Typerintä mitä anoppisi on sanonut?

Niitä on niin paljon! Mutta mitä muutakaan katkeralta ja mt-ongelmaiselta ihmiseltä voisi odottaa?

sinulla on naamassa? Ja tätä seurasi se että tuli noin millin päähän kasvoistani tiiramaan ja päivittelemään lisää.



Kärsin siis aknesta, käsittääkseni finnit ja näpyt eivät ole mitään valtiosalaisuuksia vaan anoppi lienee nähnyt niitä aikaisemminkin. Itkettämään melkein kävi, iho on muutenkin arka paikka minulle kun mikään lääkekään ei auta ja naama on pahempi kuin monella teinipojalla :/

jatkuvasti vertailee minua ja tytärtään, tai yrittää tehdä äitiydestä kilpailua. Kun meille syntyi ensimmäinen lapsi, joka oli minun vanhempieni ensimmäinen lapsenlapsi, anoppi huudahti, että "Pirkko ja Martti eivät ainakaan minua voita!" Puhui siis lasenlasten määrästä.



Miehen ja minun suhteen alkuaikoina kommentoi minulle usein mieheni painoa, ja tarkkaili ettei "Pekka" vaan ollut päässyt laihtumaan miniäehdokkaan ruokinnassa...Aikuinen mieshän ei osaa itse huolehtia syömisistään.

"Kuinka kestit?" Oli siis vastaus pojalleen, kun mieheni laitokselta ilmoitti että meille on syntynyt tyttö. Siis kuinka hänen poikansa kesti! Kun tämän hormooneissa ja muutenkin juuri synnyttäneen herkässä mielentilassa kuulin, niin jotenkin repes täysin. Huoneessa ollut harjoittelijatyttö kuunteli korvat punaisina kun annatin tulla, vaikkei se tietenkään mieheni vika ollut. Jotenkin sitä luulis, että kysyä voisi vaikka ja mitä muuta, mutta tuo tuli kyllä vähän puun takaa. Tosin näin jälkikäteen mietittynä ei ihmetytä, sanoihan anoppi ennen synnytystäkin "etten kyllä ollenkaan ymmärrä miksi poikani sinne synnytykseen pitää mukaan tulla" Taisi olla kateutta sekin, oma miehensä kun ei aikoinaan todellakaan kyennyt olemaan mukana, kummassakaan synnytyksessä.



Ja onhan noita paljon muitakin, ihan meidän suhteen alusta alkaen. Liittyy aina jotenkin siihen, että hänen poikaansa ns. käytettäisiin hyväksi. Rahallisesti, ajallisesti tai oikeastaan kaikin tavoin. Kerran oli pakko tehdä selväksi, että mä kyllä tienaan enemmän kuin hänen poikansa. Vastaus: "ei tässä maassa naiset voi tienata toimistotöillä enempää kuin miehet"



Anopin ikä vähän vajaa 70. Mun mies ei oikeastaan kuuntele näitä juttuja ollenkaan, on jotenkin jo kotona asuessaan sulkenut niiltä korvansa. Mun onkin sitten pitänyt vääntää rautalangasta miksi nämä jutut joskus loukkaa, enkä aina voi niitä ohittaa olkaa kohauttamalla.

Muut suhtautuvat huumorilla, MUTTA minä en.

Ensimmäisen lapseni ollessa n.2kk. jäi anoppi hoitamaan vauvaamme, kun menimme anoppilassa saunaan. Tultuamme saunasta ihmettelin, että mikä tytön oli herättänyt?,vastaus tuli humalaisen appiukon suusta, mummo!, ja laittoi vielä pienen palan suklaata(vauvan) suuhun, että tuli hyvä muisto mummosta.

"Kuinka kestit?" Oli siis vastaus pojalleen, kun mieheni laitokselta ilmoitti että meille on syntynyt tyttö. Siis kuinka hänen poikansa kesti! Kun tämän hormooneissa ja muutenkin juuri synnyttäneen herkässä mielentilassa kuulin, niin jotenkin repes täysin. Huoneessa ollut harjoittelijatyttö kuunteli korvat punaisina kun annatin tulla, vaikkei se tietenkään mieheni vika ollut. Jotenkin sitä luulis, että kysyä voisi vaikka ja mitä muuta, mutta tuo tuli kyllä vähän puun takaa. Tosin näin jälkikäteen mietittynä ei ihmetytä, sanoihan anoppi ennen synnytystäkin "etten kyllä ollenkaan ymmärrä miksi poikani sinne synnytykseen pitää mukaan tulla" Taisi olla kateutta sekin, oma miehensä kun ei aikoinaan todellakaan kyennyt olemaan mukana, kummassakaan synnytyksessä.

Ja onhan noita paljon muitakin, ihan meidän suhteen alusta alkaen. Liittyy aina jotenkin siihen, että hänen poikaansa ns. käytettäisiin hyväksi. Rahallisesti, ajallisesti tai oikeastaan kaikin tavoin. Kerran oli pakko tehdä selväksi, että mä kyllä tienaan enemmän kuin hänen poikansa. Vastaus: "ei tässä maassa naiset voi tienata toimistotöillä enempää kuin miehet"

Anopin ikä vähän vajaa 70. Mun mies ei oikeastaan kuuntele näitä juttuja ollenkaan, on jotenkin jo kotona asuessaan sulkenut niiltä korvansa. Mun onkin sitten pitänyt vääntää rautalangasta miksi nämä jutut joskus loukkaa, enkä aina voi niitä ohittaa olkaa kohauttamalla.

ymmärrän fiiliksiäsi aivan täysin! Oma anoppini on myös jatkuvasti huolissaan poikansa pärjäämisestä, vaikka minä valvon pienen vauvan kanssa yöt ja pyöritän muutenkin koko huushollia. Ehkä hauskinta oli, kun anoppi oli huolissaan, eikö pojallaan ole koko syksynä mitään muuta kuin viiden viikon isyysloma, että kuinka jaksaa. Hän joutuu tuolloin siis olemaan 4h päivittäin lapsen kanssa kahdestaan, kun minä käyn koulua.

Tulee sellainen olo, että itse olen välttämätön paha koko perheessä, ja poika ja lapsenlapsi (eli mieheni ja vauvani) ovat maailman napoja. Varmaan osa ärsytyksestä menee hormonienkin piikkiin, mutta uskon tämän asian vituttavan minua vielä tulevaisuudessa hormonien laskeuduttuakin, mikäli sama meno edelleen jatkuu.

Teepussi kyllä kestää käyttöä useamman kerran.

Osta hame ja housut kerta vuodessa, pidä vain hienoista tilaisuuksissa ja älä istu liikaa, ettei perse ala kiiltää. Muuten voi pitää kotimekkoa. Mökillä pitäisi olla 70 luvun haisevissa reikäisissä. Ei liikaa lapsia, poika ja tyttö riittää.

Ihan itse oli tällaisen diagnoosin perheestäni tehnyt, neuvolantädin pätevyydellä ja perhettäni sen kummemmin tuntematta.

Esikoisensa teki itsemurhan teini-iässä ja keskimmäisellä lapsella päihdeongelmia ja nuorin lapsi ainoa, joka hoitanut elämänsä ns. mallikkaasti.

Anopilla toisesta liitosta poika, jolla jotain käytöshäiriötä tai joku vamma, en tiedä.



Valitettavasti siis tuon päihdeongelmaisen kanssa päädyin lapsia hankkimaan, ei olla enää vuosiin oltu yhdessä.

* Anoppi päätti, että tämä toisesta liitosta oleva poika tulee lapsemme kummiksi, mutta ei antanut minun tavata poikaa. Ei tullut kummiksi.

* Anoppi väitti, ettei hänen poikansa ole lapsen isä, vaati mustaa valkoisella (ei saanut, poikansa yritti kyllä vakuuttaa asiasta, mutta anoppi oli vaan nauranut). Kerran kysyin häneltä puhelimessa, että miksi poikasi sitten lasta hoitaa kuin omaansa, jos ei ole hänen. Vastaus kuului: "No kun se on niin lapsirakas."

Ja tosiaan tuosta lapsirakkaudesta voidaan olla montaa mieltä, viina vei miestä niin, että jätti rakkaan lapsensa ja perheensä toisen naisen vokottelujen takia, eikä koskaan enää lasta tavannut tai mitenkään huomioinut merkkipäivinä.

* tämä on kuitenkin mun suosikki. Kerran poikansa oli huumeporukoiden kanssa reissussa ja siitä oli puhetta, sanoin, että poikasi käyttää amfetamiinia. "Anoppi" kysyi: "Tiedätkö sinä tyttö mitä amfetamiini on?"

Olen sosiaalialalla, "anoppi" lähihoitaja. Sääli hänen potilaikseen joutuvia. :(

Mies on alunperin Lapista. Ei ne Etelän ihmiset mitään osaa.



Asutaan Helsingissä, siksi juuri pärjätään.

te joilla on noita seinähulluja kommentteja laukovia anoppeja: miten olette noihin kommentteihin reagoineet? Siis uskallatteko sanoa/huutaa takaisin, raivostua vai nielettekö kaiken hiljaa?



Kuinka monen mies ymmärtää teidän tunteitanne, vai ovatko ihan äitiensä pauloissa (äitihän ei koskaan tee mitään väärin, on lähes jumala monelle miehelle).

te joilla on noita seinähulluja kommentteja laukovia anoppeja: miten olette noihin kommentteihin reagoineet? Siis uskallatteko sanoa/huutaa takaisin, raivostua vai nielettekö kaiken hiljaa?

Kuinka monen mies ymmärtää teidän tunteitanne, vai ovatko ihan äitiensä pauloissa (äitihän ei koskaan tee mitään väärin, on lähes jumala monelle miehelle).

mutta miehelle sitten kihisen raivosta. Luulen, ettei anoppi välttämättä ärtymystäni edes niin huomaa.. tai ainakin päälle päin näkyy vain murto-osa fiiliksistä, joita oikeasti tunnen. Mieheni ei koskaan korjaa anopin vammaisia oletuksia / kommentteja, mutta kuuntelee kyllä tiettyyn pisteeseen asti tilitystäni. Perustelee aina, että "se nyt on aina ollut tuollainen, eikä siitä muutu, vaikka jotain sanoisinkin".

Sieltä tulee puhetta kuin papupadasta. Suu käy koko ajan eli paljon typeryyttä on tullut vuosien aikana. Yksi typerimmistä lausahduksista oli se kun arvosteli mun mahan kokoa esikoisen syntymän jälkeen. Itse kun oli muutenkin ihan yliherkkä ja hormoonihöyryissä niin se oli kova paikka. Vieläkin vuosien jälkeen keljuttaa koko tilanne. Mutta on sieltä muitakin sammakoita karannut. En vain muista kaikkea.

ei ole vanhempi. Eikä perhe.

ja niitä on tullut vuosien saatossa paljon. Toisekseen hän latelee itsestäänselvyyksiä, kuten "kannattaa sitten kysyä monesta pankista tarjouksia", kun pohdimme ääneen, minkä pankin valitsisimme.

"Ei kai noin iso poika enää tissiä tartte" kun poika oli 6kk.

enkö kuori hänen pojalleen perunoita valmiiksi. Ihan aikuinen mies oli silloin...

olisi pitänyt antaa ladattu ase..

alle kaksi tuntia esikoisen syntymän jälkeen miehelleni eli pojalleen puhelimessa et nyt sit heti toinen lapsi ettei ensimmäisestä tule yksinäinen=)

kun kerrottiin yhteisen tulevan lapsemme nimi... Mun nimi on vaikka Hanna ja toinen nimi Karoliina. Lapsen kolmanneksi nimeksi oli tulossa Hannantytär ja isän sukunimi... Ni ei anopille käynyt kun ei tykännyt ekasta nimestäni ja sanoi että kolmas nimi on muutettava muotoon Karoliinan. Siis tyyliin että lapsen nimi olisi muotoa Ella Kukka Karoliinan Järvinen. Mitä järkeä? Pointti varmaan siinä ettei lapsen nimestä saisi ilmetä kyseessä olevan tyttäreni kun ei ihmiset toista nimeäni tuntisi...



Lisäksi oli lista nimistä mistä pitäisi valita anopin hyväksymä nimi lapsellemme.



Sai myös kilareita ekasta nimestäni tyyliin "mikä säkin luulet olevas kun tollanen nimi... Minulle on kyllä monesti sanottu että MINULLA on tosi kaunis nimi". Minun nimeni harvinaisempi, anopin ikäpolvensa muotinimi.



En koskaan ymmärtänyt nimipulttiensa pointtia.