Mies unohti syntymäpäiväni!
Mutta ystävänsä ei. Meillä siis syntymäpäivät samana päivänä, eilen. Minä en pidä synttäreistäni sen kummempaa meteliä. En odota lahjoja enkä juhlia, mutta muistamisen kyllä. Tämä ystävä on huudellut juhlistaan jo ainakin kuukauden verran. Eilen ne sitten olivat. Mieheni oli ostanut hänelle kauniin huivin ja leiponut kakun. Menimme juhliin ja odotin koko illan, että olisi muistanut ja edes onnitellut, mutta ei. Maailma ei tähän kaadu, mutta pienet itkut kyllä tirautin aamulla. Paha mieli, mutta siltikään en halua, että tuo jälkikäteen ostaisi mitään tai yrittäisi korvata asiaa.
Turhasta siis kiukkuan. Siksipä kirjoitinkin tänne. Niin, ja olemme seurustelleet 1,5 vuotta, jos se tähän mitenkään liittyy.
Kommentit (16)
no "onni" siinä mielessä nuo kaverinsa synttärit, että tulee potemaan kyllä aika tuskaisen huonoa omaa tuntoa kun tajuaa mitä on unohtanut..
Meinaatko muistuttaa vai odotatko, että mies muistaa itse?
aika törppöä mieheltäsi.
Meillä mies ei ostanut minulle ensimmäisenä jouluna mitään. Tiesin, että miehen perheessä ei ole tapana ostaa lahjoja, enkä minäkään ihmeellisyyksiä kaipaa. Pieni muistminen kuitenkin kuuluu minun mielestäni asiaan. Koska tiesin miehen perheen tavat, olin kyllä sanonut, että haluaisin jonkun lahjan. Ilmeisesti en ollut sanonut sitä kuitenkaan riittävän selkeästi, kun mitään en lahjaksi saanut.
Meillä asia ratkaistiin niin, että "nielin" oman pettymykseni, mutta keskustelin asiasta syyttelemättä miehen kanssa. Kerroin, miksi pieni lahja tai huomioiminen on tärkeää minulle ja miksi haluan huomioida miestänikin.
Kannattaa kertoa miehellesi, että pahoitit mielesi, etenkin kun ystävä sai kuitenkin aika paljon huomiota samana päivänä.
mieheni ystävä on nainen. Ovat olleet hyviä ystäviä jo lapsesta saakka.
Mies lähti aikaisin aamulla töihin. Yleensä roikkuu samalla myös facebookissa. Todennäköisesti huomaa sieltä saamani onnittelut. Aion kyllä illalla sanoa asiasta. Toisaalta tiedän, että hän yrittää korvata asian kaikin mahdollisin tavoin ja se ärsyttää jo etukäteen.
Mutta joo. En anna tuon pilata viimeisiä lomapäiviäni. Kuten joku sanoikin, niin varmaan tuo saa aika pahat omantunnontuskat.
ap
Jos Joku ei pidä synttäreistään meteliä, niin en minäkään pidä. Miehessäsi saattaa olla samaa vikaa, eli jos olisit mainostanut pari päivää etukäteen, olisi hänelle juolahtanut mieleen, että nyt pitää sitten onnitella. Nyt jos et itse sitä noteerannut mitenkään, niin miksi hänen pitäisi? Se ei selkeästi hänen näkökulmastaan ole sinulle tärkeää.
Tässäkin tapauksessa pelkkä onnittelu olisi riittänyt, jos sen siis olisi muistanut.
Jos olisin ap, en sanoisi asiasta vaan antaisin miehen tehdä mitä tekee.
minäkin olin hiukan loukkaantunut, kun mies kyllä muistutti lapsia onnittelemaan mua, mutta ite ei onnitellu.. ja vaikken mitään lahjaa halunnu, enkä odottanu, ni huomiota kyllä.. varsinkin näin alkuraskaudesta on vähän herkkä
korjailee tilannetta. On varmaan tosi nolona, jos on hössöttäny kaverinsa juhlista, niin että kakunkin leipoi..Jos jotain positiivista, niin veikkasin että muistaa syntymäpäiväsi loppuelämänsä :)
leipoi kakun ja antoi huivin ystävälleen lahjaksi... mä lähtisin käveleen
minä haluan aina lahjan syntymäpäivänä ja jouluna ja ilmoitan sen hyvin selkeästi ja annan lahjavinkkejä. Mieheni ei milloinkaan muista syntymäpäivääni, mutta minä muistutan ahkerasti. Hän mielellään haluaa ilahduttaa minua merkkipäivänä ja olisi apeissaan, jos päivä menisi vahingossa ohi. Hänen puhelimessaan on muistutus, samoin seinäkalenteriin on selvästi merkitty kaikkien perheenjäsenten, ystävien ja sukulaiten syntymäpäivät.
Sovittiin tyttöystävieni kanssa, että juhlimme syntymäpäiviäni viikonloppuna, koska osa on viikot töissä. Tänään sitten soittelimme ja olemme lähdössä huomenna ulos. Kirjoittelin juuri kauppalistaa huomiselle kun mies tuli töistä kotiin. Eihän tuo muistanut. Vilkaisi vain listaani ja naurahti, että mitä me aiomme juhlia? Olisittepa nähneet sen naaman kun vastasin, että minua. Ja kuten arvasin, niin alkoi kamala anteeksipyytely. Ihan syystäkin tietenkin. Toivottavasti lopettaa sen pian, koska tulen vain pahalle tuulelle. Saan kuulemma mitä ikinä haluan ja rangaista häntä mieleni mukaan. Sitten se mutisi lähtevänsä lenkille, mutta autoa ei näy pihassa. Toivottavasti ei vaan lähtenyt lahjaostoksille. Miehelläni on hyvä maku esim. korujen suhteen eikä rahastakaan ole tiukkaa, MUTTA en missään nimessä halua väkisin ostettua lahjaa. Jos jotain haluaa ostaa, niin se on tehtävä ajatuksella. Esim. viime vuonna mieheni oli pistänyt merkille, että minulla on aina nilkkakoru kesät talvet. Niinpä hän oli ostanut todella ihanan nilkkakorun, jota en ole muuten vuoteen ottanut pois. Vaan kuten sanoin, minulle olisi riittänyt pelkkä onnittelu.
Ja tämä hänen ystävänsä on todellakin ollut ystävä jo ala-asteelta saakka. Kaipa mieheni on siinä ajassa oppinut jo muistamaan hänen merkkipäivänsä. Jostain syystä kuvittelin hänen muistavan, että meillä on syntymäpäivät samana päivänä.
meillä ei kyllä muista edes äitienpäivänä joita ollut nyt jo viidesti peräkkäin ja synttäreitä ollut 9 kertaa joilla joskus muistanut kun ne sattuvat olemaan juhannuksena ja nyt äitinä olessani olen huomautellut tietenkin äitien päivänä että taaskaan ei muistanut..hyvittää sitten juhannuksena.
muuten ihan ja rakastava mies mutta romantiikka puuttuu.
en minäkään siis tarvitsisi muuta kuin aamulla toivotuksen "hyvää äitienpäivää" tai "hyvää syntymäpäivää" jouluna toki muistaa kun joulua ei voi unohtaa :)
hääpäivä on hällä kateissa mielestä mutta ei se mitään.
Mun mielestä on kaunista että mies haluaa ostaa jotain sinulle. Ei siksi että on omantunnontuskissaan, vaan että haluaa ostaa sinulle lahjan sinun tärkeänä päivänäsi.
Mä en myöskään lahjoista välitä, mut oon huomannut että miehelle se on tärkeä tapa kertoa että välittää. Joskus sanoikin kun yritin kieltää lahjan ostoa, että sille tulee ihan alaston olo jos ei saa antaa minulle lahjaa sillä haluaisi osoittaa lahjalla rakkauttaan ja tuntuu ettei minulle kelpaisi hänen rakkauden osoituksensa.
haluan tietä miten mies hyvittelee unohdustaan :)
Mun mielestä on kaunista että mies haluaa ostaa jotain sinulle. Ei siksi että on omantunnontuskissaan, vaan että haluaa ostaa sinulle lahjan sinun tärkeänä päivänäsi.
Mutta kun se tärkeä päivä oli eilen, eikä muistanut sitä. No, se tuli kuitenkin kotiin ison kukkakimpun ja korurasian kanssa. Halusi viedä minut syömäänkin, mutta siitä kieltäydyin. Olen varmaan kamalan lapsellinen, mutta en osaa iloita tästä lahjasta.
Mun exä ei koskaan muistanut mitään synttäreitä, vuosipäiviä tms.
En mäkään niitä sen enempää halua juhlia, mutta juurikin muistaa sentään voisi.
Ratkaisin ongelman siten, että sen puhelimessa oli muistutus ko. päivän aamuna sekä edeltävänä iltana.
Turha väittää ettei muista xD