Lue keskustelun säännöt.
Mun lapselta puuttuu sormia
19.07.2012 |
Ja on yksi muukin pieni "epämuodostuma".
Pyydän teitä vanhempia opettamaan lapsillenne suvaitsevaisuutta erilaisia ihmisiä kohtaan.
Opettakaa ettei saa osoitella muita.
Saa mennä kysymään haluaako lapsi näyttää kättä, ymmärrän täysin lasten uteliaan suhtautumisen. Jos kysyy ystävällisesti "Haluatko näyttää mulle sun kättä?", niin se on ok.
Mun lapsi on äärettömän herkkä aistimaan oudon suhtautumisen häneen. Hän on kyllä huomannut sen että ihmiset kovin kehuvat sisarusten kauneutta, muttei koskaan hänen (paitsi tietysti me vanhemmat). Kysyi kerran multa että onkohan vielä aikuisenakin ruma. Itkettää, kun kirjoitan tätä. Eikä hän ole ruma, ei ulkoa eikä sisältä - vain erilainen.
Lapsille ei voi painottaa liikaa sitä, että erilaisuus on RIKKAUS. Luvatkaa mulle, että opetatte sen teidän lapsille. En halua että mun lapsi elää maailmassa, jossa häntä ei hyväksytä.
Kommentit (26)
oma 4v poikani meni heti ystävystymään omaan päiväkotiryhmäänsä tulleen tytön kanssa. tytöllä on toinen käsi muovinen tekokäsi. Poikani siis tutustui häneen heti ensimmäisenä päivänä ja kertoi kotona, että oli löytänyt kivan kaverin. Vasta ehkä kuukauden kuluttua poikani mainitsi, että tytöllä on apukäsi joka on aika hieno. Meni pari kk ja tyttö alkoi kiusata poikaani kun sai kavereita muista tarhan tytöistä. Eli tekin joiden lapsella on jokun erikoisuus, muistakaa opettaa hyvää käytöstä ja lojaalisuutta myös toisia kohtaan. Eihän lapsi vammainen ole vaikka ulkonäkö muista poikkeaisi. ja kehitysvammaisellekin voi useimmiten opettaa miten olla kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... joka tosin leikattiin pois jo synnytyssairaalassa.
Mutta kyllä siis meidänkin perheessä suvaitsevaisuudella ja sosiaalisilla taidoilla on iso osa ;)
mahtava kuulla, että toimeen on tarttu tosissaan.
kannatan toimintaterapiaa, se on varmasti ainakin pienemmälle lapselle helpompi tapa käsitellä asioita.
itse kuljin myös toimintaterapiassa, olin niin lukossa, etten saanut puhutuksi asioista, mutta piirtämisen yms. kautta pystyin avaamaan tunteitani.
voimia todella paljon sinulle, tyttärellesi ja koko perheelle. :)
Tyttärestäsi kasvaa varmasti ihana ja empaattinen, muut huomioon ottava aikuinen vielä joka ymmärtää hyvin erilaisuutta. :)
Hyvää jatkoa sullekin ja kiitos kun kerroit omasta kokemuksesta!
ap
Mulla ei ole sellaista spostia missä ei näy nimi, mutta voin kyllä tehdä sellaisen:) Olis tosi mukava vaihtaa ajatuksia jonkun kanssa joka on samassa tilanteessa!
ap