Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa ystäviäni. En halua puhua enkä nähdä. Mikä mua vaivaa?
12.07.2012 |
Onkohan tää masennusta? Mua ei kiinnosta pätkääkään mitä niille kuuluu, en jaksa jauhaa yhtään enää niitten mieshuolista ja kuulla mitä niitten miehille kuuluu.
Tekisi mieli poistaa muutamat tyypit elämästä kokonaan.
Yksi sydänystävä mulla on. Hänen kanssaan puhumme siitä mitä meille kuuluu, parannamme maailmaan ja ymmärrämme toisiamme.
Mut tää muu sosiaalinen elämä sais vaikka loppua. Ei kiinnosta käydä baareissa tai mitään muuta mitä ne harrastaa.
Kommentit (9)
En tiedä mikä on.. Aika-ajoin ei kiinnosta sitten pätkääkään edes vastata puhelimeen jos joku tuttavani soittaa,tuntuu rasittavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite huomasin samat "oireet" siinä 35-36 -vuotiaana.
Ei edes niinkään, että kaverit olisivat olleet tylsiä tai jotain. Loppui vain täysin energia ja mielenkiinto pitää mitään yhteyttä. Niistä tuli hetkessä ihan yhdentekeviä ihmisiä. Tämä tapahtui ollessani 31. Eikä johdu lapsista, niitä minulla ei ole vieläkään.
Ikää kohta 40 v ja muutaman kuukauden ajan on ollut sellainen tunne että en jaksa enää yhtään ystävieni seuraa. Aiemmin olen ollut mukautuva ja "mukava", kaikkien kanssa toimeen tuleva ja viimeiseen asti varonut loukkaamasta ketään. Nyt on sellainen fiilis että ei voisi ystävien ongelmat vähempää kiinnostaa eikä huvita vastata edes puhelimeen kun soittavat. Lisäksi olen alkanut myös sanoa omat mielipiteeni suoraan välittämättä siitä loukkaantuvatko vai ei. Huolestuttavaa, en halua muuttua kärttyiseksi keski-ikäiseksi haahkaksi. Aluksi mietin olenko masentunut, mutta töissä ja kotona kaikki sujuu kuitenkin loistavasti. En tiedä mikä on vikana.
Minä en ole vielä edes 30, mutta jotenkin sama fiilis. Ei vaan jaksa, ei kiinnosta. Tuntuu, ettei ole oikein samalla aaltopituudella toisten kanssa.
Mulla tää nyt ehkä liittyy vaan tähän katastrofaaliseen tilanteeseen, jossa omaa aikaa ei ole oikeastaan yhtään. Oman ajan käyttää sitten mieluummin perheen kanssa tai YKSIN.
Olen kyllä aina ollut aika erakkoluonne, mutta jotekin se oikein korostuu nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikää kohta 40 v ja muutaman kuukauden ajan on ollut sellainen tunne että en jaksa enää yhtään ystävieni seuraa. Aiemmin olen ollut mukautuva ja "mukava", kaikkien kanssa toimeen tuleva ja viimeiseen asti varonut loukkaamasta ketään. Nyt on sellainen fiilis että ei voisi ystävien ongelmat vähempää kiinnostaa eikä huvita vastata edes puhelimeen kun soittavat. Lisäksi olen alkanut myös sanoa omat mielipiteeni suoraan välittämättä siitä loukkaantuvatko vai ei. Huolestuttavaa, en halua muuttua kärttyiseksi keski-ikäiseksi haahkaksi. Aluksi mietin olenko masentunut, mutta töissä ja kotona kaikki sujuu kuitenkin loistavasti. En tiedä mikä on vikana.
vastuuta että olet alkanut säädellä omaa energiaasi, mikä on todella terve kehitys. Ystävyyssuhteiden merkitys kasvaa taas siinä vaiheessa kun lapset alkavat aikuistua. Olet ihan normaali nelikymppinen.
on 6 ystävää,kavereita aivan helvetisti. Yhden ystävän kanssa voin olla aivan täysin rehellinen ja sanoa, että vittu nyt en jaksa kuunnella ees sua.
Ei se ole mitään masennusta, se on vaan vaihe elämässä. Mä en jaksa kanssa kuunnella samaa jaarittelua ja samaa vatvomista päivän selvistä asioista. En jaksa ottaa aina kantaa, kuunnella, antaa neuvoja yms yms.
Nyt lomalla on ollut kivaa nähdä ihmisiä, mutta välillä ei. vaan. jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu ja olen vasta 15. Oikeita ystäviä, joiden kanssa viihdyn ja voin olla oma itseni ei ole ollut ala-asteen jälkeen. Nyt kesälomalla ei kiinnosta nähdä ketään, ennemminkin ärsyttää kun joku kysyy että nähtäisiinkö...
Alue: Aihe vapaa
En tiedä mikä on.. Aika-ajoin ei kiinnosta sitten pätkääkään edes vastata puhelimeen jos joku tuttavani soittaa,tuntuu rasittavalta.