Kokemuksia munasolujen luovuttamisesta?

Hei,



olen luovuttanut munasoluja kolme kertaa viimeisen puolentoista vuoden aikana. Hormonipiikit jaksaa kyllä, mutta kannattaa kuitenkin valita ajankohta niin, ettei samaan aikaan tapahdu kauheasti kaikkea muuta. Mielialanvaihteluita oli, mutta ei mitään sellaista, jonka kanssa ei normiarjesta selviäisi aivan mainiosti. Hormonipiikkejähän pistellään vain vajaat pari viikkoa. Kerran tosiaan luovutin kauhean työkiirestressin keskellä ja se oli kieltämättä rasittavaa.



Klinikat korvaavat kaikki kulusi ja ainakin se klinikka, jonne minä luovutin, maksoi kulujen päälle vielä 250 euroa per luovutuskerta. Klinikat maksavat luovuttamisesta eri verran, joten jos rahalla on väliä, voit hyvin googlata selville minkä verran saisit mistäkin.



Minulle kokemus oli kaikin puolin hyvä.

En huomannut hormonien vaikuttavat juurikaan. Omalla tavallaan rasittava projekti tarkkoine pistosaikoineen jne. mutta niin lyhytkestoinen että aivan helposti hoidettavissa. Suosittelen.

Itse luovutin munasoluja suunnilleen samanikäisenä kuin nyt olet, erotuksena että silloin ei vielä omia lapsia. Olen myös ajoittain masennukseen taipuvainen ja horminimäärät huolettivat. Kirjoitin blogia prosessista, en enää muista osoitettamutta löytyy kun googlaat "luovutusvoitto". Saattaa olla wordpressin blogi mutten oo varma. Pohdi asiaa rauhassa.

Pitää nyt korjata kun joku kuitenkin puuttuu siihen :)

En ole luovuttanut, mutta olen ollut hedelmöityshoidoissa. Minulle eivät olleet vaiketa pistokset eikä lääkkeiden vaikutukset. Se vaihtelee kai yksilöstä toiseen, mutta suurin osa nuo kestää hyvin. Keräyskin onnistuu kun lääkäri osaa homman ja antaa kunnon kipulääkkeen. Hoito on niin lyhytaikainen, että ei se varmaan ole mikään ongelma ja olet tarkassa seurannassa koko ajan.

En ole luovuttanut, mutta olen ollut hedelmöityshoidoissa. Minulle eivät olleet vaiketa pistokset eikä lääkkeiden vaikutukset. Se vaihtelee kai yksilöstä toiseen, mutta suurin osa nuo kestää hyvin. Keräyskin onnistuu kun lääkäri osaa homman ja antaa kunnon kipulääkkeen. Hoito on niin lyhytaikainen, että ei se varmaan ole mikään ongelma ja olet tarkassa seurannassa koko ajan.

Minulla siis kyse siitä, että ns hyväntekeväisyyttäni lahjoittaisin munasoluja kasvottomille lapsettomille pareille. Motivaationi raja menee siinä, vaikuttaako se minuun niin paljon, että se vaikuttaisi jaksamiseeni omien lasteni kanssa.

Mielelläni luovuttaisin, mutta vain jos se ei ole pois jaksamisestani eli omilta lapsiltani.

Varmaan sinun kannattaa kysyä siitä siltä lääkäriltä joka sinua hoitaisi, jos lahjoitat. Ottavat varmaan mielellään sinut lahjoittajaksi, jos täytät kriteerit ja voit samalla kysyä ennen hoitoja tarkemmin eli ei sinun tarvitse sitoutua ennen kuin olet varma, että jaksat.

Kun yksityinen lapsettomuusklinikka maksoi siitä peräti 500 markkaa joka oli opiskelijalle iso raha, saa muutaman bileillan... En kokenut hormonihoidoista oikein mitään haittoja, elämä jatkui ihan kuin ennenkin. Pidin jopa helppona tapana ansaita ne rahat.

En viitsi edes korjata kirjoitusvirheitä kun huomaan ne vasta toisella lukemalla :)



Nuo omat pikkuiset väsyttää, pitäisi kait mennä jo nukkumaan niiden kanssa kun ei lauseet suju. Motivaationi lahjoittamiselle on se perinteinen: omat lapset ovat niin rakkaita ja ihania, todellakin parasta elämässäni, että usein mietin, miksi en auttaisi muita saamaan vanhemmuuden onnea. Asiaa olen miettinyt kolmisen vuotta. Aluksi asia jäi, koska lasten isä vastusti sitä. Sittemmin olen eronnut ja alkanut miettiä asiaa uudelleen vakavasti.



Olisi tosiaan mukavaa kuulla kokemuksia noista luovuttajan hormonihoidoista, varsinkin jos löytyisi sellaisia lahjoittaneita, jotka muutoin ovat oppineet hormoneja välttämään.



Ja vastanneelle lapsettomuushoidoissa olleelle, vastaukseni oli tosi tyly. En tarkoittanut olla tyly, tarkoitin vain, että sinulla motivaatio hoidoille oli varmaan niin eri luokkaa, että sivuvaikutuksilla ei olisi ollut paljoa painoarvoa. Minulle niillä kuitenkin on merkitystä, koska minulla on jo ne lapset joiden kanssa jaksaminen on tärkeintä. Tarkoitin siis vain todeta, että meillähän on aivan eri lähtökohdat miettiä hormonien ottamisen arvokkuutta itselle ja siten varmaan eri arviointiasteikko myös niiden ongelmallisuudelle.



Menen itse nukkumaan kirjoittelemasta väsyneensekavia motiiveista ja motivaatiosta, mutta vilkaisen ketjua huomenna. Eli laittakaa vain kokemuksia vaikken vastaisikaan nyt, tulevat silti perille.

Kun yksityinen lapsettomuusklinikka maksoi siitä peräti 500 markkaa joka oli opiskelijalle iso raha, saa muutaman bileillan... En kokenut hormonihoidoista oikein mitään haittoja, elämä jatkui ihan kuin ennenkin. Pidin jopa helppona tapana ansaita ne rahat.

Minäkin opiskelen ja täytyy myöntää, että entinen korvausraha varmasti vaikuttaisi päätöksentekoon. Tosin en ostaisi bileiltaa vaan talven toppavaatteet omille lapsilleni.

Mutta lahjoittamisestahan ei nykyään makseta, en tiedä edes, saako kuluista todellisen korvauksen (miten esim yöpyminen tai ruokailut jos joutuu yöpymään hoitopaikan luona?) Kulujen korvaus on toinen vaikuttava. Olen päättänyt, että lähden lahjoittamiseen vain, jos se ei ole mitenkään pois omilta lapsiltani. Eli jos kulut korvataan todellisten menojen mukaan niin ok, jos alkaisi mennä useampia kymppejä omaan piikkiin (itselle jo alle satasen kulut isoja rahoja) niin lisäisi epäröintiä onko nyt kuitenkaan oikea aika.

En siis ole ajatellut hylätä koko ajatusta, vaan olen miettinyt, olisiko nyt hyvä hetki lähteä luovuttamiseen vai pitäisikö odotella muutama vuosi omaa ehkä kevyempää arkea ja kun kulupuoli ei vaikuttaisi.

ap

En kokenut ollenkaan vastaustasi tylynä. En edes huomannut oletettua tylyyttä. Älä sitä pyytele anteeksi.



Minusta olisi järkevintä, että menisit sinne hoitopaikkaan kysymään noista asioista niin olisi helpompi päättää. Ne vastaa varmaan ihan totuudenmukaisesti ja saisit samalla tietää pääsisitkö luovuttajaksi. En tarkaabn tiedä noista jutuista niin en osaa neuvoa, mutta sieltä saisit varmaan kaiken tarvittavan tiedon enkä usko, että itse joutuu mitään maksamaan sillä eihän silloin kukaan luovuttaisi.