Mitä haittaa lapselle on siitä, että vanhemmat hemmottelevat häntä ja silottavat hänen tietään?

ja niitä elämän varrella tulee jokaiselle. Hän ei myöskään opi rakentamaan keinoja pettymyksistä selviämiselle, kun vanhemmat silottavat tietä.

On vastauksessa nro 2

Tai yrittikö opettajasi siloitella tietäsi opiskeluissa? Luuletko että mitä helpompaa elämä on, sitä enemmän saat aikaan?



Lapsesta kasvaa laiska, itsekeskeinen ja aina vain oman napansa ja mielihyvänsä ympärillä pyörivä sosiaalisesti vieroksuttu yksilö jos hän aina saa aivan kaiken haluamansa helpolla.

joka on oikeasti nyt aikuisena ongelmissa. Kaikenlaiset vastoinkäymiset musertavat, ongelmia on ollut opiskeluissa, työssäkäynnissä, vauvanhoidossa jne, mutta vanhemmat ovat edelleen auttaneet ja hoitaneet. Tällä kolmikymppisellä on edelleen jatkuvasti joku kriisi, jota vanhempiensa pitää hoitaa, eikä ilmeisesti mitään luottamusta siihen, että hän itsekin osaisi jotain, kuten esim hoitaa omaa lastaan tai tehdä päätöksiä.



Vanhemmat ihmettelevät lapsensa avuttomuutta, mutta eivät näe mitään yhteyttä oman toimintansa ja lapsensa toiminnan välillä.

Esim. tuntemani nuori nainen haki opiskelemaan yliopistoon eikä päässyt. Äiti soittaa ihan järkyttyneenä opintoneuvojalle, että täällä se vaan itkee lattialla, onhan teidän nyt pakko se hyväksyä, kun se niin pahoitti mielensä. Ei tulisi normaaleille vanhemmille mieleen soittaa tällaista puhelua.



Elämän normaalit pienet pettymykset ovat tällaiselle aikuiselle musertavia eikä hän osaa käsitellä niitä. Mitä jos hänen vanhempansa kuolevat eikä kukaan enää siloittele tietä? Miten tällainen aikuinen selviää?



Pettymysten tarjoaminen lapselle on vanhempien perustehtävä, yksi tärkeimmistä. Jos näitä ei ole tarjottu, ovat vanhemmat todella laiminlyöneet lastaan. Tällainen henkilö on epäsosiaalinen, yhteistyökyvytön, itsekeskeinen ja epämieluisa ystävä ja työtoveri. JOskus hänellä voi olla ns. hännystelijöitä mutta ei todellisia ystäviä kuitenkaan.

työpaikkahakemukset ym. tai varata hänelle ajat niin lääkäriin kuin parturiinkin, niin silloin hemmottelu ja silottelu on ok.



Tai jos haluat olla sovittelijana aikuisen lapsesi riidoissa tai muissa vastoinkäymisissä, mihin ihmiset väistämättä joutuvat silloin tällöin, niin silloinkin kannattaa hemmotella/silotella huolella.

(joskus toki molemmatkin).

Liikaa hemmottelu pilaa omakuvan, lapsi luulee olevansa kaikkivoipainen. Aikuisuudessa joko uskoo siihen edelleen tai musertuu tosiasioiden edessä.

Kun hemmoteltu lapsi ei olekaan pelissä voittaja ei ei pääse yksin määräämään leikin kulkua tai ei muuten pärjää, niin lapsi alkaa kiukutella tai murjottaa. Muut lapset huomaavat pian, ettei yhden kanssa leikkiminen onnistu ja siitä seuraa yksinäisyyttä tai vähintäänkin sitä pettymystä ja eripuraa, jota pitää koko ajan selvitellä.



Miten tuo sitten aikuisena muuttuisi, kun lapsi ei edes noista selvittelyistä opi mitään, kun vanhemmat käy "selvittelemässä" asiat niin, että kaikkien pitää leikkiä kuten heidän lapsi määrää.

Tunnen 2 kpl pilalle hemmoteltuja tapauksia. Ikää 38 ja 41. Molemmat ovat saaneet ihan kaiken,vanhemmat ovat maksaneet autot,ensiasunnot,kaikki tavara on olleet uutta ja hienoa,kesätöihinkään ei teininä velvoitettu. Opiskelu ja työnteko ei ole oikein huvittanut. Lapsia vaan heti alulle. Tästä on seurannut se että kummankin prinsessan aviomies ei ole pystynyt samaan ostamiseen kuin prinsessojen vanhemmat:kaikki mulle heti nyt. Prinsessojen mielestä perhe-elämä on vaativaa,niin molemmat hyppää vieraissa,yli 70v äidit hoitaa lapsia vloppuisin että mammat saa rentoutua.Lapsilla on käytännössä toinen koti mummolassa. Äidit maksaa edelleen laskuja,auton vak.maksut ja ne autot ja tyttäret käyttäytyy kuin pahaiset teinit. Daamit ovat niin pihalla kuin vaan olla ja voi. Tunne-elämä on sekasin,mitään asiaa ei hoideta ja vastuuntunto on to.heikkoa. Ei ihme että avio miehet ovat kyllästyneet ja lähteneet. vanhemmat ovat totaalisen sokeita omalle toiminnalleen,prinsessat oppivat kantapään kautta vasta sitten seisomaan omilal jaloilla kun vanhemmista aika jättää.

hemmotellun lapsen on tosi tuskaa aikuistua sitten kolme tai neljäkymppisenä, kun hemmottelevat vanhemmat vanhenevat ja kuolevat. Minua vanhemmat tukivat ja auttoivat aina liiankin runsaskätisesti taloudellisesti ja henkisesti ja voin sanoa, että olen nyt syvässä kriisissä, kun olen itse äiti ja pitäisi olla aikuinen ja ne tuet ja turvat ja auttajat ovatkin yhtäkkiä vanhuudenheikkoja. Aion itse "vieroittaa" lapseni hellävaroin siinä vaiheessa kun he muuuttavat pois kotoaan. Äiti ei saa olla mikään ikuinen tuki ja turva, vaikka rakas olisikin.

usein hemmotelluilla lapsilla on helpompaa myös aikuisena. Heillä on hyvä itsetunto ja he ovat päämäärätietoisia. Yleensähän hemmottelevat vanhemmat tukevat lastaan myös aikuisena vaikeina hetkinä.

ensinnäkin lapsi ei todennäköisesti opi kauhean paljon tekemään töitä pärjäämisensä eteen, ja olettaa aina saavansa apua eikä välttämättä osaa suhtautua pettymyksiin oikealla tavalla. Lisäksi olen huomannut, että monista hemmotelluista lapsista kasvaa hieman ylimielisiä ja kerskailevia.

On juonut koko ikänsä, vanhempani olivat aina auttamassa ja mm. maksamassa velat, takaamassa lainoja jne. Sitten kun vanhemmista aika jätti, veli lopetti ihmisarvoisen elämänsä ja sulkeutui perintömökkiin ryyppäämään. Sitä onkin tehnyt viime vuodet, ei vaivaudu enää mihinkään kun kukaan ei potki persauksille.

http://www.katsomo.fi/?treeId=33011076

Hemmotellut tenavat on aina tyytymättömiä. Syntymäpäivänä ja jouluna murjotetaan ja kiukutellaan kun monista kymmenistä paketeista ei tullutkaan sitä mitä ipana oli mielessään ajatellut. No, sitä lähdetään mahdollisesti jo seuraavana päivänä hakemaan, että, kakara saa haluamansa. Ipana nyrpistää kuitenkin vieläkin nenäänsä. Hän ei ole ikinä tyytyväinen. Hemmoteltu kakara omistaa talossa mielestään kaiken, ja määrää koska tv.kin on auki. Hän suuttuu jos häviää peleissä ja isä tai äiti ei julistakkaan häntä voittajaksi. Tämä jatkuu sitten läpi elämän, eri muodoissa.

Olen itse kultalusikka suussa syntynyt hemmoteltu kermaperse, ja tunnen tuttavapiireistäni paljon samanlaisia. Enpä tunne ketään jolle olisi haittaa tästä hemmottelusta ollut, päinvastoin, useimmat meistä olemme pärjänneet elämässämme loistavasti. Jostain kateudesta nuo tulee nuo ihmeelliset uskomukset että hemmotelluille kävisi huonosti, kun kerran hyvin tiedetään että usein esim. varakkaiden lapset menestyvät elämässään paremmin kuin köyhien, vaikka he yleensä ovat päässeet vähemmillä "kouluttavilla" vastoinkäymisillä.