Auttakaa, en kestä karseaa uhmaikäistäni!!! Se ei leiki tms, tuhoaa vaan!

Minä olen selvinnyt molempien lapsien uhmasta sillä, että lähden näiden kanssa pihalle heti herättyä. Puoliksi uninen lapsi ei niin kovasti tappele vastaan pukemista tms. Joskus olen jättänyt aamiaisenkin välistä ja ottanut vaan evästä mukaan. Pihalla lapsi saa mellastaa tuntikausia ja sisälle tullessa niin väsynyt että kiukusta on pahin terä jo mennyt. Ihan hirveästi ei olla käyty kylässä niin että oltaisiin oltu sisällä tuona aikana, vaan olen sopinut kaikki kaveritapaamiset puistoihin ja paikkoihin, joissa lapsi ei voi mitään tuhota.



Kyllä se hei siitä. Enää 15,5 vuotta kasvatusvastuusta ja pikku myrtsikkä on kasvanut aikuiseksi. ;)

tuon ikäiset oikein itsekseen osaa pitkään leikkiä, tarvitsevat aikuisen vähän keksimään ja jäsentämään juttuja, muuten se on vaan semmosta haahuilua ympäriinsä. Sun pitää laittaa leikit alkuun, viedä ulos (sielläkin olla mukana touhussa, keinuttaa, näyttää mallia hiekkaleikkiin, vähän juoksukilpailuu jne.) ja kylään otat vaikka lasten dvd:n mukaan, jos haluat rauhassa kahvitella...

Kun on niin mahdoton. Kavereiden lapsilla ei ole vastaavaa uhmaa, heillä uhma on sitä että uhmis ottaa aurinkolasit pois päästä... Just. Kadehdin helppojen lasten äitejä, ja vituttaa kun kukaan ei myönnä että olen kovilla tämän kanssa. Tuntuu että muilla on niiiin paljon helpompaa. Pihalla vasta raskasta onkin kun lapsi ei ole hetkeäkään missä pitäisi vaan juoksee vaan autotielle ja mihin haluaa, ei viihdy leikkipaikoilla sen enempää kuin kotona lelujensa parissa. Haluaa vaan tutkia maastoa mutta saa raivarin jos ojaan häntä ja juoksee kiellettyihin paikkoihin jatkuvasti. Aidatut puistot ovat pelastus mutta ne ovet kaukana enkä jaksa aina raahata lasta sinne asti eikä aina edes ehditä. Olen niin kypsä että äidinrakkaus on koetuksella ja mietin vaan miten saisin lapsesta vapaata. Olen niin surullinen etten jaksa olla parempi äiti kun tämä on niin kamalan kuluttavaa. Ap

Minä olen selvinnyt molempien lapsien uhmasta sillä, että lähden näiden kanssa pihalle heti herättyä. Puoliksi uninen lapsi ei niin kovasti tappele vastaan pukemista tms. Joskus olen jättänyt aamiaisenkin välistä ja ottanut vaan evästä mukaan. Pihalla lapsi saa mellastaa tuntikausia ja sisälle tullessa niin väsynyt että kiukusta on pahin terä jo mennyt. Ihan hirveästi ei olla käyty kylässä niin että oltaisiin oltu sisällä tuona aikana, vaan olen sopinut kaikki kaveritapaamiset puistoihin ja paikkoihin, joissa lapsi ei voi mitään tuhota.

Kyllä se hei siitä. Enää 15,5 vuotta kasvatusvastuusta ja pikku myrtsikkä on kasvanut aikuiseksi. ;)

Hommaa hoitaja kotiin vaikka pari kertaa viikossa, vie mummuille tai laita lapsi päivähoitoon. Niin saat vähän levätä ja jaksat vääntää lapsen kanssa paremmin. Koita keksiä mitä hän jaksaa tehdä ja tee sitten sitä niin paljon kuin sielu sietää.



t. viiden äiti, jolla oli samanlainen esikoinen (nyt 17v, ei riehu enää :D )

meilläkin sain tuoda autotieltä kymmeniä kertoja, lapsi huusi kuin syötävä ja minä kannoin pois takaisin leikkipaikalle.



Ja taas apsi juoksi sinne minne ei saanut ja taas minä kannoin pois. Tätä toistettiin tosiaan kymmeniä kertoja. Enkä usko että mikään muu auttoi kuin se että jossain vaiheessa se leikkiminen alkoi kiinnostaa.



Lapsella on myös oma huone. EIpä ole siellä kertaakaan leikkinyt yksin seitsemään vuoteen. Raahaa aina kaikki lelut olohuoneeseen kun ei (tietenkään) halua olla yksin. Ja joka kerta hirveää tappeua siitä kun ei vie niitä leluja takaisin huoneeseen.



Toiset lapset jököttävät paikallaan kun ne siihen hiekkalaatikkoon laittaa ja toiset juoksevat ympäri maata... meillä oli tällainen juoksija. Sitten kierrettiin yhdessä ja katsottiin mitä on talojen takana, mitä muualla oli ja kun teimme ensin niitä kierroksia niin sitten malttoi olla hetken paikallaan.



Kärsivällisyyttä vaan, se on sitä kasvattamista ja äitinä olemista. Ja älä ajattele että onpa rasittavaa vaan tehkää tekin ensin kävelyjä talojen ympäri ja kerro missä saa kävellä ja missä ei, vie tien reunaan ja kerro että tästä saa mennä ja autotielle ei. Kun menee autotielle, vie heti kauemmas pois. Yritä uudelleen hetken kuluttua.

tuon ikäiset oikein itsekseen osaa pitkään leikkiä, tarvitsevat aikuisen vähän keksimään ja jäsentämään juttuja, muuten se on vaan semmosta haahuilua ympäriinsä. Sun pitää laittaa leikit alkuun, viedä ulos (sielläkin olla mukana touhussa, keinuttaa, näyttää mallia hiekkaleikkiin, vähän juoksukilpailuu jne.) ja kylään otat vaikka lasten dvd:n mukaan, jos haluat rauhassa kahvitella...

Mulla on ihan normaali uhmaikäinen poika ja oikein hyvin leikkii yksin. Tottakai kiukkuaa välillä, mutta osaa kyllä leikkiä rauhassa pitkiä aikoja. Muutenkaan ei riehu kun väsyneenä.

Ei kaikki 2,5 vuotiaat ole tuommosia.

Meillä on onneksi monta kilometriä pelkkiä kävelyteitä ja polkuja vieressä ja lapsen kanssa voi lähteä kävelylle tai juoksemaan kun ne jalat niin vie! Hiekkalaatikko ei kiinnosta yhtään tällä hetkellä.



Ja sit: Lapsi kun ei osaa puhua tunteistaan, niin lapset siirtää aikuiseen sen tunteen, miltä heistä tuntuu.

Eli jos suutut tai ärsyynnyt lapsen toimista, voit olla varma, että lasta suututtaa tai ärsyttää! Ja sit voi miettiä, että miksi. Sinuakin varmasti suututtaisi jos joku olisi koko ajan kieltämässä ja kimpussa ja pakottamassa johonkin leikkeihin, jotka eivät kiinnosta yhtään.

siihen tekemiseen, joka sujuu. usein se tuntuu lapsilla olevan ulkoilu ja pihalla leikkiminen. Saa purkaa rauhassa energiaa vähän rajummin kuin sisällä. Kannattaa siis olla ulkona mahd. paljon. Kylä- ja kauppareissut kannattaa minimoida joksikin aikaa, jos aiheuttaa suurta draamaa. Ja oma kärsivällisyys ja positiivinen asenne auttaa, vaikka se on välillä pirun vaikeaa, tiedän 3,5-vuotiaan äitinä :) Mutta tämä kaikki menee ONNEKSI ohi, kunhan kehitys sen sallii. Tsemppiä!!

liikkumista ja opettamista.



Meillä on 3 lasta ja kaikilla eri ongelmia ollut mutta niitä vaan käydään läpi vaikka se miten rasittaakin. Joku sanoisi lapsia helpoiksi mutta kyllä tähän kokoajan tarttee tehdä töitä.



Jos lapsesi vaarantaa turvalisuuttaan ja sinä tiedät että lapsi voi tehdä jonkun vaaratilanteen joka voisi johtaa itsensä kuolemaan tai vammaan tai joku voisi tehdä väistöliikkeen autolla ja kolaroida edelleen niin mitä kuvittelet että poliisi tutkinnassa siitä on mieltä ettet ole tehnyt mitään asian eteen?

Jalankulkijallakin on vastuu liikenteessä ja sinä äitinä olet vastuussa lapsestasi. 15- vuotiaana lapsi taas vastuussa itse tekemisestään mutta kyllä jalankulkijana yksin vaikka koululaisena on jo vastuussa liikkumisestaan.