Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Voiko narsisti tehdä toisen onnelliseksi? Suhde tuntuu kestävän...

Vierailija
18.07.2012 |

Erosin kauan sitten erittäin narsistisesta, aggressiiviseksi ja väkivaltaiseksikin osoittautuneesta miehestä. Lapsen vuoksi joudun toki yhä tapaamaan häntä satunnaisesti. Pian eromme jälkeen mies löysi uuden kumppanin itselleen ja suhde on jatkunut siitä lähtien.



Oman lapseni kertoman mukaan mies on ollut uhkaava (aggressiivinen) tuon uuden naisen lasta kohtaan ja kuulemma aiemmin mies ja uusi nainen riitelivät paljon, mutta ilmeisesti meno on nyt rauhoittunut. Luonnollisesti olen ollut tuosta lapsen isän perheen elämästä kiinnostunut siltä osin kuin lapseni on siellä aikaansa viettänyt, niin paljon kuin uusperheiden ongelmista kun ollaan puhuttu ja kirjoitettu, ja kaikista näistä asioista lapsi on oma-aloitteisesti kertonut (luultavasti myöskin siksi, että riitojen todistaminen on lapsista aina ahdistavaa, tiedän tämän omasta kokemuksesta).



Luin eromme jälkeen paljon kirjallisuutta narsismista ja kävinpä pitkään juttelemassa psykologinkin kanssa siitä, mitä suhde minulle teki ja miten pääsen siitä jaloilleni, joten mielestäni tiedän narsistisista persoonista "jotakin". Kaikki lukemani ja kuulemani ovat painottaneet sitä, että kukaan ei voi narsistin rinnalla hyvin, ja että pitkässä juoksussa narsisti tavalla tai toisella tuhoaa puolisonsa tai vähintääkin aiheuttaa puolisolle pahoja ongelmia. Myöskään narsismista ei noin vain parannuta, varsinkaan jos kyseinen persoona ei hankkiudu pitkäkestoiseen ja ammattitaitoiseen terapiaan.



Nyt siis pistää miettimään, että miten entinen mieheni voikaan menestyä tässä uudemmassa suhteessaan?



Herkimmät piruilijat jättäköön kuittaamatta, että mitä asia minulle enää kuuluu ja että miksi moisia pohdin, tai että miksi ylipäätään väitän miehen olevan narsisti. Kunpahan nyt vaan olen tätä mielessäni tuumaillut hiljaisina sadepäivinä, samaan tapaan kuin pohdin muitakin syntyjä syviä. Toivon siksi saavani edes jonkun hyvän kommentin ja näkemyksen tähän aloitukseeni, koska tiedän, että palstalla pyörii paljonkin psykologiaan ja ihmismieleen perehtyneitä tyyppejä. Sana olkoon siis tältä osin vapaa!

Kommentit (39)

Vierailija
1/39 |
19.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

sillä minä itse toimin suhteessani juuri noin kuin sinä kirjoitat toimivasi miehesi kanssa. En siis suinkaan alistunut tai masentunut, vaan tein alusta lähtien selväksi millaisen kohtelun hyväksyn ja millaisen en. Tai tein sen selväksi sitten huomasin, mihin suuntaan suhteemme etenee.

Eli suhteen alkuhan oli meilläkin aivan täyttä palvontaa ja ihailua, mies teki joka asiayhteydessä selväksi kuinka minä olen hänen elämänsä nainen. Hiljalleen käytös muuttui ja aivan huomaamatta mies alkoi mitätöidä minua, lapsuudenperhettäni, ystäviäni ja taustaani. Jossakin vaiheessa vihelsin pelin poikki ja osoitin miehelle ensimmäistä kertaa ovea. Aloin tajuta, miten mies oli aikaisempaa vaimoaan kohdellut ja hoksasin myös sen, että tuossa aiemmassa liitossa mies olikin päsmäröinyt vaimoa eikä vaimo miestä (kuten mies antoi ymmärtää). Asiat valkenivat minulle liian myöhään, kuten "asiaan kuuluu".

Mutta sinä; oletko varma että jaksat tuota pidemmän päälle? Onko teillä lapsia, ja millainen isä miehesi on heille? Minä säälin lastani, kun hän joutuu altistumaan empatiakyvyttömälle ja lapsen mielentiloja täysin näkemättömälle isälleen. Onneksi enää harvon.

ap


Meillä on mennyt niin päin, että pahin vaihe oli heti suhteen alussa. Mies oli kylmä, tunteettoman oloinen ja empatiakyvytön. En olisi jäänyt suhteeseemme jos tilanne ei olisi muuttunut. Vähitellen mies on oppinut ymmärtämään esim. omien tunteiden ja heikkouden näyttämisen hyviä puolia, tukemaan minua erilaisilla tavoilla (myös henkisesti) ja pohtimaan tilanteita muistakin näkökulmista kuin omastaan. Alku oli todella rankkaa, mutta ne rankat tilanteet ovat jatkuvasti harventuneet ja tilalle on tullut hyvää. Niin kauan kuin kehityksen suunta on tämä, en näe syytä lähteä suhteesta.

Olemme olleet kymmenisen vuotta yhdessä ja nykyisin noita ikäviä tapauksia sattuu enää pari kertaa vuodessa - siitäkin huolimatta että olemme kokeneet kohtuuttomassakin määrin kaikenlaista epäonnea ja stressiä viime aikoina. Stressihän on omiaan tuomaan ihmisestä esiin ne pahimmat puolet, joten olen aika luottavainen sen suhteen, että mieheni on oikeasti kehittynyt eikä ainoastaan lahjakkaasti näyttele.

Meillä ei ole vielä lapsia, ja se onkin ainoa asia, joka minua mieheni "ihmisyydessä" vielä hieman arveluttaa. Olen nähnyt hänet muiden lasten seurassa, ja kyllä hän mielestäni heidän tunnetilojaan kuitenkin tunnistaa ihan hyvin. Empatian ilmaisemisessa on vielä haasteita, mutta siinäkin mieheni on vuosien varrella kehittynyt.

t. 16

Vierailija
2/39 |
19.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies oli kylmä, tunteettoman oloinen ja empatiakyvytön.


...tuohon listaan julma ja arvaamaton, koska ne olivat kuitenkin ne puolet hänessä, joita oli vaikeinta sietää.

16

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/39 |
18.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kai se vaikuttaa aika olennaisesti että mitä se narsistin kumppani vaatii ollakseen onnellinen. Toisille riittää että on vaan joku.

Vierailija
4/39 |
18.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siinä jutussa väitettiin, että narsistin suhde kestää, jos kumppanina on "piilonarsisti" jolla itsellään myös on narsistinen trauma mutta se ilmenee lähes päin vastoin kuin narsistilla.



Eli ehkä vakka on löytänyt kantensa.

Vierailija
5/39 |
18.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siinä jutussa väitettiin, että narsistin suhde kestää, jos kumppanina on "piilonarsisti" jolla itsellään myös on narsistinen trauma mutta se ilmenee lähes päin vastoin kuin narsistilla.

Eli ehkä vakka on löytänyt kantensa.

Vierailija
6/39 |
18.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

narsistihan voi olla aika älykäs. jos tulee kerran jätetyksi, niin voihan sille jäädä pelko perseeseen, että ei halua toista kertaa jäädä yksin tekemään itselleen ruoat ja siivoukset. ja käyttäytyy narsistisesti sen jälkeen niintä työkavereita tai jotain muuta kohtaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/39 |
18.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mut silloin jos molemmat ovat narsisteja, he eivät pääse toteuttamaan suurinta tarvettaan hallita ja alistaa toista. Toisen täytyy olla vähintäänkin läheisriippuvainen. Mutta silloin ei varmaankaan ole onnellinen.



Ehkä jos osaisivat liittoutua ja yhdessä halveksia ja manipuloida muita ihmisiä niin ehkä sitten onnistuis. Voisin kuvitella, että nämä yhteistuumin lapsia raiskanneet ja alistaneet on just tällaisia pareja. Aina joku kärsii kuitenkin.

Vierailija
8/39 |
18.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos tämä uusi nainen on heikompi luonne ja taipuva marttyyriyteen.

Riutuu ja voi huonosti suhteessa, mutta nauttii uhrina olemisesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/39 |
18.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

marttyyri-uhri tai toinen samankaltainen narsisti? Kuulostaa aivan loogiselle. Joskus vähän harmittaa, että en ole päässyt tutustumaan uuteen naiseen joten en pysty lainkaan kategorisoimaan häntä tuon edellä olevan mukaisesti (kun siis yritän ymmärtää heidän suhteensa dynamiikkaa). Yritin kyllä tutustua, mutta nainen ei halunnut tietää minusta mitään, ja ilmeisesti lastakin hän vain sietää eli ei sen kummemmin halua olla lapselle läsnä oleva aikuinen. Tosin tapaamisiakin on viime aikoina ollut melko vähän.



ap

Vierailija
10/39 |
18.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vanhempani ovat just tällaisia keskenään muita vastan liittoutuneita, jopa omia lapsiaan. Äiti aina kanteli isälle lapsista, ja tyytyväisenä kannusti vieressä kun isä hakkasi avuttomia pikkulapsia hampaat irvessä. Valehtli neuvolassa pahoinpitelyvammat kaatumiseksi, salaili ja piti kulissit yllä.

Äiti on läheisriippuvainen ja kiini narsisti-sadisti-psykopaatti isässäni, liitto kestänyt jo 40v. Mutta onnellinen....voiko kukaan noin hullu ja sairas olla onnellinen?



Ps. Isäukko yritti hakata minut lasteni nähden, joten oli pakko ottaa hajurako ja kunnolla...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/39 |
18.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vanhempani ovat just tällaisia keskenään muita vastan liittoutuneita, jopa omia lapsiaan. Äiti aina kanteli isälle lapsista, ja tyytyväisenä kannusti vieressä kun isä hakkasi avuttomia pikkulapsia hampaat irvessä. Valehtli neuvolassa pahoinpitelyvammat kaatumiseksi, salaili ja piti kulissit yllä.

Äiti on läheisriippuvainen ja kiini narsisti-sadisti-psykopaatti isässäni, liitto kestänyt jo 40v. Mutta onnellinen....voiko kukaan noin hullu ja sairas olla onnellinen?

Ps. Isäukko yritti hakata minut lasteni nähden, joten oli pakko ottaa hajurako ja kunnolla...

Ymmärrettävästi olet halunnut irtautua vanhemmistasi. Kaikkea hyvää sinulle!

ap

Vierailija
12/39 |
18.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

nämä hoivaviettiset ihmiset, jotka kuvittelevat saavansa toisen parannettua. Itse olen tälläinen ja kesti kauan päästä eroon alkoholistista jolla on narsimimaisia piirteitä.

Hänellä olikin sitten katseltuna jo uusi emäntä minun paikalleni, joten hän suorastaan muutti luotani toisen naisen luo. Sen vähän mitä olen tästä uudesta naisesta kuullut, niin hänellä on 12 vuoden avioliitto takana alkoholistin kanssa ja nyt on ollut jo reilun vuoden exäni kanssa. Ei kuulemma mennyt pariakaan kuukautta, kun uusi oli haukuttu lehmäksi, huoraksi ja ties miksikä. Ihmettelen vieläkin suunnattomasti miksi nainen on tuon miehen kanssa, kun oli juuri eronnut 12 vuoden piinastaan, otti sitten samanlaisen tilalle. Mutta kai hän on sitten samankaltainen kanssani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/39 |
18.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Narsisti taitaa olla päivän trendisana. Näitä viestejä lukiessa tulee mieleen vaan se, että teidän mielestä jokainen on narsisti, joka itsestään huolta pitää.



Ja sanon myös sen verran, että narsistinen persoonallisuushäiriö ei ole mikään "ominaisuus", eikä narsisti voi sille mitään itse, vaikka kuinka haluaisi ja tiedostaisi. Kyllä siihen vaaditaan terapiaa, mieluiten psykoterapiaa ja tukea muilta.

Vierailija
14/39 |
18.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kiinnosta se, että uskotko sinä minun entisen mieheni olevan narsistinen persoona. Jokainen, joka on joutunut tekemisiin narsistin kanssa, tietää kyllä mistä on kyse. Toki kyseinen termi kärsii inflaatiosta eivätkä kaikki maailman luonnehäiriöiset kärsi narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, mutta faktahan on se, että myös niitä oikeita narsisteja on joukossamme. Niitä on jonkun entisinä kumppaneina, niitä on jonkun vanhempana, niitä on opettajina, naapureina ja esimiehinä. Harvalla kuitenkaan on narsistia ystävänä ja syy siihen on melko selvä...

Itse en ole tarkoittanut missään viestissäni, että narsismi olisi ominaisuus tai luonteen piirre.

ap

Narsisti taitaa olla päivän trendisana. Näitä viestejä lukiessa tulee mieleen vaan se, että teidän mielestä jokainen on narsisti, joka itsestään huolta pitää.

Ja sanon myös sen verran, että narsistinen persoonallisuushäiriö ei ole mikään "ominaisuus", eikä narsisti voi sille mitään itse, vaikka kuinka haluaisi ja tiedostaisi. Kyllä siihen vaaditaan terapiaa, mieluiten psykoterapiaa ja tukea muilta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/39 |
18.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

jotka olivat mm. ihmisten häikäilemätön hyväksikäyttö, jopa pahimman vihamiehen kanssa pystyi olla hyvää pataa, jos tiesi hyötyvänsä hänestä jotain. Empatiakyvyttömyys, ei ymmärtänyt miksi itkin, kun kissani kuoli. Joten ei osaa lohduttaa/ei näe sitä tarpeelliseksi. Täysin piittamaaton muiden ihmisten tarpeista tai haluista. Jos kaapissa oli aamupalaksi enää kaksi jugurttia, niin saattoi syödä molemmat ja viimeiset leivänsiivut leipänsä päälle niin, että lapsensa jäi ilman aamiaista.

Todella oiva kertomaan valheita ja kertomaan asioita omaksi edukseen paisuttelemalla juttuja isoiksi. Saattoi valehdella jotain asiaa niin kauan, että piti sitä itsekkin totena.

Katsoi omien rahojensa kuuluvan hänelle, mutta minun rahani olivat yhteiset. Sai aikaiseksi riidan, jos hänellä meni omasta mielestään ruokakauppaan liikaa rahaa.

Ja tuossa nyt ne mitä tuli mieleen. Oli monta muutakin, mutta pikkuhiljaa alkaa aika tehdä tepposia ja alan unohtaa.

Vierailija
16/39 |
18.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kiinnosta se, että uskotko sinä minun entisen mieheni olevan narsistinen persoona. Jokainen, joka on joutunut tekemisiin narsistin kanssa, tietää kyllä mistä on kyse. Toki kyseinen termi kärsii inflaatiosta eivätkä kaikki maailman luonnehäiriöiset kärsi narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, mutta faktahan on se, että myös niitä oikeita narsisteja on joukossamme. Niitä on jonkun entisinä kumppaneina, niitä on jonkun vanhempana, niitä on opettajina, naapureina ja esimiehinä. Harvalla kuitenkaan on narsistia ystävänä ja syy siihen on melko selvä...

Itse en ole tarkoittanut missään viestissäni, että narsismi olisi ominaisuus tai luonteen piirre.

ap

Narsisti taitaa olla päivän trendisana. Näitä viestejä lukiessa tulee mieleen vaan se, että teidän mielestä jokainen on narsisti, joka itsestään huolta pitää.

Ja sanon myös sen verran, että narsistinen persoonallisuushäiriö ei ole mikään "ominaisuus", eikä narsisti voi sille mitään itse, vaikka kuinka haluaisi ja tiedostaisi. Kyllä siihen vaaditaan terapiaa, mieluiten psykoterapiaa ja tukea muilta.


Niin, narsismi on ihan oikeasti häiriö, joka tulee ottaa vakavasti. Mutta miksi lähteä suhteeseen, jos tietää että henkilö on narsisti, ja tietää ettei hän saa apua? En tarkoita sinua, et varmastikaan tiennyt, mutta yleisesti. Tiedän millainen narsisti on varsin hyvin, mutta en pidä siitä miten syyllistetään, koska on ymmärrettävä se, että jos tietentahtoen hyppää narsistin peleihin mukaan ja tietää ettei tämä ole apua saamassa, niin lopputulos on aina sama.

Vierailija
17/39 |
18.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mieheni on kertonut, että heidän suhteensa päättyi osittain siksi, että mieheni ei osannut tukea kumppaniaan ja tämä koki pahoja huonommuuden tunteita heidän suhteessaan ja masentui. Mies ei sitten kestänyt tässä naisessa hänen "heikkouttaan" ja lopulta päätti suhteen. Eli ensin alisti naisen masennuksen syövereihin ja sitten hylkäsi.



Meidän suhteemme alussa epäilin miestäni narsistiksi. Nykyään uskon, ettei hän saisi diagnoosia, vaikka hänellä narsistisia piirteitä onkin. Hän nimittäin itsekin tunnistaa näitä piirteitä itsessään, pyrkii oppimaan niistä eroon, ja on jo osittain oppinutkin. Mutta tämä eksä oli ilmeisesti liian alistuva kumppani miehelleni, jolloin hänen nämä ikävät piirteensä pääsivät valloilleen.



Koen, että miestäni on pidettävä tiukassa "lieassa", eli hänelle on hyvin painokkaasti ja selvästi sanottava aina, kun hänen käytöksensä alkaa olla liian dominoivaa, alistavaa tai lannistavaa. Eli kumppanin on oltava tarpeeksi terve itsetunnoltaan ja tarpeeksi analyyttinen voidakseen pitää suhteessa puolensa. Kun toimin näin, miehen käytös pysyy normaaleissa rajoissa ja lisäksi hän on monella tavalla poikkeuksellisen hyvä kumppani. Hänen egonsa näet pönkittyy, kun hän kohtelee omaa vaimoaan huimasti paremmin kuin miehet keskimäärin omiaan - narsistista käytöstä tämäkin, eli ei suinkaan tee sitä pyyteettömästi.



Toisaalta ketjussa aiemmin esitetyt arvelut voivat myös osua oikeaan. Pitäisi päästä näkemään tuon suhteen arkea käytännössä, että voisi tietää, mikä vaihtoehdoista on totta tuon parin kohdalla.

Vierailija
18/39 |
18.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

jotka olivat mm. ihmisten häikäilemätön hyväksikäyttö, jopa pahimman vihamiehen kanssa pystyi olla hyvää pataa, jos tiesi hyötyvänsä hänestä jotain. Empatiakyvyttömyys, ei ymmärtänyt miksi itkin, kun kissani kuoli. Joten ei osaa lohduttaa/ei näe sitä tarpeelliseksi. Täysin piittamaaton muiden ihmisten tarpeista tai haluista. Jos kaapissa oli aamupalaksi enää kaksi jugurttia, niin saattoi syödä molemmat ja viimeiset leivänsiivut leipänsä päälle niin, että lapsensa jäi ilman aamiaista.

Todella oiva kertomaan valheita ja kertomaan asioita omaksi edukseen paisuttelemalla juttuja isoiksi. Saattoi valehdella jotain asiaa niin kauan, että piti sitä itsekkin totena.

Katsoi omien rahojensa kuuluvan hänelle, mutta minun rahani olivat yhteiset. Sai aikaiseksi riidan, jos hänellä meni omasta mielestään ruokakauppaan liikaa rahaa.

Ja tuossa nyt ne mitä tuli mieleen. Oli monta muutakin, mutta pikkuhiljaa alkaa aika tehdä tepposia ja alan unohtaa.


Täytyy myös ymmärtää se, ettei narsisti tahallaan paisuttele, tai valehtele, eikä myöskään pelaa pelejään tahtoisesti. Kyseessä on mielenhäiriö, joka on narsistille ainoa tapa toimia ja selviytyä. ÄLKÄÄ menkö narsistin matkaan, ELLEI tämä ole terapiassa. Syyllistäminen ei kuitenkaan auta ketään.

Vierailija
19/39 |
18.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mieheni on kertonut, että heidän suhteensa päättyi osittain siksi, että mieheni ei osannut tukea kumppaniaan ja tämä koki pahoja huonommuuden tunteita heidän suhteessaan ja masentui. Mies ei sitten kestänyt tässä naisessa hänen "heikkouttaan" ja lopulta päätti suhteen. Eli ensin alisti naisen masennuksen syövereihin ja sitten hylkäsi.

Meidän suhteemme alussa epäilin miestäni narsistiksi. Nykyään uskon, ettei hän saisi diagnoosia, vaikka hänellä narsistisia piirteitä onkin. Hän nimittäin itsekin tunnistaa näitä piirteitä itsessään, pyrkii oppimaan niistä eroon, ja on jo osittain oppinutkin. Mutta tämä eksä oli ilmeisesti liian alistuva kumppani miehelleni, jolloin hänen nämä ikävät piirteensä pääsivät valloilleen.

Koen, että miestäni on pidettävä tiukassa "lieassa", eli hänelle on hyvin painokkaasti ja selvästi sanottava aina, kun hänen käytöksensä alkaa olla liian dominoivaa, alistavaa tai lannistavaa. Eli kumppanin on oltava tarpeeksi terve itsetunnoltaan ja tarpeeksi analyyttinen voidakseen pitää suhteessa puolensa. Kun toimin näin, miehen käytös pysyy normaaleissa rajoissa ja lisäksi hän on monella tavalla poikkeuksellisen hyvä kumppani. Hänen egonsa näet pönkittyy, kun hän kohtelee omaa vaimoaan huimasti paremmin kuin miehet keskimäärin omiaan - narsistista käytöstä tämäkin, eli ei suinkaan tee sitä pyyteettömästi.

Toisaalta ketjussa aiemmin esitetyt arvelut voivat myös osua oikeaan. Pitäisi päästä näkemään tuon suhteen arkea käytännössä, että voisi tietää, mikä vaihtoehdoista on totta tuon parin kohdalla.


Minä en ainakaan jaksaisi suhdetta, jossa joudun ojentamaan puolisoa niinkuin lasta silloin kun käytös ei ole oikeanlaista. Koko ajan saa kuulostella, että millainen on tämänpäivän "tuuli". Enkä haluaisi olla suhteessa, jossa joku pitää minua hyvästä pelkästään sen takia, että voi leveillä teoillaan ja pönkittää egoaan.

Luulisi tuollaisen suhteen olevan todella raastavaa ja pikkuhiljaa jäytää sitä kovaa ja hyvää itsetuntoakin vuosien saatossa.

Vierailija
20/39 |
18.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

jotka olivat mm. ihmisten häikäilemätön hyväksikäyttö, jopa pahimman vihamiehen kanssa pystyi olla hyvää pataa, jos tiesi hyötyvänsä hänestä jotain. Empatiakyvyttömyys, ei ymmärtänyt miksi itkin, kun kissani kuoli. Joten ei osaa lohduttaa/ei näe sitä tarpeelliseksi. Täysin piittamaaton muiden ihmisten tarpeista tai haluista. Jos kaapissa oli aamupalaksi enää kaksi jugurttia, niin saattoi syödä molemmat ja viimeiset leivänsiivut leipänsä päälle niin, että lapsensa jäi ilman aamiaista.

Todella oiva kertomaan valheita ja kertomaan asioita omaksi edukseen paisuttelemalla juttuja isoiksi. Saattoi valehdella jotain asiaa niin kauan, että piti sitä itsekkin totena.

Katsoi omien rahojensa kuuluvan hänelle, mutta minun rahani olivat yhteiset. Sai aikaiseksi riidan, jos hänellä meni omasta mielestään ruokakauppaan liikaa rahaa.

Ja tuossa nyt ne mitä tuli mieleen. Oli monta muutakin, mutta pikkuhiljaa alkaa aika tehdä tepposia ja alan unohtaa.


Täytyy myös ymmärtää se, ettei narsisti tahallaan paisuttele, tai valehtele, eikä myöskään pelaa pelejään tahtoisesti. Kyseessä on mielenhäiriö, joka on narsistille ainoa tapa toimia ja selviytyä. ÄLKÄÄ menkö narsistin matkaan, ELLEI tämä ole terapiassa. Syyllistäminen ei kuitenkaan auta ketään.


miten vältetään rakastuminen ja narsistin matkaan lähteminen, kun alku on ihanaa ja perustuu kaikenmaailman valheille, jotka pikkuhiljaa vuosien saatossa alkavat murentua. Suhteen alusta on jo kuusi vuotta aikaa ja vieläkin kuulen asioita joita olen pitänyt tähän päivään saakka todellisina asioina ja tapahtumina, jotka ovatkin olleet täyttä valetta.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme neljä kuusi