Ajattelin tappaa itseni
nyt, ei ole mitään syytä jatkaa tätä paskaa elämää. Asun Suomen ulkopuolella eikä miestäni näytä tämä kiinnostavan, joten samapa tuo kai on jos syön kaikki beetasalpaajani.
Kommentit (28)
Serkkuni juoksi rekan alle 17-vuotiaana, koskka tyttöystävä jätti, mieti!
Huono mies, anna sille kenkää. Etsi hyvä.
Tapasin sen vajaa parikymppisenä enkä jotenkin enää osannut jatkaa (jotenkin tuossa vaiheessa jo vääristyneitä) suunnitelmiani, ja nyt kymmenisen vuotta myöhemmin tuntuu että heitin koko vitun elämäni hukkaan. Oma vika, joo, mutta voi kun olisin tarpeeksi ajoissa tähän herännyt :(
Sinullakin on varmasti syitä elää ja läheisiä jotka jäävät kaipaamaan!
älä tapa, tuottaa liikaa tuskaa muille. Tee isoja muutoksia elämääsi. Jos kaikki on nyt ihan sama, niin tee ainakin ennen tsesi tappamista jotain mitä et ikinä tekisi. Laita reppu selkään, ja lähde vaikka Kongoon.
Mutta kun ei ne kaipaamaan jäävät vanhemmat hurjasti auta nyt :( tekee olon vielä pahemmaksi vaan.
Jatkat siitä mihin jäit. Päivität suunnitelmasi. Ihmiset elävät nykyään pitkään ja hyväkuntoisina. 30 vuotias on vielä nuori aloittamaan alusta. Hyvin se sujuu kun pääset vain uudestaan vauhtiin.
Etsit paremman miehen. Ja toteutat ne suunnitelmasi.
Armi Ratia perusti Marimekon noin viisikymppisenä
Voi hyvänen aika. Lähestyn viittäkymppiä, ja elämä vasta alussaan! Ehtiihän tässä vielä vaikka mitä!
Tuntuu vaan niin toivottomalta. Asun tosiaan Suomen ulkopuolella eikä elämä ole muutenkaan helppoa mutta en yhtään tiedä miten saisin kavereita täältä saati töitä :/ vihaan tätä tilannetta! En vaan jaksa enää elää ä, olen aivan yksin, mies inttää että kyllä mullekin työpaikka löytyy ja saan etänä suoritettua yliopisto-opintoni loppuun mutta mulla ei taida usko riittää :/
En jaksa tätä. En kuitenkaan ole sitä mitä multa odottavat. Olen jo hukannut niin suuren osan elämästäni että en enää osaa sitä edes surra.
en osaa muuta vaihtoehtoa enää ajatella. Mutta hetkellinen myötätunto palstalta oli lohduttavaa, kiitos siitä :)
En jaksa tätä. En kuitenkaan ole sitä mitä multa odottavat. Olen jo hukannut niin suuren osan elämästäni että en enää osaa sitä edes surra.
[/quote]
Meistä ei kukaan ole selainen kuin mitä me kuvittelemme muiden odottavan meistä. Sen takia sen miettiminen on turhaa. Elä itseäsi varten. Kokeile ainakin ensin. Älä ole liian ankara itsellesi. Älä odota myöskään liikaa itseltäsi. Ei ole oikeasti ketään tai mitään tahoa, joka jotenkin oikeasti voisi tuomita meidät "vääristä" valinnoista tai tekemättömistä asioista. Se kaikki on oman päämme sisällä.
Elämässä on enemmän tai vähemmän sellaisia 'heräämishetkiä" jolloin tunnemme valtaisaa tyhjyyttä, ja huomaamme oman rajallisuutemme ja vajavuutemme. Ne ovat hyviä hetkiä. Hiljenny kuuntelemaan itseäsi, sillä sinulla on juuri nyt huikea hetki käsillä kokea jotakin perustavanlaatuisesti todellista. Sinä elät juuri nyt ja jos pystyt tuntemaan tuskaa kaikesta järjettömyydestä, pystyt luultavasti kohta myös iloitsemaan tästä kaikesta järjettömyydestä.
Klisee: elämä on matka. Aika absurdi sellainen. Ja jos jäät nyt jo kyydistä et tule tietämään mitä seuraavan mutkan takana näkyy...
Oikeasti. et vain näe niitä juuri nyt. Älä lopeta elämääsi. Haluaisin jutella kanssasi. Olen nyt lähdössä hakemaan miestäni autolla 50km päästä. Kun tulen takaisin vajaan 2 tunnin päästä olethan silloin vielä täällä. Odota ainakin vielä hetki. Pari tuntia...
OSta lentolippu Suomeen ja tule takaisin! Itsemurha ei ole koskaan ratkaisu! vJos itsensä tappaa sielu jumittuu...haluatko kummitukseksi tms?
Siellä se totuus ja rauha on! Sulle ap!!!
Vastuu ja valinnat on sun. Aina on vikaa säässä, miehessä, töissä... Vastuunkarttajat tarvitsevat syntipukkeja. Se, että tajuaa vastuun olevan itsellä vie eteenpäin. Mitä voit tehdä huomenna tavoitteen eteen? Haaveet toteutuu duunilla.
Suomessa ja siellä ulkopuolella. Mikäs tuossa nyt mättää?