Lue keskustelun säännöt.
Mielipiteitä/"diagnooseja", mikä on lapsella??
11.07.2012 |
Kyseessä 3-luokalle menevä poikalapsi eli ikää reilut 9v. Ollut vauvasta asti ns haastava, esim jos ei tissi ollut 1s sisällä suussa kun nälkä iski niin huuto oli hirveä.
Aloitti pk-elämän vajaa 4v ikäisenä, siihen asti oli kotihoidossa, pkssa ei yksikään hoitaja tai lto koskaan ollut ns huolissaan mistään, poika käyttäytyi siellä kuin herranenkeli, eivät olleet uskoa kun kerroin kotitemperamnetista, päivitätisistä hepulikohtauksista yms.
Totesivat etät "on se hyvä kun kotona uskaltaa tuoda tunteitaan ilmi" ja "sehän on vain hyvä merkki ja kotonahan sitä pitääkin hepuloida".
Kerron teille päivistämme, esim tänään poika on skitsonnut siitä että ei halua treenaamaan vapaamutoisesti jalkapalloiluaan jota harrastanut 3v ajan. Homma on nyt katkolla, emme tod tiedä jatkuuko/jatkaako kys harrastusta enää syksyllä, viim ½v ja ylikin ollut sellaista kivireen kiskomista asian suhteen. Esim kun kentälle mennään ja joku toveri sieltä huutaa että "tule ****** pelaamaan" niin viimeksi ei mennyt vaan kääntyi toisaalle ja mutisi isällensä ettei ole pakko mennä, kun ei ollut pakko.
No, hän on erakkomainen luonne joten harrastus olisi enemmän kuin tarpeen hänelle. Kesälomasta suurin osa mennyt eikä ole kertaakaan kaivannut ketään kaveriaan eikä soittanut kellekään. Sekin huolestuttaa. Kuitenkin sitten kiva touhuta muiden kanssa. Roikkuisi vain isänsä kimpussa ja kanssa, jopa niin pitkälti että miestä jo välillä "ahdistanut". Vähänväliä olisi kimpussa ja vaatimassa yhteistä tekemistä.
Poika on hirvittävän lyhytpinnainen, hermo menee sekunnissa tai viim parissa, päivittäin tilanteita joissa hän hepuloi ja vetää herneen nenäänsä. On aika pahantuulinen päivittäin useaan otteeseen.
Hän on myös todella herkkä ja muutamat pehmolelut kuin "eläviä" hänelle.
Poika on tod laiska, ei osallistuisi millään ilveellä kotitöihin eikä edes huoneensa sotkujen siivoamiseen, tyynesti istuisi paikallaan vaikka lehteä lukien kun muut ympärillä raatavat.
Söisi miettömiä määriä herkkuja ja kaikkea epäterveellistä jos vain antaisi, suolaisenkin ruoan suhteen oikea kulinaristi ja kokeilunhaluinen, terveellisistä saa esim tomaatin, salaatin ym kanssa vääntää paitsi jos uivat salaatinkastikkeessa. Silti edelleen ja päivittäin laitan hänelle lautaselle kys aineksia ja vaadin ne myös syömään, muuten ei söisi pisaraakaan.
Tässä jotakin vuodatusta, lyhyesti sanottuna lapsi on hyvin vaikea, haastava ja kaikennielevä enkä ymmärrä enää mitä pitäisi tehdä ja miten toimia, olen täysin kyllästynyt ja väsynyt, negatiiviset seikat alkavat viedä voiton positiivisista.
Sanottakoon vielä että koulu sujuu moitteetta, keksittymiskyky, työrauhan antaminen, matematiikka, äidinkieli ja kaikki moitteetonta aivan kuten käytös muutenkin. Ja koulussa välttelee ristiriitatilanteita eikä tykkää olla huomion keskipisteenä vana päinvastoin.
Kommentit (29)
niitä oireita ei kyllä pysty estämään esim päiväkodissa tai koulussa.
ap
Ja myös ADD tai AD/HD.
Ota pikaisesti yhteyttä lääkäriin. Ja perheneuvolaan. Suosittelen päästä teille lastenpsykalle.
Itselläni on Asperger ja lisäksi piirteitä ADD:sta, ja sitä ei usko kukaan vähänkään vieraampi ihminen, koska olen oppinut "näyttelemään" normaalia kun olen ihmisten parissa. Ala-asteella vanhempani olivat minusta huolissaan, koska olin kotona kuin mörökölli, mutta heidän kysyessään millainen olin koulussa, opettajan luonnehdinta oli "erittäin sosiaalinen". Vanhemmat ihmettelivät tätä minulle ääneen, jolloin kuulemma kommentoin, että en minä nyt enää kotona jaksa panostaa, kun ensin olen koko päivän koulussa pingottanut! Tuo "pingottaminen" oli juuri sitä, että kontrolloin itseäni, pidin äärimmäisen tiukassa lieassa, ja suunnittelin kaikki sanomiseni ja tekemiseni etukäteen, jotta minusta tulisi ulkopuolisille mahdollisimman normaali kuva.
On sanottava, että poikanne käytös vaikuttaa todella samanlaiselta kuin oma käytökseni lapsena. Ja olen samanlainen edelleen; olen vain vuosi vuodelta oppinut paremmin ja paremmin näyttelemään normaalia, joten selviydyn sosiaalisista tilanteista erinomaisesti. Ainoastaan sillä tavalla tilastani on haittaa, että nuo tilanteet ovat minulle paljon kuormittavampia kuin muille ihmisille. On kuin olisin jatkuvasti töissä vaativissa asiakaspalvelutehtävissä, jossa täytyy koko ajan miettiä mitä sanoo ja miten käyttäytyy. Tästä syystä tarvitsen paljon aikaa palautumiseen sosiaalisen kanssakäymisen jälkeen.
Jos teitä asia mietityttää, viekää ihmeessä lapsenne tutkimuksiin, jotta saatte tietää mistä on kysymys. Yrittäkää silti kohdella lastanne mahdollisimman normaalisti, luontevasti ja hyväksyvästi, jotta hän ei oppisi häpeämään itseään. Aspergerit voivat pärjätä elämässä aivan hyvin, osa jopa erinomaisesti, oikeanlaista tukea saadessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajat (ja rutiinit) niitä ei meiltä puutu. Minulle on ollut aina selvää että lapset ei ns pompota, tietyt rutiinit ovat hyväksi, herkkuja ei mielinmäärin popsita, fyysistä kuritusta en hyväksy, rakkautta ja syliä ei liikaa antaa.
Jännä miten joku nyt takertui tuohon salaatinkastikekeesen ja repi siitä päätelmän että ravintomme on kovinkin epäterveellistä.
Siitä en jaksa enempää edes sanoa, olisit tarttua yhtä hanakasti siihen kuinka jaksan päivästä viikosta kuukaudesta ja vuodesta toiseen laittaa sitä salaattia hänen lautaselleen ja kuinka hän myös syö ne koska en anna periksi. Aina se ei ole vaikeaa ja jos on niin useimmiten vain tomaatin suhteen.
Poika ei ole koskaan saanut mitään "läpi" ja periksi hepuloimalla, välillä se kyllä olisi niin helppoa ratkaisu sen myönnän mutta mikä järki siinä olisi, sehän olisi karhunpalvelus niin lapselle kuin muillekin perheessä.
Mitäköhän unohdin, en muista.
ap
ei millään pahalla mutta en oikeasti usko siihen että lapsi pystyisi vajaa 4v iästä 7+v ikään piilottamaan kaiken oireilun siellä pkssa ollessaan ja sen jälkeen koko 1-ja 2-luokan ajan opettajaltaan joka kaiken lisäksi oli erityisopettaja koulutukseltaan (opetti pojan luokkaa koska kys koulussa ei aikanaan ollut erityisluokanopettajalle tarvetta joten hän otti "normi" 1-luokan kontolleen).
Nyt kun 3-luokka alkaa niin opettajakin vaihtuu kun hän sai erityisopettajan viran.
ap
niitä oireita ei kyllä pysty estämään esim päiväkodissa tai koulussa.
ap
Ja myös ADD tai AD/HD.
Ota pikaisesti yhteyttä lääkäriin. Ja perheneuvolaan. Suosittelen päästä teille lastenpsykalle.
karvansa hyvin, ja koulussakin vasta vitosella osa opettajista alkoi olla kanssani samaa mieltä, ettei siis poika olekaan ihan tavis... Ongelmia on, mutta kodin ulkopuolella tsemppaa ihan kamalasti, haluaakin tsempata, kotonsa sitten repeää satasella. Ja ihan dg on, ehkä pahimpia lievempi, mutta kuitenkin. Addujakin on eriasteisia, joten älä tuolla selitykselläsi tuudittaudu, lapsi ollut kotihoidossa pitkään... sekin selittää, ettei sitä helposti huomata.
ja kuulostaa siltä, että olis hiton hyvä joskus antaa periksi... lapsi on jo 9v, eikä ole ikinä saanut periksi??? Sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon tai teen mitä tahansa niin jo(t)ku(t) on vääntämässä sitä negatiiviseksi (ja mustavalkoiseksi) jotta pääsevät haukkumaan ja arvostelemaan. Se on sairasta.
Joka tapauksessa, kiitos useimmille kommentoijille!
ap
ja kuulostaa siltä, että olis hiton hyvä joskus antaa periksi... lapsi on jo 9v, eikä ole ikinä saanut periksi??? Sairasta.
Olin täsmälleen samanlainen lapsi, ja kolmentoista ikäisenä VIHDOIN diagnosoitiin keskivaikea Asperger. Helpotti PALJON, kun vanhemmat vihdoin älysivät etten tahallani ole hankala ja outo muiden ihmisten kanssa. Minun on hyvin vaikea esim. ymmärtää muiden tunteita, milloin kokea sympatiaa, tajuta milloin käytökseni voi "normi"-ihmisestä tuntua loukkaavalta tai töykeältä.
Lapsena alituinen harratuksiin ja "kavereiden leikkeihin" patistaminen oli painajaismaista! En viihtynyt muiden lasten seurassa, en ymmärtänyt miksi oli tärkeää voittaa pallopeli tai miksi joku pahastui vääristä sanoista.
Nykyään olen 27-vuotias kahden lapsen äiti ja onnellisesti naimisissa. Toki mieheni varmaan joutuu usein sulattamaan töksäytyksiäni, mutta olemme olleet yhdessä 10 vuotta ja omien sanojensa mukaan olen suloisen outo. Kyllä Aspin kanssa pärjää, lähinnä se häiritsee muita ei minua. Antakaa lapsenne olla yksin ja outo ja erakko. Ja hankkikaa diagnoosi lastenpsyk.erikoislääkäriltä, hän osaa auttaa teitä elämään meidän Aspien kanssa. Ei ole helppoa, voin kuvitella. Tsemppiä ja terveisiä pojalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä mä näe mitään erikoista lapsen käyttäytymisessä.
Sen sijaan sun asenteessa on jotain outoa. Koita vähän relata ja kasvattaa vähemmän, niin ehkä poikakin rentoutuu.
Ton ikäiselle leikkiminen ja mielikuvitus on vielä ihan tarpeellista Sen sijaan pakotettu harrastus ja väkinäiset kaverisuhteet, vaan saa tuntemaan huonommuutta.
Vanhempien huomiota olisi myös tärkeä saada omana itsenään, eikä vain silloin, kun on "onnistunut"=täyttänyt odotukset just esim.harrastamalla poikien lajia, olemalla sosiaalinen ja syömällä ruokaympyrän mukaan jne.
Herkkujen suhteen kiellotkin, vaan saa himoitsemaan niitä enemmän. Kotitöitä harva ton ikäinen rakastaa ja liian isot ja haasteelliset hommat voi tuntua ylivoimaisilta. Ennemmin 1 pikku homma kerrallaan niin voi lapsikin tuntea, että pystyy sen hoitamaan hyvin.
Jos kaverisuhteiden ylläpito on hankalaa se voi johtua epävarmuudesta, eli tukekaa poikaa, että pääsee tilanteisiin, joissa voi luontevasti aloittaa leikin.
Luultavasti raivaritkin johtuu turhautumisesta ja epäonnistumusen tunteesta siitä, että ei riitä omana itsenään.
Suurpiiteiset suunitelmat päivän kulusta olisi lapsenkin hyvä tietää, että ei tarvis just silloin alkaa siivoamaan, kun on aloittanut hyvän kirjan tai, että joskus saisi olla mukana tekemässä ja päättämässä mitä syödään.
Kaveri asiassa aikuiset voisivat auttaa esim. kysyä, että pyydetääänkö meille se ja se kaveri niin sitten voitte tehdä sitä ja tätä.
nyt esim. teltassa yöpyminen pihalla eväiden ja sarjisten kera voisi kiehtoa ton ikäisiä poikia.
Rakasta ja hyväksy sellaisenaan hänen sielunsa ja olemuksensa
mutta vaadi käytöstä ja toimintaa.
Esim. laiskuudelle ei saa antaa perään, vaan topakasti panna muksu hoitamaan oma osuutensa kotitöistä vaikka vastustelisi miten.
Samoin: herkkuja, salaatinkastiketta jne ei lapsi tietenkään voi syödä ellet SINÄ niitä kotiin osta ja ruokapöytään kanna! Nyt itse jätät kaikki epäterveellinen pois. Kesällä herkkuna mansikat, herneet jne terveellinen. Ja vaikka olisi mikä marina, tietyn kotityön on hoidettava.
Mutta lapsen olemus ja luonne: sitä älä pyrikään muuttamaan vaan hyväksy hänet vaikka olisit toivonut sosiaalisempaa lasta