Olen 28v.ollut 8vuotta naimisissa vaikken edes rakasta miestäni. Kysyttävää?

En ole ikinä rakastanut miestä. Mulla oli ennen nykyistä miestäni kymmeniä suhteita ja lopulta päätin, että nyt on aika perustaa perhe.

Olen varakkaasta perheestä, joten ainoa kriteeri oli että miehellä pitää olla lehmän hermot. Olen itse aika herkästi tulistuva.

Olemme olleet yhdessä 15v j meillä on paljon lapsia. Olemme onnellisia ja parisuhde voi todella hyvin. Mieheni rakastaa minua ja olen tavallaan kiintynyt häneen. Hän on paras kaverini.

Mieheni on kyllä todella mustasukkainen minusta, ehkä jotenkin tajuaa tilanteen. En ole ikinä pettänyt.

minun kirjoitus, mutta me ollaan oltu yhdessä jo 22 vuotta... Eiin enkä ole varakkaastaperheestä

Tietääkö hän tunteistasi (niiden puutteesta)?

Tietääkö hän tunteistasi (niiden puutteesta)?

en ikinä enkä koskaan pettäisi

Niin, tietää ja ei tiedä. Tietää että rakastan perhettäni, mutta on joskus kysynyt miksi en voi rakastaa häntä. Sanon kyllä rakastavani.

Toisaalta, rakkausavioliitothan on paljon huterammalla pohjalla kuin ns.järkiliitot

ap

Tiedän kyllä mitä on rakastaa, kaivata, riutua ikävästä..

Mutta rakastan naista, jota en koskaan saa.

Lapsiani myös rakastan, omia ja meille sijoitettuja, ehdottomasti ja ikuisesti..

t: 14

itse olen 35v ja ollut vuoden ns. järkiliitossa. En rakasta miestäni, mutta hänestä tulee hyvä isä mahd. lapsillemme.

Mun isä petti äitiäni aina kun tilaisuuden sai. Tajusin tämän jo aika nuorena.

t: 14, 20

minulla oli suhde, joka olisi jatkuessaan päätynyt tuollaiseksi järkiliitoksi. Huomasin vaan, että en voi olla enää itselleni rehellinen, alkoi tuntua väärältä koko homma. Aloin vain tehdä itsekkäämpiä valintoja. Meillä ei seksielämäkään ollut hyvää, joten sekin vaikutti.

Mutta jossain vaiheessa olin perustellut itselleni, että haluan jatkaa ko. suhteessa ja olin hyvin onnellinen, mies oli hyvä ystäväni ja sen vuoksi asiat tuntuivat oikealta. Ehkä jos seksi olisi toiminut niin saattaisimme olla vieläkin yhdessä.

minulla oli suhde, joka olisi jatkuessaan päätynyt tuollaiseksi järkiliitoksi. Huomasin vaan, että en voi olla enää itselleni rehellinen, alkoi tuntua väärältä koko homma. Aloin vain tehdä itsekkäämpiä valintoja. Meillä ei seksielämäkään ollut hyvää, joten sekin vaikutti.

Mutta jossain vaiheessa olin perustellut itselleni, että haluan jatkaa ko. suhteessa ja olin hyvin onnellinen, mies oli hyvä ystäväni ja sen vuoksi asiat tuntuivat oikealta. Ehkä jos seksi olisi toiminut niin saattaisimme olla vieläkin yhdessä.

meillä järkiliitto ja välillä en vain kestä sitä. Mies rakastaa ja tulistuukin välillä minulle ja lapsille. =(

minulla oli suhde, joka olisi jatkuessaan päätynyt tuollaiseksi järkiliitoksi. Huomasin vaan, että en voi olla enää itselleni rehellinen, alkoi tuntua väärältä koko homma. Aloin vain tehdä itsekkäämpiä valintoja. Meillä ei seksielämäkään ollut hyvää, joten sekin vaikutti.

Mutta jossain vaiheessa olin perustellut itselleni, että haluan jatkaa ko. suhteessa ja olin hyvin onnellinen, mies oli hyvä ystäväni ja sen vuoksi asiat tuntuivat oikealta. Ehkä jos seksi olisi toiminut niin saattaisimme olla vieläkin yhdessä.

oletko nyt yksin vai jonkun kanssa?

meillä järkiliitto ja välillä en vain kestä sitä. Mies rakastaa ja tulistuukin välillä minulle ja lapsille. =(

Toisaalta kovin tyytyväinen ja onnellinen, toisaalta kaipaa sitä, että joku rakastaa. Mietin eroa monesti suhteen aikana, lopulta päädyin siihen, että suhteessa ei ole mitään järkeä, jos kerran puolessa vuodessa mietin eroa.

minulla oli suhde, joka olisi jatkuessaan päätynyt tuollaiseksi järkiliitoksi. Huomasin vaan, että en voi olla enää itselleni rehellinen, alkoi tuntua väärältä koko homma. Aloin vain tehdä itsekkäämpiä valintoja. Meillä ei seksielämäkään ollut hyvää, joten sekin vaikutti.

Mutta jossain vaiheessa olin perustellut itselleni, että haluan jatkaa ko. suhteessa ja olin hyvin onnellinen, mies oli hyvä ystäväni ja sen vuoksi asiat tuntuivat oikealta. Ehkä jos seksi olisi toiminut niin saattaisimme olla vieläkin yhdessä.

oletko nyt yksin vai jonkun kanssa?

meillä järkiliitto ja välillä en vain kestä sitä. Mies rakastaa ja tulistuukin välillä minulle ja lapsille. =(

Toisaalta kovin tyytyväinen ja onnellinen, toisaalta kaipaa sitä, että joku rakastaa. Mietin eroa monesti suhteen aikana, lopulta päädyin siihen, että suhteessa ei ole mitään järkeä, jos kerran puolessa vuodessa mietin eroa.

itse pelkään yksinäisyyttä kuin ruttoa.

t:se joka kysyi edellisen

se voi olla aika iso yllätys, jos kohtaakin jonkun johon rakastuu palavasti. Ehkä sulle ei käy niin, mutta sanonpa vaan, että yllätyksiä voi tulla.

olen valintani tehnyt. Aion pysyä tässä suhteessa ja olen elämääni tyytyväinen.

Hyvää jatkoa jos oma ei riitä

Ok.

Mitä rakkaus sitten sinusta on? Leiskuvaa lempeä?

Rakastaako miehesi sinua? Vai onko hänkin vaan tyytyväinen?

Sulla on nyt joku ihme sisäinen kriisi päällä tai olet pettänyt miestäsi hijattain.

seksiä on? mitäs jos rakastut johinkin toiseen?

ja se onkin jännä, että meillä on edelleen hyvin paljon läheisyyttä, tehdään yhdessä jne.jne.



Mutta en minä häntä rakasta, mutta en myöskään aio erota. Olen päättänyt olla mieheni kanssa vanhuuteen asti jollei jotain mullistavaa tapahdu (väkivaltaisuus tms.)

Olen spontaani tunneihminen, mutta tässä asiassa olen päättänyt olla vahva

miten olet päätynyt tähän ratkaisuun? Onko teillä lapsia? Nukutteko samassa sängyssä?

odotahan kun kolmenkympinkriisi iskee niin tulee miehelle kenkää :D