opintotuki+lapsi

Siis me ostettiin tuo kallis auto ennenkuin oli mitään tietoa raskaudesta :D

Tietty auto pitää myydä jos rahat eivät riitä tai ainakin vaihtaa halvempaan.

Kuten sanoin aikomus on mennä mahd, nopeasti takaisin töihinkin nottei tarvi yhteiskuntaa rasittaa, ei todellakaan roikkua vuosikausia yhteiskunnan tuilla ei edes sitä perus 3 vuotta joten hui hirvitys kun tässä mietin MAHDOLLISUUKSIA edes joihinkin tukiin vuoden ajaksi

-ap

Tottakai on varaa ottaa lainaa ja ostaa auto ja muuttaa isompaan asuntoon kun ei kerran lapsesta ollut tietoa! Tuskin kukaan raskauduttuaan alkaa ensimmäiseksi miettiä auton myyntiä ja asunnonvaihtoa ennemmin kuin asumistukea!

Mielestäni emme ole edes mitään hyvätuloisia, käteen jää palkkaa 1700e verojen jälkeen, mies opiskelee ja asutaan pääkaupunkiseudulla missä asuminen ei edes ole kovin halpaa.

-ap

Eiköhän opiskelijat, työttömät yms. ole aivan yhtä oikeutettuja lapsiin ja kelvolliseen asumiseen kuin me muutkin. Materia, joka tässä yhteiskunnassa kiertää, kiertää yhdessä sovituilla perusteilla. Ainakin minä maksan ihan mieluusti muidenkin lasten hankinnasta hieman.



Opiskelevat perheet ovat kamalassa köyhyysloukussa (kokemusta riittää). Toisaalta tein lapseni opiskeluaikana, jolloin tulin tukien muodossa todella paljon halvemmaksi kuin moni mammalomalainen, jos hintalappua aletaan kirjoittelemaan. Vaikka tein 2 lasta opiskeluaikana valmistuin erinomaisin arvosanoin vain puoli vuotta tavoiteaikataulusta. Siitä kiitos päivähoidon ja oppilaitokseni joustavuudelle.



Olen urallani nyt hyvässä vaiheessa, eikä tarvitse enää pitää äitiyslomia tms. Lapseni ovat jo niin isoja, ettei tulee paljoa poissaoloja heidän sairastelujenkaan vuoksi. Opiskelun ja vauva-ajan yhdistäminen oli rankkaa, mutta jälkikäteen ajateltuna todella viisasta. Nyt, kun moni ystäväni putoaa urakehityksestä äitiyslomien ja sairaiden pikkulasten hoivaamisen takia voin tehdä työni hyvin ja harrastaa vapaa-ajalla lasteni kanssa yhdessä.

Itse opiskelin kanssa yh:na ja sain asumistukea jonkin verran vaikka kävinkin vähän töissä. Sitten tapasin mukavan miehen ja myöhemmin muutettiin yhteen. Jos kummallakaan ei olisi ollut lapsia niin minä olisin saanut tukea (opiskelijan asumislisä) "omaan vuokran puolikkaaseeni" mutta kun lapsia oli, ei edes yhteisiä niin miehen palkasta meni se vuokran osuus mitä en itse saanut maksettua. Vielä epäreilummalta tuntui kun samaisen miehen niskoille kaatui päivähoitomaksujakin. Yksin asuessani maksut meni verorahoista mutta yhdessä meidät katsottiin perheeksi ja miehen palkan mukaan määräytyi myös päivähoitomaksut. On kuulkaa täytynyt miehen olla poskettoman rakastunut kun on ottanut tälläisen elätiksensä. Tosin nyt jo opiskelut käytynä loppuun ja itse maksan oman osuuteni :)

Tai ainakin nostaa isäkuukausi-rahat. Me tehtiin näin kun miehen opintotukikuukaudet loppu. Oli isompi kuin kotihoidontuki. Siitä jäin vielä kotihoidontuelle. Tukien kanssa eläminen on kamalaa.

muita tukia, niin kuin joku väitti. Kotihoidontukeakin voi saada opintotuen kanssa samaan aikaan. Toki silloin tarvitsee jonkun muun hoitajan lapselleen kaikella todennäköisyydellä.



Jooh, meillä oli kanssa taloudellisia ongelmia tästä, kun opiskeluaikana lapsen sain. Ja hommahan meni niin, että lasta suunnitellessa mulla oli ihan vakityö ja opiskelupaikka tulikin sitten yllättäen (suosittu ala).



Mun mielestäni oli hurjasti paljon rankempi opiskella, kun oli pieni lapsi kotona kuin se aika sitä ennen, jolloin opiskelin ja kävin töissä. Nimimerkillä yöunet/niiden puute vaikuttaa kaikkeen ja toisekseen vielä huono omatunto siitä, ettei ole tarpeeksi kotona. :(



Ja samaa mieltä, että tukien kanssa eläminen on kamalaa, en ymmärrä, kuka sitä haluaa ehdoin tahdoin tehdä!