Lue keskustelun säännöt.
Miten tulla rohkeaksi laskettelijaksi aikuisena?
19.11.2014 |
Meillä on 6- ja 9-vuotiaat lapset. Mieheni on lasketellut koko ikänsä ja onkin todella hyvä siinä. Minä olen lasketellut koko elämäni aikana ehkä 8-10 kertaa (melkein koko päivä rinteessä /kerta). Nykyään sujuu jo kohtuullisesti ja on alkanut olla ihan kivaakin. Lapsemme ovat lasketelleet nyt 4-5 vuotta, muutaman kerran talvessa. Lapset oppivat ihan hetkessä ja ovat niin pelottomia. Toisin kuin äitinsä... Ongelma siis se, kun lapsetkin menevät nykyään missä mäessä tahansa ja minä en vain uskaltaisi. Lasken mielelläni helppoja rinteitä, mutta pelkään ihan hirveästi kaatumista, kovaa vauhtia, kaikkea mahdollista. Olisi kiva laskea koko perheen kera, kun yksin se nyt vaan on vähän tylsää. Mies ja lapset haluaisivat laskea kaikkia rinteitä ja ymmärrän sen hyvin. Olisiko teillä oikeasti neuvoja, miten uskaltaisin vai mitä tekisin? Niin monet kerrat olen itku silmässä hitaasti kulkenut alas liian jyrkkiä rinteitä halutessani mennä muun perheen mukana... Voiko minusta edes näin nelikymppisenä tulla enää luontevaa laskettelijaa? Olen muutenkin melko mukavuudenhaluinen, seikkailuhenkeä ei löydy tahtomallakaan. Hyvin monet ystävistämme ovat myös lasketelleet lapsesta asti ja mielellään lähtevät porukalla laskettelureissuun. Mutta sitten minä olen ainoa, joka haluaisi pysytellä vain niissä mukavissa sinisissä rinteissä. Koen tämän myös nolona, kun en vaan uskalla.
Kommentit (39)
Pitää olla riittävästi lihaskuntoa, se on ainakin helpottava asia. Aloitin myös laskettelun ehkä 37 vuotiaana. En ole ottanut tunteja, mutta sinnikkäästi opettelemalla, miehen opastuksella olen tahkonnut mäkiä ja aika hyvin pääsen ne alas. Siniset ovat jo tylsiä, punaisista tykkään. Mustissa pelottaa, paitsi joku Levi black, joka on vitsi. Käymme joka talvi keski-Euroopassa, ja siellä pitkät ihanat mäet auringonpaisteessa ovat parasta mitä tiedän! Tulevana talvena taas StAntoniin. Niin ja olen jo yli 50.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 18:28"]
Pitää olla riittävästi lihaskuntoa, se on ainakin helpottava asia. Aloitin myös laskettelun ehkä 37 vuotiaana. En ole ottanut tunteja, mutta sinnikkäästi opettelemalla, miehen opastuksella olen tahkonnut mäkiä ja aika hyvin pääsen ne alas. Siniset ovat jo tylsiä, punaisista tykkään. Mustissa pelottaa, paitsi joku Levi black, joka on vitsi. Käymme joka talvi keski-Euroopassa, ja siellä pitkät ihanat mäet auringonpaisteessa ovat parasta mitä tiedän! Tulevana talvena taas StAntoniin. Niin ja olen jo yli 50.
[/quote]
Löytyykö tuolta Keski-Euroopasta laskettelukeskuksia, joissa on pitkiä ja loivia rinteitä? Muu perhe mielisi kovasti sinne, mutta olen ajatellut, ettei minusta ole niihin rinteisiin.
En minäkään uskalla, vaikka olen 27-vuotias.
Kyllähän sitä oppia pystyy, jos vaan päättää oppia, ja on rohkeutta ja sisua.
Mä en oo oppinut mukulana luistelemaan, en laskettelemaan, enkä oikein hiihtämäänkään. Olen arka kuin mikä ja pelkäsin pienenäkin nopeita vauhteja. Oon alle 10 kertaa ollut laskettelurinteessä ja sielläkin hikoillut järkytyksestä itseni märäksi, kun pienikin mäki pelottaa. Ja aiheuttanut vaaratilanteita muille, koska kaaduin tosi jyrkässä hississä ja hissi oli täys porukkaa. Ja syöksylaskuin rinteet alas enkä osannut väistää, onneksi ei ketään tullut eteen.
Samoin oon yrittänyt luistella muttei siitä tule mitään kun oon ku jäykkä kanki siellä jäällä. Hiihtää tykkään tasamaastossa, missä ei tulisi kovia alamäkiä.
Mutta esim. mun työkaveri on muuttanut Thaimaasta 40-vuotiaana Suomeen ja opetellut luistelemaan heti Suomeen päästyä ja oppikin melkein heti sen. Että kyllä sitä oppii, jos on rohkeutta ja halua eikä seiso ku jäykkä kanki rinteessä tai jäällä (niinkuin mä).
Puoliso on lasketellut pienestä pitäen. Itse olen kokeillut laskettelua teininä pari kertaa, enkä pitänyt. Olisi kuitenkin kiva lähteä lomalle laskettelemaan yhdessä. Edellisellä Lapin lomalla oltiin perheeni kutsumana. Tein pitkiä kävelyretkiä äitini kanssa ja yhden päivän kävin laskettelemassa. Puoliso jaksoi kiitettävästi sen yhden päivän olla kaverina vaikka hurjin rinne johon uskalsin olikin sininen. Sai muina päivinä seuraa isästäni ja sisaruksistani jotka ovat laskeneet enemmän. En keksinyt laskettelun riemua mutta hyvänä puolena oli upeat maisemat.
Mietin laskettelukouluun menoa sitten, kun lapset ovat sen ikäisiä, että heidät voi laittaa suksien päälle. En usko koskaan innostuvani laskettelusta kunnolla mutta olisi kiva tehdä porukassa jotain ja laskettelukoulusta saisi ehkä sitä itseluottamusta touhuun. Eikä koko loma rinnekahvilassakaan houkuttele. Itse en pidä kovasta vauhdista vaan olen enemmän nautiskelija. Hiihtoladuillakin haluaisin enemmän pysähtyä ihailemaan maisemia mutta harvoin se on mahdollista, kun jonossa hiihdetään.
Vierailija kirjoitti:
Puoliso on lasketellut pienestä pitäen. Itse olen kokeillut laskettelua teininä pari kertaa, enkä pitänyt. Olisi kuitenkin kiva lähteä lomalle laskettelemaan yhdessä. Edellisellä Lapin lomalla oltiin perheeni kutsumana. Tein pitkiä kävelyretkiä äitini kanssa ja yhden päivän kävin laskettelemassa. Puoliso jaksoi kiitettävästi sen yhden päivän olla kaverina vaikka hurjin rinne johon uskalsin olikin sininen. Sai muina päivinä seuraa isästäni ja sisaruksistani jotka ovat laskeneet enemmän. En keksinyt laskettelun riemua mutta hyvänä puolena oli upeat maisemat.
Mietin laskettelukouluun menoa sitten, kun lapset ovat sen ikäisiä, että heidät voi laittaa suksien päälle. En usko koskaan innostuvani laskettelusta kunnolla mutta olisi kiva tehdä porukassa jotain ja laskettelukoulusta saisi ehkä sitä itseluottamusta touhuun. Eikä koko loma rinnekahvilassakaan houkuttele. Itse en pidä kovasta vauhdista vaan olen enemmän nautiskelija. Hiihtoladuillakin haluaisin enemmän pysähtyä ihailemaan maisemia mutta harvoin se on mahdollista, kun jonossa hiihdetään.
Pohjoisen laduilla on harvoin niin ahdasta, ettei maisemista nauttiminen onnistuisi. Lasketteluun saa varmuutta vain harjoittelemalla. Hyvä lihaskunto ja tasapainoharjoittelu lumettomana aikana auttaa varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut kaikkia vastauksia, mutta tsemppiä sinulle ap.
Muista myös ettei rinteisiin ole pakko lähteä, jos se ei vain ole sun juttusi. Perheenä voi tehdä muutakin yhdessä, myös siellä laskettelureissulla.
Meillä toimitaan niin. Minä ja lapset viiletämme rinteessä into pinkeänä ja mies ja lasten isä on ollut suksilla kaksi kertaa elämässään, eikä hänestä taida laskijaa tulla ikinä. Mutta ei haittaa, mies on käynyt pitkillä kävelylenkeillä, lumikenkäilemässä ja uimassa ja välillä vaan rentoutunut netflixin äärellä mökissä tai hotellilla kun me muut lasketaan. Välillä mies hengailee jonkinaikaa ala-asemalla katsomassa meitä ja käydään vaikka kaakaolla yhdessä.
Kun hissit menee kiinni, käydään kylpylässä yhdessä, jos sellainen kohteessa on, ja yhdessä syömässä.
Kaikilla on kivaa, eikä kukaan tee sellaista mikä tuntuu pakolta. Lyhyille päivän laskureissuille ei mies yleensä lähde mukaan
ollenkaan.
Mutta jos haluat ap laskea, muista laskea omien taitojen mukaan, liian kova vauhti ja vaikea rinne saattavat tuoda mukanaan isojakin vahinkoja.
Käy vaikka hiihtokoulusta hakemassa varmuutta. Ja treenaa muutenkin, hyvä kunto auttaa jaksamaan, väsyneenä ei rinteessä ole kivaa ja jälleen vahinkojen mahdollisuus kasvaa.
Laskemisen tosiaan pitäisi olla kivaa ja nautinnollista, ei mitään pakkopullaa.
Voi kun tämä corona-aika jo päättyisi, niin vielä parempaa olisi laskemassakin.
Työkaverilla murtui käsi ja oli ainakin kaksi kuukautta sairauslomalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 kertaa mäessä on liian vähän. Kuuntele pelkoa ja laske turvallisesti ja hitaasti. Sit kun oot 100 kertaa käyny rinteessä itsevarmuus kasvaa. Tietty voit osallistua alottelijoiden kursseillekin.
Mulla tulee juuri tuo sama ongelma että hitaassa vauhdissa käännökset vielä onnistuu mutta kun vauhti kasvaa liikaa alkaa pelottaa ka ahdostaa ja en saa enää jarrutettua sitä vauhtia muuta kuin kaatumalla ja loukkaan helposti itseni ja taitan jalat. Myös hämärässä kohtaa rinteessä tulee pelkona mieleen että siinä onkin joku kivi tms johon kaadun ja loukkaan itseni. Päänupista se on paljon kiinni mutta voiko siitä laskupelosta päästä yli. Olen laskenut 15 kertaa kaikkiaan sinistä rinnettä
Mies31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös yksi arkailija, perheen lälläri. Mutta rakastan Alppien aurinkoisia, hyvin hoidettuja leveitä rinteitä! Suosittelen kaikille kevätlomaa siellä, pelot hälvenevät hyvissä olosuhteissa laskiessa. Lihaskunto ja tekniikka tietysti oltava kunnossa, mutta en tiedä ketään joka ei tuolla pärjäisi.
Ota yksitystunteja. Oikea tekniikka helpottaa paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toistoa, toistoa, toistoa eli laskemalla. Ja tietenkin tekniikkaa voisi hioa opettajan kanssa, sekin kun tekniikan oppii kunnolla voi auttaa itsevarmuuteen huomattavasti.
Taskumatti ja se täyteen minttulikööriä niin johan lähtee. Hämäyksen vuoksi voit käydä miehesi kanssa ottamassa rinneravintolassa pari minttukaakaota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aikoinani hyvin samankaltaisessa tilanteessa. Minua helpotti se, kun tajusin ehdottaa muulle perheelle, että he laskisivat omia aikojaan. Oli nimittäin kamalaa tulla alas jotain pelottavaa rinnettä siten, että piti pitää yllä liian kovaa vauhtia, kun tiesi, että muut odottavat siellä rinteen juurella. Nyt tehdään joka vuosi niin, että kun mennäön ekan kerran isoon laskettelukeskukseen, niin muu perhe jättää mut hetkeksi laakemaan jotain helpohkoa rinnettä ihan mun omaan tahtiin. Kun saan sitten siitä itseluottamusta, voidaan siirtyä yhteisiin laskuihin. Sit siinä vaiheessa kun mun laskukunto on käytetty, jätän peheen laskeskelemaan niitä huimimpia rinteitä keskenään.
Hyviä vinkkejä täällä, ennenkaikkea tuo paljon toitotettu lisää harjoitusta. Ja pojot siitä että pysyt niissä rinteissä missä koet hallitsevasi vehkeet, vaikka toistaiseksi joudut niitä enimmäkseen yksin laskemaan.
-harjoittele tasapainoa useammin, kenties joogaa
-käy silloin tällöin jossain tramppapuistossa, hyvää, jollaintapaa lajin kaltaista, treeniä jaloille mutta erittäin hyvä paikka opetella kaatumista, esimerkiksi sitä miten välttää esimerkiksi yhdelle kädelle koko painon vastaanottamista tai miten jännittää selkälihakset ettei lyö päätään tai retkauta niskaansa. Kaatuminen pelottaa, mutta siinäkin oppii paremmaksi, sikäli ei tipahda korkealta tai törmää, jopa mustissa mäissä voi kaatua kivuttomasti.
-selkäpanssari ja/tai pehmustepöksyt kypärän lisäksi
-musiikkia korvanappeihin. Tämä voi kuulostaa oudolta mutta hyvä, sopiva musiikki voi tuoda hommaan hyvää rytmiä, minulle ainakin toimii lisäbuustina, ja ehkä harhauttaa miettimästä liikaa? Ei ainakaan jännitykseltään pidätä hengitystä.
-oikeasti sopivat lasit, mä menen ihan solmuun jos linssi on väärän värinen tai näkymä peittyy liikaa jostain kulmasta. Kokeile hyvällä kelillä rauhallista mäkeä lasit otsalla, voi olla että jo tuo muuttaa olennaisesti tuntumaa.
Ja hei, ennenkaikkea, älä ressaa sitä miten muut menee, vaikka toisinaan oman mukavuusalueen rajoja on hyvä vähän kokeilla, se on ihan ok että menet niinkuin hyvältä tuntuu, siitähän sä maksat, eikai tässä mihinkään olympialaisiin enää tähdätä:)
Kyllähän tuo rohkeutta vaatii ja taitoa että hommasta voi nauttia. Itse otin yhden tunnin hiihtokoulussa ja selkeästi se ei vielä riitä sillä taitoin viimeksi nilkkani käännöstä tehdessä kun ulkokantti suksesta tökkäsi rinteeseen. Pelko kun tulee päälle haittaa se kropan hallintaa mulla paljon ja onnettomuus sattuu vielä helpommin. Olis pitänyt lapsena opetella niin ei ahdistaisi niin
Näyttää niin hauskalta kun jotku osaa lasketella. Itse osaan vaan laskea auraamalla eikä se ole yhtään mukavaa kun jo helpossa rinteessä jalat on aivan muusina kahden laskun jälkeen. Teen jotain todella väärin enkä osaa kehon painoa käyttää. Olen ollut yhdellä hiihtotunnilla myös
Hyväksi ja pelottomaksi laskijaksi voi oppia vain aloittamalla lajin lapsena. Aikuisena aloittamalla ei ole mahdollista kehittyä huippulaskijaksi.
Olen laskenut yli 40 vuotta eikä Alpeilta löydy hoidettua rinnettä, jota en laskisi vauhdilla alas täydellisellä tekniikalla. Vain kovalla työllä ja intohimolla voi kehittyä huipulle.
Noista välineistä sen verran, että onko paljon merkitystä sillä laskeeko vuokrakamppeilla vai omilla. Olen vuokrannut ihan niitä alottelijoiden monoja ja suksia. Pitäisikö hankkia omat varusteet?