Olen kamala narttu, tiedän...

Mun mies on mennyt metsään useammin kuin onnistunut. Olenkin vain tosi iloinen, jos ylipäätään muistaa ja on nähnyt vaivaa. Pari kertaa sain "lahjaksi" toteamuksen kaupassa, että tuo kirja, jonka laitoit kärryyn, on nyt synttärilahjasi. Vähän hölmö olo, kun joka tapauksessa sen olisin ostanut eikä synttäreitä sitten muistettu mitenkään sen jälkeen (ja meillä on yhteiset rahat).



Viime aikoina olen saanut lahjaksi jotain, jota on tilannut netistä mutta joka ei ole vielä tullut. On ollut kivoja juttuja, mutta on ollut vähän hölmö olo, kun synttäripäivää ei mitenkään muisteta. Mulle on tärkeintä, että sinä päivänä onnitellaan.



Anoppi aikoinaan totesi, että miehet eivät osaa ostaa koruja, joten hän ostaa korunsa itse. Minusta ajatus oli ikävä, mutta nykyään ymmärrän häntä. Onneksi mieheni ostaa nykyisin kirjoja, dvd-bokseja yms. joilla on aina jotain käyttöarvoa. Ihanin synttärilahja oli se, kun varsinaisen lahjan lisäksi (kirja), sain kortin, jossa oli lasten kädenjäljet.



Suosittelen oikeati miettimään, onko se onnistunut lopputulos niin tärkeä. Pääasia, että muistaa ja on nähnyt vaivaa.

Täällä odotellaan innolla, josko saisin tänä vuonna jopa synttäri- tai joululahjan. Viime vuonna joululahjoja ei ostettu "yhteisestä sopimuksesta", eli mies ei halunnut ostaa. Synttärilahjaksi sain ravintolaillallisen, mikä on oikein mieluisaa sinänsä, mutta kertoo myös siitä ettei mies jaksa miettiä yhtään mitä hankkisi.



Mä haluaisin vain jotain, mistä ilmenisi että mies on kerrankin pistänyt muhun vähän ajatusta. Koruja tms. en kaipaa, koska miehen mielestä tyylikäs on harvoin mun makua vastaava (mm. isot korvarenkaat ovat hänen mielestään tosi hienot :D). Vaikka sänkyyn tuotu aamupala ja ruusu olisi tosi ihanaa.



Melkein tekisi mieli ottaa se riski, etten edes etukäteen muistuttaisi miestä synttäreistäni. Tosin jos ja kun hän sitten unohtaisi, mulle tulisi vain paha mieli.