Lue keskustelun säännöt.
Voiko narsisti tehdä toisen onnelliseksi? Suhde tuntuu kestävän...
18.07.2012 |
Erosin kauan sitten erittäin narsistisesta, aggressiiviseksi ja väkivaltaiseksikin osoittautuneesta miehestä. Lapsen vuoksi joudun toki yhä tapaamaan häntä satunnaisesti. Pian eromme jälkeen mies löysi uuden kumppanin itselleen ja suhde on jatkunut siitä lähtien.
Oman lapseni kertoman mukaan mies on ollut uhkaava (aggressiivinen) tuon uuden naisen lasta kohtaan ja kuulemma aiemmin mies ja uusi nainen riitelivät paljon, mutta ilmeisesti meno on nyt rauhoittunut. Luonnollisesti olen ollut tuosta lapsen isän perheen elämästä kiinnostunut siltä osin kuin lapseni on siellä aikaansa viettänyt, niin paljon kuin uusperheiden ongelmista kun ollaan puhuttu ja kirjoitettu, ja kaikista näistä asioista lapsi on oma-aloitteisesti kertonut (luultavasti myöskin siksi, että riitojen todistaminen on lapsista aina ahdistavaa, tiedän tämän omasta kokemuksesta).
Luin eromme jälkeen paljon kirjallisuutta narsismista ja kävinpä pitkään juttelemassa psykologinkin kanssa siitä, mitä suhde minulle teki ja miten pääsen siitä jaloilleni, joten mielestäni tiedän narsistisista persoonista "jotakin". Kaikki lukemani ja kuulemani ovat painottaneet sitä, että kukaan ei voi narsistin rinnalla hyvin, ja että pitkässä juoksussa narsisti tavalla tai toisella tuhoaa puolisonsa tai vähintääkin aiheuttaa puolisolle pahoja ongelmia. Myöskään narsismista ei noin vain parannuta, varsinkaan jos kyseinen persoona ei hankkiudu pitkäkestoiseen ja ammattitaitoiseen terapiaan.
Nyt siis pistää miettimään, että miten entinen mieheni voikaan menestyä tässä uudemmassa suhteessaan?
Herkimmät piruilijat jättäköön kuittaamatta, että mitä asia minulle enää kuuluu ja että miksi moisia pohdin, tai että miksi ylipäätään väitän miehen olevan narsisti. Kunpahan nyt vaan olen tätä mielessäni tuumaillut hiljaisina sadepäivinä, samaan tapaan kuin pohdin muitakin syntyjä syviä. Toivon siksi saavani edes jonkun hyvän kommentin ja näkemyksen tähän aloitukseeni, koska tiedän, että palstalla pyörii paljonkin psykologiaan ja ihmismieleen perehtyneitä tyyppejä. Sana olkoon siis tältä osin vapaa!
Kommentit (39)
sillä minä itse toimin suhteessani juuri noin kuin sinä kirjoitat toimivasi miehesi kanssa. En siis suinkaan alistunut tai masentunut, vaan tein alusta lähtien selväksi millaisen kohtelun hyväksyn ja millaisen en. Tai tein sen selväksi sitten huomasin, mihin suuntaan suhteemme etenee.
Eli suhteen alkuhan oli meilläkin aivan täyttä palvontaa ja ihailua, mies teki joka asiayhteydessä selväksi kuinka minä olen hänen elämänsä nainen. Hiljalleen käytös muuttui ja aivan huomaamatta mies alkoi mitätöidä minua, lapsuudenperhettäni, ystäviäni ja taustaani. Jossakin vaiheessa vihelsin pelin poikki ja osoitin miehelle ensimmäistä kertaa ovea. Aloin tajuta, miten mies oli aikaisempaa vaimoaan kohdellut ja hoksasin myös sen, että tuossa aiemmassa liitossa mies olikin päsmäröinyt vaimoa eikä vaimo miestä (kuten mies antoi ymmärtää). Asiat valkenivat minulle liian myöhään, kuten "asiaan kuuluu".
Mutta sinä; oletko varma että jaksat tuota pidemmän päälle? Onko teillä lapsia, ja millainen isä miehesi on heille? Minä säälin lastani, kun hän joutuu altistumaan empatiakyvyttömälle ja lapsen mielentiloja täysin näkemättömälle isälleen. Onneksi enää harvon.
ap
Mieheni on kertonut, että heidän suhteensa päättyi osittain siksi, että mieheni ei osannut tukea kumppaniaan ja tämä koki pahoja huonommuuden tunteita heidän suhteessaan ja masentui. Mies ei sitten kestänyt tässä naisessa hänen "heikkouttaan" ja lopulta päätti suhteen. Eli ensin alisti naisen masennuksen syövereihin ja sitten hylkäsi.
Meidän suhteemme alussa epäilin miestäni narsistiksi. Nykyään uskon, ettei hän saisi diagnoosia, vaikka hänellä narsistisia piirteitä onkin. Hän nimittäin itsekin tunnistaa näitä piirteitä itsessään, pyrkii oppimaan niistä eroon, ja on jo osittain oppinutkin. Mutta tämä eksä oli ilmeisesti liian alistuva kumppani miehelleni, jolloin hänen nämä ikävät piirteensä pääsivät valloilleen.
Koen, että miestäni on pidettävä tiukassa "lieassa", eli hänelle on hyvin painokkaasti ja selvästi sanottava aina, kun hänen käytöksensä alkaa olla liian dominoivaa, alistavaa tai lannistavaa. Eli kumppanin on oltava tarpeeksi terve itsetunnoltaan ja tarpeeksi analyyttinen voidakseen pitää suhteessa puolensa. Kun toimin näin, miehen käytös pysyy normaaleissa rajoissa ja lisäksi hän on monella tavalla poikkeuksellisen hyvä kumppani. Hänen egonsa näet pönkittyy, kun hän kohtelee omaa vaimoaan huimasti paremmin kuin miehet keskimäärin omiaan - narsistista käytöstä tämäkin, eli ei suinkaan tee sitä pyyteettömästi.
Toisaalta ketjussa aiemmin esitetyt arvelut voivat myös osua oikeaan. Pitäisi päästä näkemään tuon suhteen arkea käytännössä, että voisi tietää, mikä vaihtoehdoista on totta tuon parin kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Narsismi on persoonallisuushäiriö, jossa minän kehitys, itsetunto sekä suhtautuminen muihin on häiriintynyt.
Vau.fi-sivuston haastatteleman psykoterapeutti Pirjo Tuhkasaaren mukaan narsismista kärsivä ei osaa suhtautua lapsensa normaaleihin tarpeisiin ja käytösmalleihin, kuten esimerkiksi kiukutteluun, vaativuuteen ja riippuvuuteen aikuisesta. Empatian puute luo tilanteen, jossa vanhempi ei osaa eläytyä lapsen tilanteeseen.
Narsisti ei siedä avuttomuutta, sillä hän kokee lapsensa itsensä jatkeena ja edellyttää tältä toivomiaan asioita. Lapsen tulisi elää vain narsistivanhempaa varten. Lapsi kokee pettymystä vanhempaansa kohtaan, mutta ei voi näyttää sitä.
Kun lapsen perustarpeita ei tyydytetä eikä niistä välitetä, lapsi alkaa mukautua vallitsevaan tilanteeseen. Tämä on erittäin vahingollista lapsen kehitykselle.
- Lapsen oma todellinen minä jää panssarin taakse ja hänelle kehittyy mukautuva minuus, Tuhkasaari sanoo haastattelussa.
Tuhkasaaren mukaan tämä heijastuu pitkälle aikuisuuteen muun muassa tyhjyyden tunteena.
- Arvottomuuden kokemusta yritetään korjata esimerkiksi lapsen avulla. Näin narsismi jatkuu sukupolvelta toiselle, hän sanoo.
Narsistin kodissa uhkan tunne
Kuluneen vuoden aikana narsismista on keskusteltu myös perhesurmien yhteydessä, sillä narsistinen luonnehäiriö on saattanut olla yksi syy surullisille ja mielivaltaisille teoille.
- Narsistin kotona huokuu negatiivisuus, epätoivo, uhkan tunne ja paha olo siitä huolimatta, että perheen asiat olisivatkin yleisellä tasolla kunnossa, Narsistien uhrien tuki ry:n sivuilla kuvaillaan kotia, jossa ainakin toinen vanhemmista kärsii narsistisesta luonnehäiriöstä.
Narsisti palkitsee toista vain, jos itse hyötyy siitä saadakseen esimerkiksi arvostusta ja kiitosta. Narsistien uhrien tuki ry:n mukaan narsistin kiukuttelu saattaa muistuttaa uhmaikäisen pikkulapsen käytöstä. Koko perhe elää varautuneessa ilmapiirissä.
Uhriensa itsenäistymispyrkimyksiä ei siedetä. Toisen vanhemman yritys toteuttaa vanhemmuutta vaikeutuu narsistin rinnalla.
Narsistien uhrien tuki ry:n edustaja Sirpa Polo kertoi Iltalehdelle huhtikuussa 2012 antamassaan haastattelussa, että viimeisimpien tietojen mukaan narsismi on nykyisin jo lähes yhtä yleistä kuin diabetes.
Narsismia voidaan yrittää parantaa psykoterapeuttisilla hoidoilla.
Lähde: Vau.fi"
lukisipa miehen ex tämän, tosin saattaisi järkyttyä
Mies vahingoittaisi lasta pahasti. Ehkäpä asia onkin niin, että ap on narsisti kun kokee voivansa diagnosoida muita.
Jos ap:n kanssa ollut paska elämä, ei se tarkoita sitä etteikö elämä toisenlaisen naisen kanssa voisikin olla hyvää. Ihmiset käyttäytyvät eri ihmisten kanssa erilailla. Kiva lapseltaan udella..
Kyllä narsistille on pakko antaa lapsi.. Vaikka olen itse yksinhuoltaja ja asuminen on minulla. Narsisti pahentaa lapsen oloa jatkuvasti, haukkumalla minua lapselle.
Narsisti järjestää oikeudenkäyntejä ja LS ilmoituksia tyhjästä nimettöminä tekee LS ilmotuksia.
Meilläkin on uusi parisuhde hänellä meni heti naimisiin nut on menossa 5 vuosi.
Se että kiusaa meitä saa hänet pysymään omassa uudessa parisuhteessa. Tosin oma suhteemme kesti 16 vuotta. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, onko tullut tuomioita? Tsemppiä, toipuminen on pitkä prosessi. Itselläni esimies esimieheni oli täysi narsisti.
Ei voi. Suhde voi kestää, koska uusi puoliso on alistettu siinä pysymään. Uusi puoliso saattaa jopa näytellä onnellista, mutta narsisti ei koskaan voi tehdä ketään onnelliseksi, ei koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan olla, että hän käyttäytyi sinua kohtaan huonosti, koska inhosi sinua. Minäkään en ollut exälleni mikään kiva ihminen, mutta nykyisen mieheni kanssa olen ollut onnellisesti jo 10 vuotta.
Tuossa haastattelussa luki että narsismi on nykyään lähes yhtä yleistä kuin diabetes. Jos tarkoitetaan myös 2-tyypin diabetesta, niin kovin on yleistä. Kun vielä mainitaan sana nykyään, niin tulee mieleen että onko häiriö yleistynyt vai sen diagnosointi herkempää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies vahingoittaisi lasta pahasti. Ehkäpä asia onkin niin, että ap on narsisti kun kokee voivansa diagnosoida muita.
Jos ap:n kanssa ollut paska elämä, ei se tarkoita sitä etteikö elämä toisenlaisen naisen kanssa voisikin olla hyvää. Ihmiset käyttäytyvät eri ihmisten kanssa erilailla. Kiva lapseltaan udella..
Älä viitsi kirjoittaa asioista joista et tiedä mitään. Jos tietäisit mitään tapaamisasioista ja sen sen sellaisista, et kirjoittaisi noin. Sillä ensinnäkään oikeuslaitokset eivät noin "vähäisen" asian kuin vanhemman persoonallisuushäiriön vuoksi anna sellaista päätöstä, että lapsi ei saa tavata etävanhempaa. Narsistit puolestaan vievät asiat hyvin herkästi oikeuden ratkaistavaksi, jos yhtään kokevat että heidän oikeuksiaan poljetaan. Eli jos minä olisin estänyt lapsen ja etävanhemman tapaamiset siksi, että mielestäni entisellä miehelläni on narsistinen persoonallisuushäiriö, entinen mieheni olisi vienyt hyvin nopeasti asian oikeuteen. Jos kävisi hyvin, oikeus määräisi isän tai meidät molemmat psykiatriseen arviointiin tms., mutta mitä suurimmalla todennäköisyydellä tapaamisia ei silti kiellettäisi. Lopputulos olisi siis se, että mikään ei muuttuisi, vaan entinen mieheni saisi jatkaa lapsen tapaamista ja minä olisin oikeudenkäyntikuluja köyhempi.
Ja totta tosiaan entinen mieheni on hanakka viemään asioita oikeuteen: eromme jälkeen hän uhkaili vähän väliä milloin milläkin oikeuskäsittelyllä. Muita henkilöitä hän on oikeasti haastanut oikeuteen, eli valmiutta sillä saralla löytyy.
Ehkä sinulla itselläsi on joitain pahoja ongelmia, joita koetat tällä vastauksellasi helpottaa. Ehkä sinun kannattaisi käydä juttelemassa jonkun asiantuntijan kanssa? Vai oletko jo kenties käynytkin?
ap
Ihan tarkoituksella koitinkin suhtautumista ja hetipä tuli reaktio.
Kiitos kysymystä, olen käynyt!Kiitos huolenpidostasi!
Pusi pusi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toinen narsisti puolustaa toista.
Erosin vastikään ihanasta narsistinaisesta ja nyt vain yötäpäivää kaipaan häntä?
Olen myös narsisti itsekin eli suhde oli kyllä silkkaa paskaa, noin suoraan sanoen. Silti kaipaan.
Kaipaakohan hän minua?
t. Narsku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisti ei tee ketään onnelliseksi!
Narsistilla ei ole empatiakykyä eikä omaatuntoa. Hän ei kykene asettumaan toisen asemaan.
Miten ihminen jolla ei ole omaatuntoa voi tehdä ketään onnelliseksi?
Vierailija kirjoitti:
Erosin vastikään ihanasta narsistinaisesta ja nyt vain yötäpäivää kaipaan häntä?
Olen myös narsisti itsekin eli suhde oli kyllä silkkaa paskaa, noin suoraan sanoen. Silti kaipaan.
Kaipaakohan hän minua?t. Narsku
Rakastan sua. Ikuisesti.
Ehkä eksäsi ei ole narsisti vaan esimerkiksi epävakaa tai sellainen maanisdepressiivinen, jonka mielialakausiin liittyy empatian puutetta. Noihin on molempiin saatavilla hoitoa ja lisäksi ne usein helpottavat iän myötä.
Hänellä on myös voinut olla vihanhallintaongelmia tai ihan vaan "yleistä kusipäisyyttä", jota on myöhemmin pystynyt työstämään. Tai lapsuuden kokemukset ovat toistuneet aikuisuudessa, mutta jonkin tapahtuman kautta lähteneet purkautumaan.
Jos ex ei ole korjannut tapojaan vaan toimii edelleen ilkeästi, niin nykyinen kumppani todennäköisesti kärsii tai pitää liiton negatiivisia puolia välttämättömänä pahana, joka pitää kestää jos haluaa positiiviset puolet. Tuollaisessa voi sinnitellä kauankin, mutta ei se yleensä mitään piilonarsismia tarkoita.
Minä olen miettinyt vastaavia asioita. Voiko narsisti muuttua, ja voiko hänen kanssaan saada onnellisen suhteen?
Olen itse eronnut narsistista, tai siis henkilöstä jolla oli paljon voimakkaasti narsistisia piirteitä.
Olimme yhdessä 15 vuotta. Ehkä moni ulkopuolinen ajatteli meidät onnellisiksi? En tainnut olla sitä oikeastaan ikinä. En koskaan saanut olla aivan oma itseni, saatika että minut olisi sellaisena hyväksytty.
Ero pelotti liikaa, siksi jäin, lasten takia. Vaikka juuri lasten takia minun olisi pitänyt lähteä jo aikoja sitten.
Mietin myös, entä jos minä olinkin/ olenkin se narsisti?
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on kertonut, että heidän suhteensa päättyi osittain siksi, että mieheni ei osannut tukea kumppaniaan ja tämä koki pahoja huonommuuden tunteita heidän suhteessaan ja masentui. Mies ei sitten kestänyt tässä naisessa hänen "heikkouttaan" ja lopulta päätti suhteen. Eli ensin alisti naisen masennuksen syövereihin ja sitten hylkäsi.
Meidän suhteemme alussa epäilin miestäni narsistiksi. Nykyään uskon, ettei hän saisi diagnoosia, vaikka hänellä narsistisia piirteitä onkin. Hän nimittäin itsekin tunnistaa näitä piirteitä itsessään, pyrkii oppimaan niistä eroon, ja on jo osittain oppinutkin. Mutta tämä eksä oli ilmeisesti liian alistuva kumppani miehelleni, jolloin hänen nämä ikävät piirteensä pääsivät valloilleen.
Koen, että miestäni on pidettävä tiukassa "lieassa", eli hänelle on hyvin painokkaasti ja selvästi sanottava aina, kun hänen käytöksensä alkaa olla liian dominoivaa, alistavaa tai lannistavaa. Eli kumppanin on oltava tarpeeksi terve itsetunnoltaan ja tarpeeksi analyyttinen voidakseen pitää suhteessa puolensa. Kun toimin näin, miehen käytös pysyy normaaleissa rajoissa ja lisäksi hän on monella tavalla poikkeuksellisen hyvä kumppani. Hänen egonsa näet pönkittyy, kun hän kohtelee omaa vaimoaan huimasti paremmin kuin miehet keskimäärin omiaan - narsistista käytöstä tämäkin, eli ei suinkaan tee sitä pyyteettömästi.
Toisaalta ketjussa aiemmin esitetyt arvelut voivat myös osua oikeaan. Pitäisi päästä näkemään tuon suhteen arkea käytännössä, että voisi tietää, mikä vaihtoehdoista on totta tuon parin kohdalla.
Itse koitin tuota, sanoin joka kerta kun alkoi mennä alistaminen liian pitkälle. Ei toimi! Lähdin lopulta ja enää vain pakolliset tapaamiset jotka vähenevät kuukausi kuukaudelta.
Mä puhuin sellasista tilanteista, joissa ihminen tietää etukäteen että on narsistin kanssa tekemisissä. Ei sitä kukaan tietenkään voi sitten estää, jos narsisti ei itse asiaa kerro!