Onko kenenkään mies suostunut antamaan pankkikorttinsa vaimolle ja vaimo antaa "taskurahaa"?

Mä en kohta keksi muuta ratkaisua meidän jatkuviin likviditeettiongelmiin.



Esimerkki: Mies lähti lauantaina pojan kanssa maatalousnäyttelyyn. Huutelin perään, että ei saa sitten tuhlailla, tilillä on laskujen jälkeen kahdeksi viikoksi noin 500e. Mielestäni ihan hyvin ruokiin ja kahden auton bensoihin.



Mitä tapahtuu? Mies ja poika tulevat leikkitraktorin ja trukkipiikkien kanssa kotiin. Hinta jotain satasen luokkaa, josta poika maksanut omista rahoistaan 40e. Maanantaiaamuna katson nettipankkia; viikonlopun käteisnostot 160e ja Alkoon 50e, ei hyvää päivää...



No, samaisena iltapäivänä käyn kaupassa ja ostan ruokatarvikkeet, joilla pärjää perjantaihin pakastimen avulla; 37e. Lisäksi olen tankannut tällä viikolla 40 eurolla.



Mies tulee iloisena kotiin herkkukassin kanssa, vaikka olen sanonut juuri puhelimessa, että kävin kaupassa, mitään ei tarvita. Voi jeesus!



Yllärinä hänellä on 120e hammaslääkärilasku (maksettuna tililtä), koska hammas lohkesi. Meni yksityiselle, koska "hintaero ei ole suuri verrattuna terveyskeskuspäivystykseen".



Tämä on meillä ihan jokaviikkoista. Ja kyllä, viimeksi perjantai-iltana asiasta keskusteltiin ja heitin "läppänä" että sulla on kaksi vaihtoehtoa; joko annat pankkikorttisi mulle ja kerrot millä summalla ruokailet yms töissä tai sitten avioeropaperit tulee postissa. Miehen silmissä häivähti pelonsekainen epäusko ja sanoi, että ehkä pitäisi siirtyä "taskurahoihin".



Mutta kuitenkin tuli taas tuo tuhlailuvimma heti seuraavana päivänä. Ja tänään piti käydä kaverin kanssa kahvilla ja ostaa pojalle jotain hyvää. Jajajaja...