Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Koirasta haaveilu - miten valita oikea rotu?
11.07.2012 |
Olen haaveillut koirasta jo pari vuotta. Sekä minulla että miehellä ollut nuoruudessa/lapsuudessa koiria, muttei yhdessä ollessamme.
Koirarotu vaihtuu melkein viikottain. Välillä haaveilen kunnon kokoisesta toiminnanhaluisesta harrastuskaverista, toisaalta taas olisi kiva pieni koira, jota lapsikin voisi turvallisesti ulkoiluttaa, ja joka ei niin paljon vaatisi koulutusta ja aikaa kuin isompi. Ensisijaisesti koira tulisi perheenjäseneksi.
Olen oikeasti miettinyt koiraa välillä chihuahua ja saksanpaimenkoira. Saksanpaimenkoirassa viehättää ulkonäkö, koko, toiminnanhalu, harrastusmahdollisuudet.. Chihuahua taas olisi lapselle (9v. tyttö) unelmarotu, se kaveri kotona ja helppo ulkoiluttaa myös itse lapsen. Chihun kanssa voisi harrastaa tottelevaisuutta ja näyttelyitä. Ei vaatisi niin paljon toimintaa ja lenkkeilyä.
Asumme pikkukylässä kaupungin ulkopuolella, omakotitalossa, jossa pihaa on temmeltää. Perheen molempien aikuisten työ on (tällä hetkellä, ainahan työtilanteet voivat muuttua) sellaista, että melkein aina joku on kotona. Naapurit ovat lähellä, emme siis asu ihan korvessa, joten kovin herkkähaukkuinen koira ei saisi olla. Metsästysviettinen koira on myös poissuljettu, koska kukaan meidän perheessä ei metsästä. Sakun ja chihun lisäksi on rotuina mietitty labbista, kultsua, collieta...
Kuulumme Suomen Kennelliittoon. Näen täällä maaseudulla koiria, joita ei ole kovin hyvin koulutettu, ehkä siksi, että liikennettä ym on vähemmän ja koetaan, ettei koiran tarvitse, kunhan omassa pihassa juoksee ja riittää että on ystävällinen ihmisille. ITse taas ehdottomasti haluan, että koiramme osaa perustavat ja mielellään enemmän, harrastuksena tokoilu, jälki jne kiinnostavat. Agility ym. Tarkoitus olisi käydä kaupungissa koirakursseilla, koulutuksissa jne koiraporukoissa koiran kanssa.
MIten ihmeessä saan päätettyä rodun ja pysyvän siinä? koirat joista haaveilen, ovat kuitenkin niin kaukana toisistaan, niin luonteen, harrastusmahdollisuuksien kuin kokonsa puolesta.
Miten teidän perheessä valittiin rotu ja oletteko tyytyväisiä ko rotuun?
Kommentit (22)
"iso koira pienessä kehossa" ja "pientä ei tarvii niin kouluttaa, pienikin lapsi voi taluttaa".
Meillä on isoja koiria ja ison koiran luonteenpirteisiin ei tosiaankaan kuulu muille uhoaminen ja riidan haastaminen, kuten monet pikkukoirien omistajat ilmeisesti olettavat. Yleensä on johdonmukaisesti niin, että mitä pienempi koira, sitä huonommin koulutetumpi ja sosiaalistettu sekä säikympi se on ja sitä varmemmin se rähjää kävelylenkeillä kaikille vastaantulijoille ja koirapuistolaisille, kiskoo ja kulkee miten sattuu.
Kaikki koirat, kokoon katsomatta, pitää arkikouluttaa ja sosiaalistaa.
On todella ikävä käydä lenkeillä, kun jatkuvasti vastaan tulee riidanhaastajia. Omat koirani eivät pienistä räksyistä piittaa, mutta tulee aina mieleen, että mitenköhän mahtaa käydä, kun räksyn kohdalle kerran sattuu joku isompi, jolla on huonompi päivä. Sitten taas saadaan lööppejä, että iso verenhimoinen koira tuli ja söi meidän Tussen, yhyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
labradori tarvii isoja lenkkejä ja paljon
"ei pistä pahakseen"???!!! mitä ihmettä??
mikään ei ole hirveämpää kuin koira joka on lihava siksi että sitä ei jakseta ulkoiluttaa.
Nämä on just niitä juttuja joita soisi miettivän _ennen_koiran hankintaa, jaksaako, joka kelillä ja eri ikäluokissa
samoin maailman hirveimpiä on nämä jotka kietovat remmin koiran kuonon päälle tai laittavat kuonokopan!!!!! Menkää itseenne ja käykää jossain koirankoulutuskurssilla.
Joku on tainnut nousta väärällä jalalla! :)
Meidän labbikset ovat todella hyvässä kunnossa, eivätkä tippaakaan lihavia. Lenkkeillään ja juostaan paljon metsässä vanhemman kanssa, ja nuoremman pennun kanssa vasta lähinnä harjoitellaan. Sen lisäksi koirat leikkivät päivittäin useaan otteeseen takapihalla, harjoitellaan noutamista ja tokoa.
Meidän labbikset eivät pistä pahakseen, jos eivät pääse joka päivä pitkälle lenkille. Olen elänyt sellaisenkin koiran kanssa, jonka kanssa oli käytävä joka päivä 2h lenkki, ettei muuttunut tasmaniantuholaiseksi!
Joten sanon edelleen, labbiksesta saa hyvän lenkki/harrastuskoiran, mutta sadepäivinä myös kaverin sohvalle! Ehkä on olemassa sellaisiakin superperheitä, joissa koira pääsee joka päivä pitkälle lenkille arjen pyörittämisen ohella, tässähän nimenomaan etsittiin perhekoiraa! Aina ei pääse lenkille, lasten kanssa tulee aina yllätyksiä. Itse olen ainakin vain keskivertoa, ja koirat pääsevät 1 kerran viikossa koirakaverien kanssa metsään vapaana juoksemaan, 2-3 krt pitkälle hihnalenkille, ja kaikkina päivinä pihalle leikkimään! Satunnaisesti myös isännän kanssa rullaluistelemaan tai muuta! Usein käydään myös uimassa koirien kanssa.
Meillä labbis nro 1 on ollut aina äärettömän rauhallinen, sekä pentuna että nyt. Muutamat kengät tuhosi pienempänä. Hänen kohdallaan siis tämä legendä ADHD-labbiksista on täysin väärä,
meidän labbis numero 2 on myös todella rauhallinen pentu, ottaa tietysti myös vanhemmasta mallia. Tiestysti mukaan mahtuu energisiä tapauksia, mutta tätä piirrettä ei voi mitenkään yleistää vain labbiksiin!
Meidän 2v tytölle koirat ovat kaikki kaikessa, vanhemman koiran kanssa ovat kasvaneet yhdessä, ja pennunkin on ottanut ihan omakseen. Niitä on ihana seurata, tyttö osaa leikkiä koirien kanssa ja kohdella hyvin, ja koirat antaisivat tytön tehdä mitä vain. Yksi parhaimmista perhekoiraroduista, joita toki on monia muitakin! :)
Se mitä minä pystyn ja kaipaan koiralta on tosiaan eri kuin lapsilla. Koira tuli meillä koko perheelle, ei vain minulle. Yksi kriteereistä oli että kouluikäistenkin pitää pystyä hanskaamaan koira yksin kotona ollessaan.
Meillä päädyttiin pienehköön koiraan juuri lasten takia. Ja lasten takia luonne oli helpompi kuin ehkä mitä itse tykkäisin. Halusin idioottivarman rodun lasten kanssa. Etukäteen mietin juuri lasten kavereita, jotka eivät välttämättä osaa käyttäytyä aina oikein koiran kanssa, jolloin koira ei saa reagoida tällöinkään uhkaavasti.
Yksi kivankuuloinen, mutta ei minulle ennestään tuttu rotu jäi pois kasvattajavierailun jälkeen, koska luonne ei vaan natsannut meille. Toinen rotu jäi meiltä myös pois kasvattajavierailun ja rodun tapahtuman jälkeen, koska hajonta rodussa oli sen verran suurta ettei olisi etukäteen tiennyt minkälaisen koiran olisi saanut. Tämän vierailu muistuttikin mieleen että rodun lisäksi pitää valita yksilö huolella- kaikki saman rodun edustajat eivät todellakaan ole samanlaisia. Tästä syystä ennen ostopäätöstä halusin emän lisäksi nähdä myös muita kyseisistä linjoista tulleita aikuisia koiria.
Se että lasten vuoksi valitsin juuri helpomman rodun oli sinänsä myös hyvä että vanhempana aikaa ei ole koiralle yhtä paljon kuin ennen lapsia. Tämä siksi että haluan panostaa myös lapsiini ja tekemisiin heidän kanssaan.
P.S. Jos haaveilet labbiksesta, niin olen nähnyt useamman pennun/nuoren olevan sellainen energiapommi ja jyrä, että oksat pois. Aikuisena ovat jo yleensä ok, mutta aika monta vuotta ja omistajien hermoja siinä on mennyt. Eli kannattanee varmaan siinäkin katsoa minkälainen yksilö on.
Kuinka paljon teillä on oikeasti aikaa
-hoitaa koiran turkkia
-järjestää koiralle aktiviteetteja
-ulkoiluttaa sitä pitkiä lenkkejä(kääk näen punaista ton "saksanpaimenkoirassa viehättää ulkonäkö" Hyvin koulutettu ja omistajaansa kunnioittava shake on tosi ihana, mutta että siinä tilanteessa ollaan pitää aikaa, kärsivällisyyttä ja tarmoa olla tosi paljon.
-kuinka ison osan koira saa viedä olohuoneestanne? Asun rivarissa ja valitsin pienen koiran koska en halua että talossa haisee vain koira ja seinät on kuolassa.
Yms-myms. Noita on vaikka mitä.
Perehdy mielummin vaikka terveisiin rotuihin ja valitse niistä. Saksanpaimenkoirilla on TOSI vahva vietti eli koulutus A ja 0. Sen lisäksi niillä on tosi paljon lonkkavikoja yms. -ei kauhean terve rotu.
Chihukin voi katkaista jopa jalkansa hypätessään sohvalta alas ja voivat olla aika räksyttäjiä. -En ottaisi.
On olemassa muitakin ihania koiria esim. valkoinen länsiylämaanterrieri. -On sitten terrieri, kannattaa huomioida. näillä jonkun verran ihosairauksia.
Bichon frise -Tosi ihana lapsiperheeseen!
Novascotiannoutaja -paljon labbista terveempi rotu! JA harrastusmahikset loputtomat.
Itse valitsin rodun jonka kanssa VOI harrastaa mutta ei tarvitse harrastaa loputtomasti ilman että koti on syöty kun tulet kotiin.
Meille tuli havannankoira koska ihastuin cotton detuleur:in ulkonäköön. Kun vertailin rotuja niin havannan lapsiystävällisyys mainitaan jopa rotumääritelmässä.
Turkki ei vaadi trimmaamista eli siihen ei tarvi laittaa montaa sataa vuodessa, vaan turkki pestään viikon parin välein ja harjataan mieluiten päivittäin tai muutaman kerran viikossa. työläs turkki, sitä en kiellä mutta karvoja ei löydy mistään. -Ne jää turkkiin roikkumaan ja tolla päivittäisellä harjaamisella ne jää kampaan, eikä löydy pitkin lattioita.
Suht terve rotu!!!
Meidän yksilö ei kauhean leikkisä ole, mutta pikkuhiljaa... Seurakoira seurallisimmasta päästä. Ehdottomasti perheenjäsen eikä "meidän koira vain". Helppo ottaa reissuun mukaan kokonsa tähden. Allergikotkin sietävät monesti tätä rotua, sukulaisissa niitä. yms myms. Käänneltyäni ja väänneltyäni asiaa mielessäni on tuo turkin työläys ainoa miinus, muuten rotu on meille JUURI oikea.
-Tokon vetäjämmekin totesi "ei voisi uskoa ulkonäön perusteella, miten älykäs tuo koira on!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heippa!
Itsellä on ollut monia koiria nuorempana, husky, samojedi, suomenlapinkoira.
Sitten tein sen virheen, että otin itselleni vääränrotuisen koiran. Elämä kävi liian raskaaksi, enkä pärjännyt koiran kanssa. Kasvattaja otti koiran takaisin, ja se elelee nyt lammaspaimenena maalla. Ei voi tarpeeksi painottaa sitä, miten tärkeää on, että valitsee itselleen sopivan rodun.
Sittemmin olen täysin rakastunut labradorinnoutajiin. Meillä asuu tällä hetkellä kaksi labbista, ja voin täysin suositella. Lapsiperheessä aivan unelmia, ja labbiksesta saa hyvän lenkkikaverin, mutta jos ei lenkki maistukkaan, niin ei pistä pahitteeksi sitäkään. Helppo kouluttaa, vaatii toki ihan kokonsakin puolesta perustottelevaisuuden.
Et varmasti kadu, jos päädyt labbikseen! :)
Noutaja-koiraa kuitenkin suosittelen kovasti sinulle!
labradori tarvii isoja lenkkejä ja paljon
"ei pistä pahakseen"???!!! mitä ihmettä??
mikään ei ole hirveämpää kuin koira joka on lihava siksi että sitä ei jakseta ulkoiluttaa.
Nämä on just niitä juttuja joita soisi miettivän _ennen_koiran hankintaa, jaksaako, joka kelillä ja eri ikäluokissa
samoin maailman hirveimpiä on nämä jotka kietovat remmin koiran kuonon päälle tai laittavat kuonokopan!!!!! Menkää itseenne ja käykää jossain koirankoulutuskurssilla.
Jos te haluatte tokoa, jälkeä ja agilityä harrastaa vähääkään tosissanne niin eiköhän se chihuahua kannata suoraan jättää pois laskuista... Agility varsinkin on semmonien että se imee helposti mukanaan ja sitten harmitttaa jos lajissa ei voi edetä koska koira on luokassaan niin hidas ettei sillä kisoissa pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että sakusta minua kiinnostaa käyttölinjainen koira. Minusta ne ovat paljon kauniimpia, sellaiset harmaat ja sulavalinjaiset, kuin ne näyttelylinjaiset, keltaiset jotka takapäästä madaltuu.
Mutta ei varmaan ole meille sopiva rotu? Mistä sen tietää..? VAikeaa. Haluan kuitenkin, että valitsemme oikean koiran meille, ja että koiralla on hyvä olla meillä.
ap
toisaalta taas olisi kiva pieni koira, jota lapsikin voisi turvallisesti ulkoiluttaa, ja joka ei niin paljon vaatisi koulutusta ja aikaa kuin isompi.
MITÄ HITTOA!?!!
Koira kuin koira, se pitää kouluttaa yhteiskuntakelpoiseksi ja samalla tavalla se seuraa tarvitsee kuin isokin.
Ja koira on aina eläin.
Älä hanki koiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
turkin hoito, lenkitys, koulutus ja harrastukset (jälki ja toko). Nyt perheellisenä päädyin helpompaan ja pienempään rotuun. Meille tuli lagotto, joka on kooltaan helpompi käsitellä kuin iso palveluskoira. Se on myös ollut helppo kouluttaa ja turkki on tosi helppohoitoinen kun sen pitää lyhyenä. Lagottto on myös hyvä harrastekoira. Esim. Toko ja agility on sille sopivia lajeja. Olemme olleet erittäin tyytyväisiä valintaan.
että sakusta minua kiinnostaa käyttölinjainen koira. Minusta ne ovat paljon kauniimpia, sellaiset harmaat ja sulavalinjaiset, kuin ne näyttelylinjaiset, keltaiset jotka takapäästä madaltuu.
Mutta ei varmaan ole meille sopiva rotu? Mistä sen tietää..? VAikeaa. Haluan kuitenkin, että valitsemme oikean koiran meille, ja että koiralla on hyvä olla meillä.
ap
Minusta kuvauksenne perusteella teille sopii useimmat rodut ehkä kaikkein aktiivisimpia työkoiria lukuun ottamatta. Nekin voivat sopia jos tuo harrastushalu toteutuu, mutta turhautuvat kyllä jos käytännössä jää pelkäksi sohvakaveriksi.
Minä en usko että semmoista "oikeaa koiraa" onkaan, vaan jokaiseen kotiin minne joku koira yleensä sopii, on valittavissa oikein monia rotuja jotka sopii. Täytyy vaan katsoa rajansa mitä ei missään nimessä halua, ja sitä sinä olet tehnytkin: ei metsästyskoiraa, ei herkkähaukkuista jne. Mutta näiden jälkeen on mahdollista valita jäljelläolevista ihan vaan sen mukaan mikä silmää ja mieltä miellyttää. Useimmat rodut on kuitenkin ihan peruslemmikkikoiriksi sopivia eivätkä vaadi mitään ihmeellistä että niiden kanssa pärjää ja että ne voivat hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisaalta taas olisi kiva pieni koira, jota lapsikin voisi turvallisesti ulkoiluttaa, ja joka ei niin paljon vaatisi koulutusta ja aikaa kuin isompi.
MITÄ HITTOA!?!!
Koira kuin koira, se pitää kouluttaa yhteiskuntakelpoiseksi ja samalla tavalla se seuraa tarvitsee kuin isokin.
Ja koira on aina eläin.Älä hanki koiraa.
Kyllä on totta että monet pienet, varsinkin itsenäiset koirat on paljon helpompia kuin isot ja aktiiviset. Monet niistä ovat ihan ilman muodollista kouluttamista tai harrastamista, ihan vaan arjessa vähän ohjaamalla, oikein miellyttäviä lemmikkejä eivätkä mitään kulmakunnan kauhuja tai kodin tuholaisia. Mulla itselläni on westie enkä ole ikinä sitä mitenkään kouluttanut ja se on ihan äärimmäisen rauhallinen ja mukava koirakaveri :)
Yksi juttu kuitenkin pitää muistaa kun puhutaan lapsista ja pienen koiran ulkoiluttamisesta: että miten lapsi pärjää tilanteessa jossa isompi koira tulee päälle? Minä ainakin olen joutunut useita kertoja häätämään koirani kimpusta vapaana olevan isomman koiran, joka lievimmillään vain pelottaa koiraa että sotkee, pahimmillaan on erittäin vihainen ja vastustaa häätöyrityksiänikin aggressiivisesti. Kovin nuoren lapsen en olisi toivonut joutuvan joihinkin tilanteisiin joihin itse olen joutunut, joissa voi itsekin puremahaavoja käsiinsä ottaen joutua repimään irti toisistaan oman pikkukoiran ja raivoisan ison koiran.
Sopii lapsiperheeseen, ei ole riistaverinen, voi harrastaa tokoa, agilityä ym. Painaa n. 17-20 kg joten kyllä iso lapsi osaa sen hallita. Tietysti pitää kouluttaa hyvin kuten koirat yleensäkin. Paksu turkki joten pärjää työpäivän ajan koiratarhassa. Ulkokoiraksi ei luonteen takia kuitenkaan, on tosi sosiaalinen. Kovin miellyttämisen haluinen, ei haukkuherkkä. Meidän perheen valinta jota ei olla kaduttu! :) :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
milloinkaan ole täysin sisäsiisti. Minä en siksikään pientä koiraa ottaisi. Äidilläni on mäyräkoira ja senkin sisäsiisteyskasvatus kesti 8kk. Oma noutajamme oli siisti kolme-neljäkuisena.
Äitini mäyräkoira on meillä välillä hoidossa ja sillä on tapana vähän vahtia pihaa. Oma lössykkämme sen sijaan pysyy pihalla rauhassa, ei hauku eikä vahdi. Tokoon meidän kultsista olisi mutta ei agilityyn missään tapauksessa. Siihen sopii noutajista parhaiten ehkä tolleri.
harjaus kerran viikkoon, kahteen riittää. Meillä täällä maalla koira kyllä rospuuttoaikana kurautuu tuolla soratiellä joten pitää pestä aina tassut ja mahanalus, ja ne kestää pitkäkarvaisella kuivua aina parisen tuntia. Että sotkua kyllä tulee mutta niinhän aina koirien kanssa!
milloinkaan ole täysin sisäsiisti. Minä en siksikään pientä koiraa ottaisi. Äidilläni on mäyräkoira ja senkin sisäsiisteyskasvatus kesti 8kk. Oma noutajamme oli siisti kolme-neljäkuisena.
En tunne chihua mutta itse kasvatan noin 10 kg aikuispainoista terrierirotua eikä näillä ole sisäsiisteysongelmia ainakaan. Useimmat oppivat pidättämään normaalin 9 h työpäivän 4-5 kk ikäisinä (jotkut harvat vasta puolivuotiaina) ja sitä ennenkään ei ole vaikeaa kun oppivat käymään käytännössä samantien paperilla vaikka kylppärissä silloin kun ei ole ihmisiä päästämässä pihalle riittävän usein.Minä olen opettanut pentuja etsiytymään papereille jo ennen luovutusikää ihan omasta mukavuudenhalustakin kun onhan se kivampi ettei matot tahriinnu.
Heippa!
Itsellä on ollut monia koiria nuorempana, husky, samojedi, suomenlapinkoira.
Sitten tein sen virheen, että otin itselleni vääränrotuisen koiran. Elämä kävi liian raskaaksi, enkä pärjännyt koiran kanssa. Kasvattaja otti koiran takaisin, ja se elelee nyt lammaspaimenena maalla. Ei voi tarpeeksi painottaa sitä, miten tärkeää on, että valitsee itselleen sopivan rodun.
Sittemmin olen täysin rakastunut labradorinnoutajiin. Meillä asuu tällä hetkellä kaksi labbista, ja voin täysin suositella. Lapsiperheessä aivan unelmia, ja labbiksesta saa hyvän lenkkikaverin, mutta jos ei lenkki maistukkaan, niin ei pistä pahitteeksi sitäkään. Helppo kouluttaa, vaatii toki ihan kokonsakin puolesta perustottelevaisuuden.
Et varmasti kadu, jos päädyt labbikseen! :)
Noutaja-koiraa kuitenkin suosittelen kovasti sinulle!
Suomenlapinkoiraa en lähtisi suosittelemaan, ainakaan urosta lapsiperheeseen! On myös aika haukkuherkkä. Turkki on sen verran pitkä, että tuo kaiken mukanaan ulkoa sisälle, ja turkinhoitoon on panostettava, jotta olisi nätti.
Iso koira pienessä ruumiissa :)
Sopii usein hyvin lapsiperheeseen. Meillä rakastaa lapsia ylikaiken ja lapset tykkää käyttää lenkeillä. Energiaa riittää ja on tosi innostunut näyttelyistä :)
Alue: Aihe vapaa
labbista tai nuorta kultaistanoutajaa. Labbiksella on hirveät voimat ja vetää lapsia perässään kuin katujyrä jos haluaa.
Meillä itsellämme on kultsi, jonka suhteellisen katuvarmaksi kouluttamiseen meni vuosi. Nyt voin antaa koiran tuohon lähialueelle suht isokokoiselle 11-vuotiaalle pikapissatukseen, mutta pitkät lenkit ovat edelleen minun ja miehen varassa. Koira ei vedä, mutta saattaa arvaamattomasti innostua jostain kissasta ja silloin 40-kiloinen lapsi on kuin pyyheliina koiran perässä.
Kultainennoutaja on kyllä ihana rotu, mutta karvaa on meillä joka paikassa ja kuten joku jo sanoi, siitä ei ole raskautensa vuoksi agilitykoiraksi. Hyviä puolia on silti runsaasti. Se on ehdoton perhekoira, erittäin tottelevainen ja lempeä, tykkää lenkkeillä mutta ei ole hyperaktiivinen. Sen kärsivällisyys on loputon ja ainakin meidän koiramme on lasten paras kaveri.