Mitä sulle merkitsee sana "kiltteys"

töitä puoli ilmaiseksi.



Mutta sitten taas toisaalta, itse olen lapsena aina halunnut olla kiltti:)

Kiltteys on minusta joustavuutta ja ystävällisyyttä, joka kumpuaa hyväntahtoisuudesta toisia ihmisiä kohtaan. Aidosti kiltti ihminen haluaa oikeasti olla avuksi koska hänellä on siihen henkisesti varaa, eikä ole pakko hampaat irvessä koko ajan turvata omia etujaan. Kynnysmatto joka aina joustaa ei toki ole kiltinkään pakko olla.



Niitä ihmisiä en pidä pohjimmiltaan ollenkaan kiltteinä joita joskus kilteiksi sanotaan, jotka arkuuttaan ja selkärangan puutettaan eivät osaa sanoa vastaan ja laittaa rajoja vaikka oikeasti haluaisivat, ja näin keräävät turhautumista ja/tai vihaa sisäänsä koko ajan. Aito kiltteys lähtee aidosta halusta joustaa, ja arkuuttaan pakkojoustavalla sitä ei ole.

Se ei ole sama kuin kunniallisuus tai rehtiys tai hyvyys sillä ihminen voi olla näitä olematta kiltti (mutta ei voi olla kiltti olematta mös edes vähän kunniallinen, rehti ja jossain suhteessa hyvä). Puolustuskyvyttömyyden tai arkuuden ja tyhmyyden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.



Kiltteys ei ole samaa kuin tottelevaisuus, vaikka ne usein sekoitetaankin. Kiltti tietää, milloin ei kannata tai saa totella, mutta hän pyrkii aina ottamaan muut huomioon.

kiltteydestä tulee ennemminkin mieleen sellainen ihminen, joka antaa muiden käyttää itseään hyväksi, ei omaa omia mielipiteitä vaan tekee niin kuin muut sanovat, haluaa epätoivoisesti miellyttää muita sen sijaan, että keskittyisi omaan viihtyvyyteensä elämässä jne.



Ystävällisyys, muiden huomioon ottaminen jne. ovat sitten muita asioita.

kuvaa siskoani aina sanomalla "kun se Liisa on vaan niin kamalan kiltti".



Minä taas näen Liisan käytöksen niin, että heittäytyy lapseksi ja reppanaksi, joka ei ota mitään vastuuta omasta elämästään ja päätöksistä siihen liittyen. Ajattelee aina, että mitäköhän muut hänestä ajattelevat, mutta se ei mielestäni johdu halusta ottaa muut huomioon, vaan omasta egoistisyydestä.



Em. syystä sanalla kiltti on minulle negatiivinen kaiku.

Positiivisena kiltteys merkitsee joustavuutta ja helppoutta sellaisilla ihmisillä, jotka eivät ole kovin tempperamenttisia. He ovat tasaisia ja heillä on ollut pitkiä, hyviä ihmissuhteita. Heidän on siis helppo olla muille kilttejä ja mukavia ja he voivat olla sitä omasta tahdostaan, koska heillä on hyvä itsetunto.



Negatiivisena kiltteys taas tarkoittaa huonolla tavalla toisen posken kääntämistä. Se tarkoittaa sitä, että jättää itsensä syrjään, kun joustaa, ei kykene sanomaan ei, ajattelee, että on tehtävä asioita, koska muuten kukaan muu ei tekisi. Kiltteys on siis jonkilainen marttyyriuden perusta, jos ihminen ei voi kuunnella itseään, kun alkaa kiltiksi.

voi olla positiivinen tai negatiivinen asia.



Yleensä kiltteydestä puhutaan lasten ja koirien kohdalla. Kiltti on sellainen, joka tottelee ja on kuuliainen. Voi myös sanoa, että joku on kiltin näköinen eli ei vaarallinen = harmiton.



Aikuisesta puhuttaessa kiltti on vähän outo sana. Liian kiltti on sellainen, joka ei osaa pitää puoliaan.

Ja kyllä se tuntuu olevan nykyään aika huono asia, kun pitäisi jatkuvasti olla "kova" ja ajaa omaa etua.



Mun kiltteys näkyy esimerkiksi joustavuutena, mun ei ole aina pakko taistella tahtoani läpi jokaisessa pienessä asiassa (ehkä johtuu siitäkin, etten sitten välitä niistä pienistä asioista niinkään?) ja kykenen kompromisseihin. Autan tarvittaessa, oli sitten kyse rahan lainaamisesta tai kuskaamisesta, muuttoavusta jne. koska "tee muille niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän". Toisaalta, jos huomaan että vastapuoli on kuin pohjaton kaivo jatkuvine pyyntöineen, niin tajuan jossain vaiheessa lyödä jarrut pohjaan (myönnän, että varsinkin läheisten ihmisten kohdalla usein vähän turhan myöhään, tässä suhteessa olen LIIAN kiltti).



Olen joskus turhan empaattinen ja säälin ihmisiä helposti, esimerkiksi juuri yksi yö kuuntelin puhelimessa erään miehen murheita, vaikka kyseinen äijä on loukannut mua miljoonasti eikä kunnioita mua lainkaan. Tunsin itseni lähes pyhimykseksi kun kaiken jälkeen jaksoin lohduttaa ja välittää, vaikka toinen osapuoli tietenkin oman arvomaailmansa kautta näki mut vaan säälittävänä nössykkänä.



Itse pidän sellaisista kilteistä ihmisistä, jotka kuitenkin saavat suunsa auki ja puolustavat itseään ja läheisiään. Eikä se kiltteys ole pelkkää miellyttämisen halua tai perseennuolemista.

Kiltti ihminen panee aina muiden halut ja toiveet etusijalle ja unohtaa oman olemassa olonsa. Kiltti tottelee ja palvelee muita, kyseenalaistamatta toisten moviiveja ja mielipiteitä. Kiltti ei saa pidettyä puoliaan, eikä saa sanottua, mikä harmittaa tai että on eri mieltä. Kiltti ei osaa/halua tuntea vihaa, vaan nielee itseensä kaiken negatiivisuuden, koska on, no, kiltti.

Tätini puhui joskus, että hän saa kylmiä väreitä kiltteydestä puhuttaessa. Hän joutui olemaan lapsena kiltti, mikä merkitsi käytännössä sitä, että äidin ja isosiskon pompottelua piti kestää ja kaikkeen aina tyytyä. Omaa mielipidettä ei saanut ilmaista, jos se poikkesi äidin näkemyksestä. Kaikenlainen tunneilmaisu oli kiukuttelua ja tuhmaa käytöstä. Kiltti lapsi oli nöyrä ja hiljainen teki niin kuin äiti tahtoi. Tätini ei halua kuvailla omia lapsenlapsiaan kilteiksi eikä edellyttää heiltä samanlaista kiltteyttä kuin hänen äitinsä edellytti häneltä. Tädin lapsenlapset saavat ilmaista itseään ja olla vapaampia ja täti kuvailee heidän käytöstään mieluummin reippaudella, sosiaalisuudella, avoimuudella, ujoudella ja muilla määreillä, ei kiltteydellä.

Gilttiys on infantiili sana joka sopii lähinnä, kissoille ja koirille.