainen paikka.

Ok, vaimoni on masentunut. Ollut ainakin 20 vuotta, selvästi pidempään kuin olemme tunteneet. Välillä lääkkeillä ja välillä ilman. Välillä parempana ja välillä taas uudestaan sairaana. Aina pahempi kuin aiemmat kerrat. En pitänyt ulkoisia seikkoja kovin tärkeinä koskaan, mutta jossakin vaiheessa vuosien myötä ne ovat alkaneet vaikuttamaan. Jossakin tulee raja vastaan, ja sitten on kaikki kummasti vaikeampaa senkin vuoksi. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Täällä toisissa ketjuissa tänään masentuneen miehen ex-vaimo kertoo sietäneensä miehensä masennusta 2 vuotta ja erosi masennuksen takia. Eikä kukaan moralisoi mammaa kun teki näin. Minä olen nyt yrittänyt auttaa aktiivisesti 15 vuotta ja joskus tulee raja vastaan. Ei ehkä vielä, mutta ei sen valtavan kaukana enää ole. Välillä vaimo haluaisi muuttaa yksin asumaan, jättää lapsen minulle jotta saisi vain olla yksin, yksin omassa rauhassaan. Raskauskana syödyt masennuslääkkeet nostavan ADHD-riskiä lapsella joka on realisoitunut ikävästi. Kehotin olemaan varovainen mutta ei kuunnellut minua, totesi että lääkäri tietää ja noudatetaan lääketehtaan suositusta. Nyt toki jälkikäteen katuu tuota eikä varmasti helpota masennustansa. Ehkä IS:n populaariuutisen innoittamana tuo aloitus oli tökerö, enkä halunnut mitenkään nostaa masennusta esille, mutta kyllä ihan sisäistä kauneutta arvostava uros voi lopulta hyytyä. Pahus tässä on mennyt puolet elämästä yrittäessä korjata jotakin mikä ei tule näköjään kuntoon. Enkä tiennyt hänen masentuneisuudestaan muuttaessamme yhteen. Ei uskaltanut kertoa ennen kuin muutaman kuukauden kuluttua siitä. Sekin on siedetty yhdellä tulistumisella ja halauksella.

"Ok, vaimoni on masentunut. Ollut ainakin 20 vuotta, selvästi pidempään kuin olemme tunteneet. Välillä lääkkeillä ja välillä ilman. Välillä parempana ja välillä taas uudestaan sairaana. Aina pahempi kuin aiemmat kerrat."

Et sitten ajatellut että ehkäpä tuossa on se syy, miksi ei ole seksiä ja vaimo lihoo?? Minä olen ollut pitkään masentunut ja voin kertoa, että se on ihan kamalaa. Ei tosiaankaan tee mieli seksiä, ruokaa syön ja herkkuja ahdistukseeni.

Kävi kyllä selvksi viimeisimmästä viestistä. Ap on väsynyt tukijan rooliin ja haluaisi itselleenkin jotain. Ap:lle iski iltapulun uutinen, koska se ikäänkuin tarjoaa helppoa vastausta monimutkaiseen ongelmaan. Voi kun se olisikin noin yksinkertaista, että lihonut vaimo on ällö ja siinä kaiken pahan alku ja juuri. Ap tietää itsekin ettei näin ole. Jokin kuitenkin pitää ap:n suhteessa: rakkaus, pelko, vastuu, tottumus, lapsi. Negatiivisia tunteitaan ap purkaa av:lle yliyksinkertaistamalla asioita ja käyttämällä karkeaa kieltä, jota ei ehkä tosielämässä käyttäisi.

Et sitten ajatellut että ehkäpä tuossa on se syy, miksi ei ole seksiä ja vaimo lihoo?? Minä olen ollut pitkään masentunut ja voin kertoa, että se on ihan kamalaa. Ei tosiaankaan tee mieli seksiä, ruokaa syön ja herkkuja ahdistukseeni.

Edelleen oma moka. Toki ymmärrän täsmälleen miten masennus vaikuttaa kaikkeen arjessa, välillisesti tai suoranaisesti.

Aloituksen ajatus oli yleisellä tasolla asiassa, ei olisi pitänyt nostaa omaa tilannettamme lainkaan esiin koska A) siihen ei tule täältä ratkaisua tai uutta tietoa ja B) se vain ärsyttää tavalla tai toisella. Täällä toki kaikilla on parempi tieto meistä, älykkyydestäni, kaluni kulmasta erektiossa, vaimoni masennuksen syistä ja siitä onko häntä kannustettu vaiko ei.

YLEISELLÄ TASOLLA voisi kai ajatella, mm. tuon IS:n jutun lukeneena, että tämä olisi jotenkin yleinen ongelma ja muutoin tervee ilman masennusta olevat parit kärsivät usein huomattavan ylipainon kertymisestä ja jopa lopulta eroavat sen vuoksi. Asialle on helpompaa tehdä jotakin aiemmin:

Aiemmin vaimoni vähätteli asiaa ja piti sitä naurettavana. Sitten ei pystynyt enää tekemään painolle mitään. Sitten paino alkoi pahentaa masennusta niin elimellisesti kuin psyykkisesti. Sitten SSRI-lääkkeet keräsivät lisää rasvaa vyötärölle ja hän luovutti. En olisi valtavan ihmeissäni jos ei-masentuneilla masennusoireet alkavat ylipainon kertymisestä. Inflammaatio puskee kroppaan ja sen jälkeen kaikki on vaikeampaa. Onko aihe jotenkin kielletty tai eikö siitä olisi hyvä puhua ja varoitella ettei muille käy niin?

www.tekniikkatalous.fi/innovaatiot/tiede/liikkumattomuus+on+hiljainen+t…

http://www.hs.fi/ulkomaat/Tutkijat+Kovat+rasvat+aiheuttavat+lihavuuteen…

lihominen todennäköisesti ON yleisin syy seksielämän lopahtamiseen. Ei pelkästään sen toisen osapuolen halujen menemisen takia vaan myös lihoneen osapuolen omien halujen menemisen takia.

Joku vastaava kysely naisille antoi yleiseksi vastaukseksi sen, että kun ei koe itseään viehättäväksi, ei tee mieli seksiä. Tämä alkaa todennäköisesti vaikuttaa jo suht. pienen lihomisen jälkeen. Itse olen läskistynyt n. 10kg suhteemme aikana: 50kg:sta 60kg:aan (pituus 167cm). En pidä itsestäni tällaisena, enkä varsinkaan raskausarvista lörpähtäneessä mahanahassa. En koe itseäni hehkeäksi enkä seksuaaliseksi olennoksi. Mies kyllä haluaa (paremman puutteessa) edelleen, eikä meillä seksielämä ole loppunut, mutta itselleni se on hyvin vaikeaa. Syön terveellisesti ja liikun mahdollisuuksien rajoissa - ne rajat nyt vaan ei enää mitään himourheilua mahdollista... Haluaisin olla itsevarmempi ihminen ja rakastaa itseäni enemmän, silloin olisin varmaan kauniimpi ulkoisestikin, enkä tylsä harmaavarpunen säkkiin pukeutuneena.

hyvin ikävään sävyyn kun painoni nousi tuohon samaan, olen sinua sentin pidempi.

Olin myös 50 kg kun tapasimme. Käytin silloin vaatekokoa 32-34. Nykyisin vaatekokoni on 36. Nimittäin raskausaikana painoa tuli lisää ja vielä 10 kk synnytyksen jälkeen painan 60kg. Miestä se asia vaivaa enemmän kuin minua ja olen siitä saanut kuullakin.

Kävi kyllä selvksi viimeisimmästä viestistä. Ap on väsynyt tukijan rooliin ja haluaisi itselleenkin jotain. Ap:lle iski iltapulun uutinen, koska se ikäänkuin tarjoaa helppoa vastausta monimutkaiseen ongelmaan. Voi kun se olisikin noin yksinkertaista, että lihonut vaimo on ällö ja siinä kaiken pahan alku ja juuri. Ap tietää itsekin ettei näin ole. Jokin kuitenkin pitää ap:n suhteessa: rakkaus, pelko, vastuu, tottumus, lapsi. Negatiivisia tunteitaan ap purkaa av:lle yliyksinkertaistamalla asioita ja käyttämällä karkeaa kieltä, jota ei ehkä tosielämässä käyttäisi.

Kiitos. Listasi oli tyhjentävä. Ei ole pienin syy ollut vuosien varrella, etten usko vaimon selviävän yksin saati pienen vilkkaan lapsen kanssa. Ja toki siellä jotakin rakkauttakin täytyy olla, se tosin jotenkin hiipunut ja vaimo usein minua kutsuukin kiukkuisena kämppikseksi.

Vaimollehan ei ole voinut puhua ylipainosta juurikaan, suora maininta ehkä puolen vuoden välein on johtanut vain ongelmiin. Lähinnä olen asiaa sivuavia artikkeleita luetuttanut kun uusia tutkimustuloksia tullut vastaan. Hyvin kannustavassa ja innostuneessa hengessä, ehkä joskus turhautuneenakin. Jos vain jostakin niistä löytyisi kipinä. Aivan varmasti olen tehnyt paljon pieleen itsekin, ja tekisin joitakin asioita toisin jos tietäisin miten hän reagoi. Ja toisissa osaisin nyt olla välittämättä siitä miten hän reagoi.

Näiden päälle sitten olosuhteissa erilaista ylimääräistä kuormaa, kuten ei sukulaisia 200km lähempänä lapsen perään välillä katsomaan ja lapsen runsas tai oikeastaan jatkuva sairastelu.