Mistä tietää että ei enää rakasta? Tasaista arkea aina.

Silloin rakastaa, kun siihen pystyy... "Illan hiljaa viiletessä rakastan sua vielä. Valosta on aavistus ja lupaus aamunkoin. En kaiken tämän keskellä kai muusta enää tiedä, rakastan sua vielä, rakastan niin kauan kuin mä voin..."

Kun ei enää löydä toisen luo, eikä lopulta enää haluakaan. Siitä, että on niin lohduton olo lähes koko ajan, ettei mikään tunnu miltään. Ei ainakaan hyvältä juuri koskaan. Ettei näe yhteisessä tulevaisuudessa mitään mikä ilahduttaisi. Ehkä näistä?



t. miten helvetissä tämä näin meni

Kun on vaikeita hetkiä ja tuntuu, etten oikeasti enää halua tätä suhdetta, pohdin itse samaa kysymystä.



Aina tulee jo ensimmäisenä juttuna mieleen, että jos nyt eroaisimme, niin en mitenkään voisi antaa miestäni kenellekään muulle. En oikeastaan edes ehdi miettiä sen pidemmälle asiaa. Kun ajattelen, että hänet saisi joku muu nainen, niin minulle tulee todella paha olo ja menettämisen pelko. Silloin tajuan, että tunteita on vielä, vaikka arki painaa päälle. Teen asialle jotain, usein puhumme asioista mitkä kiikastavat tai itse teen jotain suhteemme eteen.



Aiemmin, kun erosin exästäni, tunteet olivat kuolleet. Jopa toivoin vähän, että hän löytäisi jonkun naisen heti, ettei minun tarvitsisi olla se paha joka jätti.

että ajatus kumppanista toisen kanssa ei aiheuta mustasukkaisuuden tunteita vaan on vain onnellinen toisen puolesta.



Jos lähtee viikon matkalle niin ei ole toista ikävä. Tai viikon päästä voi kaivata toisen seuraa mutta sen on eri asia kuin ikävöidä rakasta.

niikö mie jankkasin ukolle,että eti joku muu.se vaan suuttu,vaikkei meillä ollut edes seksiä enää tuolloin.erottiin sit ku vauva oli muutaman kuukauden ikäinen.

Täällä uupuneita kaksin kappalein. Toinen syönyt itsensä muodottomaksi eikä jaksa sille mitään edes yrittää tehdä, masentunut. Vuodesta toiseen paino vaan noussut. Ei seksiä, halu muuttunut kaveruudeksi. Eron mahdollisuudesta puhutaan kuin näkkileivästä.



Kerran näin jo pari viikkoa sitten unta, jossa minulla oli uusi puoliso. Ei kukaan todellinen henkilö, joku yhdistelmä eri henkilöitä kai. Aamulla oli unen jälkeen aivan taivaallinen olo, aivan kuin olisin uusi eri ihminen. Nuorentunut 20 vuotta jos nyt vanha ole muutenkaan. Ei meillä ole ketään kakkosta jonossa kummallakaan. Arki vaan näännyttää, sairastelut syö.



Jos puoliso olisi haluttava ja haluaisi pitää itsensä kunnossa, olisi reipas, sitä kokisi että haluaa tehdä suhteen eteen mitä vain. Mutta kun toinen ei jaksa, toinen lopulta väsähtää pitämään arkista sirkusta pystyssä. Ihan sama, ihan sama mitä tekee, kaikki vaan on päin honkia eikä ne tule kuntoon tekemällä. Mitä tahansa yrittää piristykseksi niin suu on silti mutrussa kaikki illat. Ihan sama mitä tekee tai jättää tekemättä.



Tässä vaiheessa suhde alkaa olla aika ohi. Ja silti tuntuu, että vielä pitäisi yrittää. Saada puoliso popsimaan jotakin resepti-laihdutustuotetta jotta pääsisi kiloistaan. Ehkä se masennus siitä vähenisi hänellä samalla ja terveys alkaisi parantua. Vyötärölihavuus pahentaa masennusta, ja SSRI-mössöt lisäävät vyötärölihavuutta. Huomattu on. Jos vaikka alkaisi positiivinen kierre.



Samalla lapselle tulee tasaisesti lisää ikää ja alkaa nukkua ehkä yöt paremmin. Oppii itsenäisemmäksi. Ehkä tässä on vielä toivoa.



Mutta että olisin mustasukkainen hänestä? En taida nyt kyetä. Joku muu ottaisi hänet? Tuskin. Minut? Enpä ole niin varma, mutta ihan se ja sama. Vahingosta viisastuu ja rima on korkealla joka tapauksessa.



Lapsen takia me kai yhdessä olemme. Kämppikseksi minua nykyään kiukuissaan usein tituleeraa. Ensimmäinen hempeämpi tekstari vuosiin irtosi nyt, kun lomailevat sukulaisten luona ja olen kaukana. Ehkä etäisyys lähentää hieman. Riittävästi?

mietitään jo ennen mitään eroakaan että saanko vielä jonkun tai saako puolisoni vielä jonkun.

Aivan kuin se olisi tärkeintä, voi kiesus!

Tuollainen ajattelu paljastaa myös ne syyt, joiden vuoksi nämä ihmiset tempoilevat älyttömissä parisuhteissaan.

että jos miehelläni olisi joku toinen nainen, niin ei se taitaisi tuntua mulla enää yhtään missään. Toivottaisin omaisuuden jakamisen jälkeen vilpittömästi onnea parille ja ehkä mä haluaisin rupatella sen naisen kanssa niitä näitä muulloinkin, jos hän siis olisi mielestäni kiva ihminen. Kun varmaankin hän sitä olisi, mieheni tutut kun yleensä ovat. :O



Siitä mä luulen tietäväni, että tämän täytyy tulla päätökseensä.

mietitään jo ennen mitään eroakaan että saanko vielä jonkun tai saako puolisoni vielä jonkun.

Aivan kuin se olisi tärkeintä, voi kiesus!

Tuollainen ajattelu paljastaa myös ne syyt, joiden vuoksi nämä ihmiset tempoilevat älyttömissä parisuhteissaan.

Jos suhteessa ei ole räiskyviä riitoja, ei pettämistä, ei väkivaltaa, ei päihdeongelmia, mutta toisen tavat toimia alkavat vain ärsyttää, prioriteetit muuttuvat, ja arki kyntää syvällä niin sitä ehtii ajatella yhtä ja toista kun ei ole impulssia joka saisi aikaiseksi ensin sen eron ja sitten vasta miettimisen. Kai harkitseva ihminen ensin miettii ja toimii vasta sitten?

Tempoilevissa? Meillä takana melkein puoli elämäämme saman katon alla. Kummallakaan ei koskaan ole ollut ennen tätä suhdetta tai sen aikana mitään muita suhteita. Ei ole näkkileipää meille ne uudet suhteet kun on vain yksi ja ainoa ollut milloinkaan, vuosia kestänyt sekin. Ei mitään uskonnollista takana, harkitsevia koulutettuja ihmisiä vain. Liian varovaisia? Varmasti.

Olosuhteista riippuu moni asia, mutta lopulta ne asiat alkavat heikentää entisestään olosuhteita. Silloin on pakko miettiä mikä ratkaisisi ongelman kokonaan tai edes melkein kokonaan. Thinking outside the box.

Mista haluat minut tuomita? Itse ainakin syytän itseäni saamattomuudesta, olisi pitänyt erota 10 vuotta sitten.

(7)

Rakastuminen ei.

Rakastuminen ei.

vain selkärangaton ihminen on tunteiden vietävänä.

Kun nyt palstalla näyttää olevan asiantuntijoita, niin haluaisinkin formaalin kuvauksen siitä, mitä se rakkaus sitten oikeasti on...



t. 41-v ukko

Rakastuminen ei.

vain selkärangaton ihminen on tunteiden vietävänä.

Ihan yhtä viisas vastaus kuin mitä tuo typerääkin typerämpi kommenttisi oli.

Poikaystäväni on alkanut näyttää rumalta eikä hänen kroppansa ole koskaan miellyttänyt minua.. En tiedä rakastanko häntä vai en :(