Blogit kulutushysteria
Jotenkin Xenia's Day-blogin häävierasmekko-postausta lukiessani mua rupesi ärsyttämään suunnattomasti. Xenialla on tälläkin hetkellä ties kuinka monta mekkoa saapumassa kotiin milloin mistäkin nettikaupasta, puhumattakaan siitä, montako hänellä on niitä kotona. (Ainakin niin blogi antaa ymmärtää) Häneltä löytyy varmasti suuret valikoimat mekkoja, joita hän on ehtinyt käyttää juuri ollenkaan - MUTTA SILTI HÄIHIN ON PAKKO TILATA _TAAS_ UUSI? Ihan oikeasti rupeaa pelottamaan, mitä ihminen ajattelee semmoisen vaatemäärän keskellä, kun jatkuvasti silti haluaa enemmän ja enemmän? Sama koskee monia muita (parhaita, ihania, ainutlaatuisia, täydellisiä, must-have) vaatekappaleita, kuten niitä jakkuja tai laukkuja. Mielestäni kukaan normaali aikuinen ihminen ei selitä hulluja ostohimojaan sillä, että "miksipä ei, kun ostosrahan eteen on tehnyt töitä" ja siksi, että on hulluna milloin mihinkäkin.
Ja pakko vielä sanoa, täällä ei kirjoittele katkera, viikosta toiseen samoissa vanhoissa vaatteissa kulkeva köyhä elämässsään epäonnistunut. En ole kateellinen. Voisin elää elämääni samoin kuin esimerkiksi Xenia, mutta en tarvitse onnellisuuteeni semmoista tavaramäärää. Itseasiassa, en voi tietenkään olla varma, mutta ei Xeniakaan siitä sisimmässään tule onnelliseksi.
Kommentit (15)
En tunne blogimaailmaa kovin tarkasti, enkä sen ansaintalogiikkaa. Olen pohtinut, että "aiheuttaako" blogin pitäminen tietynlaisen paineen hankkia tavaraa, jotta blogi pysyy mielenkiintoisena?
En tarkoita roinaa, mitä bloggarit saavat, vaan luksustavaraa, jolla ylläpidetään tietynlaista mainetta? En viittaa yhteen tiettyyn blogiin, vaan mielestäni tämä kerskakulutus näkyy useissa blogeissa.
Monissa blogeissa näkyy myös se, että rahalla EI saa tyyliä. On myös blogeja, joissa vaatteet eivät ole ökykalliita, mutta tyyli on silti loistava.
Minulla ei ole blogia, olen muodin ystävä ja kulutan toisinaan luksusbrändeihin. Omistan Mulberryä, Vuittonia ja Louboutinia. Olen ostanut tuotteet jo aikoja sitten ja ainakin silloin ne olivat laadukkaita, koska itselläni ei ole tuotteista valittamista kovankaan käytön jälkeen. Olisiko valmistajien laatustandardit laskeneet hypetyksen myötä?
Minä uskon, että Suomessa tämä bloggaus on jo saavuttanut sen huippupisteensä bloggaajien kannalta ainakin muotiblogien kesken. Ne ovat kaikki liikaa toisetensa kaltaisia ja piirit ovat liian pienet. Uskon, että muunlaisen genren blogit voivat olla vasta tuloillaan. Yhtä muotiblogia jaksaa ehkä sen vuoden max seurailla ja sitten kaikki on nähty.
Lisäksi valloillaan on omituinen kirjoitustyyli-ilmiö ihan aikuistenkin kesken. On sydäntä, murusta, ihanaista tuntematonta ihmistä. Tekstien lukeminen on välillä kamalaa. Osa bloggareista tekee blogia työkseen, mutta ei tarvitse silti osata kirjoittaa suomea kovinkaan kummoisesti.
Kritiikki =/= kateellisuus
En tunne blogimaailmaa kovin tarkasti, enkä sen ansaintalogiikkaa. Olen pohtinut, että "aiheuttaako" blogin pitäminen tietynlaisen paineen hankkia tavaraa, jotta blogi pysyy mielenkiintoisena?
mielestäni kenenkään bloggajan ei kannata odottaa, ettei blogia huomioida työnhaussa. meinaan, että kyllä ne kaikki tiedostavat että työnantajat saattavat tuomita kirjoittajan turhamaiseksi bimboksi - vaikka siitä kuinka tekisi saarnauspostauksia, ettei asia ole niin.
Ehtiiköhän se koskaan edes käyttää niitä? :D No joka tapauksessa, jokainen tietty tyylillään, itseäni tosin ahdistaa jo pelkkä ajatuskin siitä tuhlaamisesta ja siitä, miten täysi sen vaatekaapin täytyy olla.
Ja on mullakin runsaasti kivoja vaatteita, tykkään pukeutumisesta. Suosin itse tosin enemmän ajattomia, laadukkaita klassikoita enkä tuollaisia järkkyjä rättejä.
Mutta niinpä vaan tekin vierailette Xenian blogin kävijätilastoja kaunistamassa ja autatte siten kaupallisen blogin menestymistä. Teitä siis kuitenkin kiinnostaa, ja jos Xenia joskus löytäisi tosihienon mekon, teitä voisi kiinnostaa vielä enemmänkin.
Tekeekö tekopyhyys teidät sisimmässänne onnellisiksi?
Minä en ainakaan ikinä ole ostanut mitään mainoslinkkejen kautta, koska tiedän itsekin bloggaajana kuinka ne toimivat. Ihmisen luonne on utelias, enkä koe olevani tekopyhä ollessani tätä mieltä ja lukiessani silti kyseistä blogia. Lukemismotivaationi on lähinnä päivän facepalm.
Lisäksi minua ainakin ärsyttää tuon ilmiön ohella se, kuinka hän ei halua ostaa vuittoneita/mulberryjä merkin, vaan laadun ja ajattomuuden vuoksi - ei siksi, että kaikki tietäisivät niiden olevan kalliita. (Itseasiassa, mulberrystähän on monet juuri puhuneet, että se on niin tuntematon ettei sillä pääse "leijumaan". Miten noin voi sanoa kun blogin otsikossa on "UUTTA MULBERRYLTÄ" ja postausta seuraa varmat "paljonko tuo maksoi"-kysymykset.)
Anyway, pointtina se, että kun Xenia on nyt ihan käytännössäkin nähnyt kuinka vuittonin huivit nukkaantuu ja mulberry purkaantuu - silti kyseiset merkit koukuttavat. Tuotteet, joita hän ostaa laadun, ei merkin vuoksi. Jos kerta laatu on se kriteeri, niin miksi hän ei osta esimerkiksi suomalaisia, OIKEASTI "tuntemattomia" ja nuorien keskuudessa tuskin minkäänlaista arvostusta herättäviä tuotteita, kuten Jouni-laukkuja, suomalaisia laadukkaita huiveja yms?
Mutta näin aikuisen naisen näkökulmasta on typerryttävää, kuinka nuoret esittelevät itseään ja elämäänsä kuva kuvan perään. Ihmetyttää tämä kulttuuriero oman viiteryhmäni (akateemiset, hyvin toimeen tulevat nelikymppiset) ja näiden nuorten välillä.
Kateutta? Ei, vaan hankalaa oloa egoismin äärellä.
Mutta näin aikuisen naisen näkökulmasta on typerryttävää, kuinka nuoret esittelevät itseään ja elämäänsä kuva kuvan perään. Ihmetyttää tämä kulttuuriero oman viiteryhmäni (akateemiset, hyvin toimeen tulevat nelikymppiset) ja näiden nuorten välillä.
Kateutta? Ei, vaan hankalaa oloa egoismin äärellä.
Samaa mieltä kyseisestä ilmiöstä ja blogista. Mulle tulee ihan kirjaimellisesti huono olo noista postauksista. Ja kyllä, olen käynyt enää harvakseltaan niitä siksi lukemassa. En ymmärrä tuota arvomaailmaa: ostetaan, ostetaan, kulutetaan, meikataan ja puunataan itseä. Toki rahallaan saa ostaa mitä haluaa, mutta tarviiko ihminen tosiaan monta kertaa viikossa uusia vaatteita? Joka kuukausi uuden merkkilaukun? About kymmenet ballerinat? En ymmärrä. Kaapit varmasti pursuu, ja silti haalitaan uutta kamaa. Ihan kuin tuolla ostelulla yritettäisiin turruttaa jotain pahaa oloa. Tai sitten käytösmallit on saatu kotoa, jossa äiti tuhlaa ja pynttää. Surullista jotenkin. Enkä voi olla ajattelematta, että tuollaisen pintapuolisen blogin pitäminen ei ainakaan paranna mahdollisuuksia työllistyä miehisellä lakialalla...
Mutta näin aikuisen naisen näkökulmasta on typerryttävää, kuinka nuoret esittelevät itseään ja elämäänsä kuva kuvan perään. Ihmetyttää tämä kulttuuriero oman viiteryhmäni (akateemiset, hyvin toimeen tulevat nelikymppiset) ja näiden nuorten välillä.
Kateutta? Ei, vaan hankalaa oloa egoismin äärellä.
Samaa mieltä kyseisestä ilmiöstä ja blogista. Mulle tulee ihan kirjaimellisesti huono olo noista postauksista. Ja kyllä, olen käynyt enää harvakseltaan niitä siksi lukemassa. En ymmärrä tuota arvomaailmaa: ostetaan, ostetaan, kulutetaan, meikataan ja puunataan itseä. Toki rahallaan saa ostaa mitä haluaa, mutta tarviiko ihminen tosiaan monta kertaa viikossa uusia vaatteita? Joka kuukausi uuden merkkilaukun? About kymmenet ballerinat? En ymmärrä. Kaapit varmasti pursuu, ja silti haalitaan uutta kamaa. Ihan kuin tuolla ostelulla yritettäisiin turruttaa jotain pahaa oloa. Tai sitten käytösmallit on saatu kotoa, jossa äiti tuhlaa ja pynttää. Surullista jotenkin. Enkä voi olla ajattelematta, että tuollaisen pintapuolisen blogin pitäminen ei ainakaan paranna mahdollisuuksia työllistyä miehisellä lakialalla...
Tähän bloggaaja heti sanoisi, että eihän blogini kerro muutakuin pintapuolisista asioista elämästäni - älkää tuomitko! MUTTA KUN ONGELMA EI OLE SIINÄ. Hyvä sinäänsä, että on osannut rajata bloginsa niin, ettei täysin riko yksityisyyttään, MUTTA se osa minkä bloggaaja sitten esitttelee blogissaan, on usean kohdalla ihan sairasta. Ostostelua ostostelun perään, ja "hei löysin uuden takin joka oli alennuksessa vain 160€, harmittaa vaan kun ostin saman takin, tosin eri värissä normaaliin hintaan 300..noh, enää puuttuukin pari väriä tästä täydellisestä kokoelmasta" Vaikka ihminen olisi kuinka viisas, voi sen jollain tapaa hieman oudoksuttavaksi tuomita, jos ostelee tavaroita todella bloginsa mukaan.
Bloggaajille tiivistetysti: Ihmiset EIVÄT ajattele, että "voi hyvänen aika kun elämä pyörii vaan vaatteiden ympärillä". Kyllä porukka tajuaa, että teillä on muutakin elämäää ja murheita. Sen sijaan se kulutuksen määrä - ihan sama vaikka muutakin elämää olisi kuinka paljon - on se syy minkä takia bloggaajia tuomitaan. Did anyone get my point?
[/quote]
Did anyone get my point?
[/quote]
.. hullumpaa tahtia ostelee suomen suostuin bloggari mungoanna, taas oli uusi luksuslaukku käsipuolessa. Oon aina välillä selaillut blogia ja nyt ihan muutaman kuukauden aikana bloggari on ostanut varmaan 3 tai 4 yli tuhannen euron laukkua. Wtf? Eiks tossa jo tuu itellekkin ähky???
Ja aina päällä on uusi rakkauspaita tai rakkausmaximekko. Ei vaan voi käsittää mihin yksi ihminen tarvii tllasta määrää vaatteita tai laukkuja. Onneks nykyään tulee ainakin mulle vastakkainen reaktio noista blogeista eli siis ei todellakaan tee mieli ostaa mitään, tulee suunnaton ähky.
ostetaan semmoiseen tarpeeseen, joka ei niillä vaatteilla koskaan täyty. Tämän oon todennut omalla kohdallani. Mä en juuri lue muotiblogeja, mm. niistä syistä, joita tässä ketjussa on esitelty, mutta olis tosi virkistävää, jos uudeksi trendiksi nousisi semmoiset blogit, joissa pointtina onkin se, miten yhdistellään jo olemassa olevaa vaatevarastoa eikä painotettaisi niin sitä kulutuspuolta. Seurasin joskus Alasti sit -blogia, jossa kirjoittaja päätti vähentää vaatteidensa määrän sataan, mutta ilmeisesti se meni jossain vaiheessa salasanan taakse.