Enkeli-Elisa / Minttu Vettenterä - kootut linkit ja faktat

Joten kieliasun pystyy arvioida niistä sen kaiken muun pöytälaatikon ohella, minkä nykyään voi netissä julkaista.

Ei ole aukottomasti todistettu, että EE, Miksu ja Riikka olisivat pelkästään MV:n mielikuvituksen tuotetta. He voivat olla todellisia henkilöitä, vaikka heidän olemassaoloaan ei olekaan aukottomasti todistettu.

Aivan kuin ihmiset olisivat ottaneet ko. kirjan hyvin tosissaan. Kyseessä on koulujakäymätön harrastajakirjoittaja, joka voi tehdä ison mokan taitamattomuuttaan; ei siihen tarvita mitään systemaattista pahuutta. Tähän asiaan saadaan lisävaloa elokuussa, ei ennen, koska Vettenterä ilmeisesti ei itsekään vielä tiedä, mikä toiminta tuottaisi vähiten vahinkoa.

Kyse ei ole siitä, että kirja otettaisiin tosissaan. Vaan koko markkinointitapa. Blogit ja fb-ryhmät.

Mokia saa tehdä, mutta olisi hyvä oppia myös tunnustamaan mokansa. Itse ainakin olen huomannut, että on vaikeampi olla suuri ja hyvä ihminen, jos vastapuoli jatkaa lööperiään eikä kadu tuottamaansa mielipahaa. Se ei tietenkään estä yrittämästä, mutta olen itsessäni huomannut ärtymystä juuri tämän takia. Ikävä kyllä en usko, että elokuussakaan mitään lisävaloa meille suodaan. Se on sinänsä sääli, koska itse alan uskoa jo asioita, jotka saattavat olla todellisuutta pahempia.

http://www.jossainkaukana.net/arkisto/jonakinpaivana1.htm

Tottahan tuo insinööri haasteli. Noi 2500 viestiä sitten kirjoittelu muuttui haaskansyönniksi. Tai jos Enkeli- Elisa aihetta sivutaan, kiusaamiseksi.



Palstan päivystävä korppikotka puuttuu välittömästi peliin, jos keskustelu uhkaa livetä Mintun raadolta muihin aiheisiin. Kun raato on kaluttu luita myöten, eikö edes jälkiruuaksi voisi nauttia vaikka annos keskustelua koulukiusaamisesta. Ei luulisi olevan niin kaukana aiheesta, jos sitä ei ole Mintun oletetut tai olemattomat suhdekuviotkaan.



Tämä ketju on malliesimerkki netin voimasta niin hyvässä kuin pahassa. Hyvässä siinä, että tärkeä aihe nostettiin esiin ja siitä keskusteltiin.

Pahassa siinä, että keskustelu kääntyy aina

lopulta henkilön, ei ilmiön tai asian teurastukseen ja täydelliseen mitätöintiin.



Ongelma on volyymissa. Koulun pihalla tai työpaikalla kiusaajia on muutama, netissä muutama tuhat. Lopulta aina huhut, juorut, mustamaalaus kiinnostaa enemmän kuin gerbiilifaktat.



Ja lopulta jäljelle jää vain yksin jätetty luuranko, valkea kuin vasta avattu värityskirja.

Ei ole aukottomasti todistettu, että EE, Miksu ja Riikka olisivat pelkästään MV:n mielikuvituksen tuotetta. He voivat olla todellisia henkilöitä, vaikka heidän olemassaoloaan ei olekaan aukottomasti todistettu.

Niin, ymmärrän kyllä. Minäkin uskon vielä vakaasti, että Mr Darcy on tuolla jossain.

Ei ole aukottomasti todistettu, että EE, Miksu ja Riikka olisivat pelkästään MV:n mielikuvituksen tuotetta. He voivat olla todellisia henkilöitä, vaikka heidän olemassaoloaan ei olekaan aukottomasti todistettu.

1. Kaikki näyttö osoittaa erittäin vahvasti, että henkilöitä ei ole olemassa tai mitään ei ainakaan ole tapahtuntu niin kuin Minttis on väittänyt kirjoituksissaan ja lausunnoissaa. Lisäksi koko juttu sisältää erittäin paljon ristiriitaisuuksia ja selkeitä mokia Minttikseltä joista näkee että asiat eivät ole voineet tapahtua kuiten on väitetty tai edes fiktioksi muunneltuna.

2. Ainoa mahdollisuus henkilöiden olemassa ololle on se, että kyseinen tapahtuma ja henkilöt olisivat eläneet jo vuonna "miekka ja kypärä" ja Minttis olisi saanut siitä ajatuksen kirjoitelmaansa (joka oli siis kirjoitettu ennen Enkeli-Elisaa) Jos näim olisi Minttis olisi kuitenkin valehdellut niiltäkin osin kuin on tarinaa todeksi väittänyt (muilta osinhan hän on todennut kirjoituksen sisältävän fiktiota). Krtään ei myöskään tarvitsi näin vanhassa jutussa suojella julkisuudelta enää ja Miksun kirjoitukset netissä olisivat siis väärennöksiä.

3. Lisäksi on syytä todeta, että Riikka ja Miksu olisivat, koska tahansa voineet ottaa yhteyttä toimittajiin ja esiintyä niin että heidän henkilöllisyytensä olisi salattu. Mutta näin he eivät ole tehneet. Luulisi että jos he haluavat edistää näin tärkeäksi kokemaansa asiaa he olisivat sen jo tehneet.

4. Itse asiassa tässä tilanteessa ei edes ole "ulkopuolisten" velvollisuus osoittaa Minttiksen satuja vääriksi (vaikka näin on jo tehty) vaan Minttiksellä olisi erittäin helppoa osoittaa satunsa ja syyttömien syytteet oikeiksi A) näyttämällä Elisan kuolin tiedot B) Kertomalla milloin ja missä Elisa kuoli C) missä koulussa hän opiskeli. tms. Nämä kaikki asiat voisi tehdä myös niin että kaikkia tietoja ei anneta julkisuuteen. Minttiksen on tässä asiassa turha vedota lähdesuojaan tms. koska kyllä toimittajat sen osaavat. Onneksi poliisi selvittää asian ja hekin kyllä osaavat vaieta salattavista tiedoista :)

Tottahan tuo insinööri haasteli. Noi 2500 viestiä sitten kirjoittelu muuttui haaskansyönniksi. Tai jos Enkeli- Elisa aihetta sivutaan, kiusaamiseksi.

Palstan päivystävä korppikotka puuttuu välittömästi peliin, jos keskustelu uhkaa livetä Mintun raadolta muihin aiheisiin. Kun raato on kaluttu luita myöten, eikö edes jälkiruuaksi voisi nauttia vaikka annos keskustelua koulukiusaamisesta. Ei luulisi olevan niin kaukana aiheesta, jos sitä ei ole Mintun oletetut tai olemattomat suhdekuviotkaan.

Tämä ketju on malliesimerkki netin voimasta niin hyvässä kuin pahassa. Hyvässä siinä, että tärkeä aihe nostettiin esiin ja siitä keskusteltiin.

Pahassa siinä, että keskustelu kääntyy aina

lopulta henkilön, ei ilmiön tai asian teurastukseen ja täydelliseen mitätöintiin.

Ongelma on volyymissa. Koulun pihalla tai työpaikalla kiusaajia on muutama, netissä muutama tuhat. Lopulta aina huhut, juorut, mustamaalaus kiinnostaa enemmän kuin gerbiilifaktat.

Ja lopulta jäljelle jää vain yksin jätetty luuranko, valkea kuin vasta avattu värityskirja.

No mutta, tässäkin sekoitetaan monta asiaa keskenään. Nettikiusaaminen on ilmiö erikseen - yksi ulkomainen tuttuni joutui nettikiusaamisen kohteeksi, ja se oli todella piinaavaa. Mm. joku esiintyi hänenä netissä (eikä todellakaan mairittelevasti), hän sai epämääräisiä uhkailuposteja ja jopa puheluita, joissa informoitiin, että hänen asuinpaikkansa oli tiedossa. Hänen sähköpostilaatikkonsa floodattiin haukkumakirjeillä, Kyseinen kiusaaja jätti hänen blogiinsa myös lukemattomia kamalia kommentteja joka päivä, ja tuttuni joutui lopettamaan bloginsa. Ja kyseessä ei ollut mikään julkkis vaan tavallinen nettikansalainen, joka oli tullut tietämättään ärsyttäneeksi hullua.

Kiusaaminen on sitä, että jotain tiettyä henkilöä ahdistellaan ja piinataan HENKILÖKOHTAISESTI. Koulun pihalla tai työpaikalla tapahtuvaa nälvimistä (joka ei muuten kertaluonteisena ole vielä varsinaista kiusaamista, vaikka ikävää onkin) ei voi verrata siihen, että jotain ilmiötä tai julkisuudenhenkilön käytöstä ruoditaan nettipalstalla sellaisten ihmisten toimesta, jotka eivät todellista henkilöä henkilökohtaisesti tunne eivätkä koskaan tule tapaamaan. Tällaisessa tapauksessa se "todellinen henkilö" on todella etäällä koko keskustelun luonteesta. (Vaikka ilmeisesti itse tätä käykin lukemassa: johon sanon vain, että oma vika, Minttu. Kirjailijana sinun pitäisi tietää, ettei arvosteluja kannata koskaan lukea.)

Uhkaukset, kunnianloukkaukset sun muu ovat asia erikseen, mutta täällä on näkynyt yllättävän vähän minkäänlaisia asiattomia kommentteja. Missä tahansa nettikeskustelussa yleensä kritisoitavan ulkonäkö ja mielenterveys ovat jatkuvasti tulen alla; täällä taas enemmänkin pohditaan huvittuneena häpeämättömän ihmisen mediavenkurointia.

Pohditaanpa tätä siltäkin kantilta, että kaikki tässä ketjussa tuntisivat Mintun ja päivittelisivät kaikki yhdessä kahvipöydän äärellä, että kylläpä se Minttu kehtaa, huh huh. Onko tämä nykypäivän mittapuun mukaan "kiusaamista"? Minun nuoruudessani se oli vielä juoruilua.

olin ja olen edelleen sitä mieltä, että Vettenterä toimi harkitsemattomasti.

MUTTA: tämä ketju on nyt ollut jo pitkään aivan älytön persoonaan menevä haukkumisketju. Ei tällä ole mitään tekemistä kirjaa koskevan kritiikin kanssa, koska arvaan että 99% vastanneista ei ole lukenut koko kirjaa. En ole minäkään. Ihmettelen erityisesti ihmisten suuttumusta (täällä esiintyy yksi sun toinen tuohtunut opettaja, jonka kunnia kiusaamisen vastaisen työn tekijänä kyseenalaistetaan). Voisin kirjailijaliiton puheenjohtajan tavoin kysyä, miksi ihmeessä ihmiset ovat niin suuttuneita (T-L Varis silti pitää V:n toimintaa moraalittomana, aivan kuten minäkin). Aivan kuin ihmiset olisivat ottaneet ko. kirjan hyvin tosissaan. Kyseessä on koulujakäymätön harrastajakirjoittaja, joka voi tehdä ison mokan taitamattomuuttaan; ei siihen tarvita mitään systemaattista pahuutta. Tähän asiaan saadaan lisävaloa elokuussa, ei ennen, koska Vettenterä ilmeisesti ei itsekään vielä tiedä, mikä toiminta tuottaisi vähiten vahinkoa.

Ja ei, en ole Minttu, koska joku jälleen kerrankin senkin väitteen esittää. Tässä ketjussa näytetään sallittavan vain yksi totuus.

Täällä on useita kommentoijia, kaikki eivät mene henkilökohtaisuuksiin. Ketju olikin jo hiipumassa, mytta arvosteluryöpyn (liittynee M.V.:n ulostuloon eilen) jälkeen roihahti taas. On täällä näkynyt kommentteja puolin ja toisin, ja keskeltäkin. Ainoaa totuutta löytyy molemmista leireistä.

Pääosin olet aivan oikeassa.

Antakaapas nyt konkreettisia esimerkkejä "henkilökohtaisuuksiin menemisestä" tässä ketjussa. Olisi hauska tietää, montako prosenttia ketjusta on ihan oikeasti tätä vastenmielistä ilkkuvaa ajojahtia.

Vai lasketaanko "henkilökohtaisuuksiin menemiseksi" myös MV:n sanomisten/kirjoitusten arvostelu, parodiointi ja epäjohdonmukaisuuksille nauraminen?

Aivan kuin ihmiset olisivat ottaneet ko. kirjan hyvin tosissaan. Kyseessä on koulujakäymätön harrastajakirjoittaja, joka voi tehdä ison mokan taitamattomuuttaan; ei siihen tarvita mitään systemaattista pahuutta. Tähän asiaan saadaan lisävaloa elokuussa, ei ennen, koska Vettenterä ilmeisesti ei itsekään vielä tiedä, mikä toiminta tuottaisi vähiten vahinkoa.

Mutta kun tässähän ei edelleenkään ole kyse vain kirjasta vaan myös kaikesta oheistoiminnasta. Ja joo, olet oikeassa että systemaattista PAHUUTTA siihen ei vaadita, mutta jos selviäisi että ihan kaikki olisi ollut vedätystä, niin systemaattisuutta kyllä todellakin tarvitaan. Siis silloinhan kaikki vanhempien blogit, päiväkirjat, kaikki olisi fabrikoituja. Se ei ole juttu joka tapahtuu vahingossa ja silkkaa taitamattomuutta.

Vähän epäilen myös tuota sinun optimistista arviotasi elokuun lisävalaistuksesta. Tuskinpa. Aiemminhan Vettenterä sanoi tarjoavansa silloin todisteet, mutta on ehtinyt pyörtää ne sanansa jo moneen kertaan.

Ja vielä lopuksi kommenttiisi, ettei tällä [ketjulla] ole mitään tekemistä kirjaa koskevan kritiikin kanssa, niin eihän tätä ketjua ole kirjakritiikki-ketjuksi perustettukaan. :)

Vaikka sitä vastaan sotii tuo proosa sekä se, että Miksu on kirjoittanut blogiin ekan kerran 15.2.2011 Vuodatuksen juoksevan numeron todistamana. Sitä ei voi muuttaa.

Tottahan tuo insinööri haasteli. Noi 2500 viestiä sitten kirjoittelu muuttui haaskansyönniksi. Tai jos Enkeli- Elisa aihetta sivutaan, kiusaamiseksi.

Palstan päivystävä korppikotka puuttuu välittömästi peliin, jos keskustelu uhkaa livetä Mintun raadolta muihin aiheisiin. Kun raato on kaluttu luita myöten, eikö edes jälkiruuaksi voisi nauttia vaikka annos keskustelua koulukiusaamisesta. Ei luulisi olevan niin kaukana aiheesta, jos sitä ei ole Mintun oletetut tai olemattomat suhdekuviotkaan.

Tämä ketju on malliesimerkki netin voimasta niin hyvässä kuin pahassa. Hyvässä siinä, että tärkeä aihe nostettiin esiin ja siitä keskusteltiin.

Pahassa siinä, että keskustelu kääntyy aina

lopulta henkilön, ei ilmiön tai asian teurastukseen ja täydelliseen mitätöintiin.

Ongelma on volyymissa. Koulun pihalla tai työpaikalla kiusaajia on muutama, netissä muutama tuhat. Lopulta aina huhut, juorut, mustamaalaus kiinnostaa enemmän kuin gerbiilifaktat.

Ja lopulta jäljelle jää vain yksin jätetty luuranko, valkea kuin vasta avattu värityskirja.

Kyllä koulukiusaamisesta voidaan keskustella ja siitä pitääkin keskustella. Keskustelua kannattaisi kuitenkin käydä fakta pohjalta eikä yhden ihmisen henkilökohtaisen fantasian siivittämänä - etenkin kun sitä todeksi on väitetty.

Lisäksi on syytä todeta että mitään raatoja ei edes tarvitsisi kaluta puhtaaksi jos Minttis olisi reilusti myöntänyt kusettaneensa suurta joukkoa ihmisiä.

Netin voima on todellakin uskomaton ja sitä voimaa Minttis käytti omasta mielestä hyvään tarkoitukseen mutta samalla loukkasi ja syytteli syyttömiä ja lipui kyllä sille väärälle puolelle toiminnassaan. Minulle on kyllä kotona myös opetettu että valehtelu on rumaa ja anteeksi pitää osata pyytää. Eli ei minusta voida sanoa että tarkoitus pyhittää keinot.

Minusta netti osoitti kuitenkin voimansa hyvässä tässä asiassa ja ehkä Minttiskin tästä jotakin oppii. Keskutelu on kaiken lisäksi ollut varsina asiallista ja jos Minttis olisi myöntänyt kaiken (tai osoittanut todeksi sic!) niin tämäkin keskustelu loppuisi tältä osin. Seuraavaksi voitaisiin toki pohtia mikä saa ihmisen toimimaan näin mutta se tuskin olisi yhtä helposti lähestyttävä aihe.

Ja ihan aluksi kannattaa lukea koko kirja, ei paria otetta jotka eivät välttämättä kerro kokonaisuudesta mitään.

Kyllä tekstinpätkääkin saa arvostella tekstinpätkänä. Kirjoitustyylin puutteet käyvät ilmi lyhyemmistäkin pätkistä, vaikkei kirjan juoni ja henkilökaaret kävisikään.

Varsinaiseen kritiikkiin toki tarvitaan tarkempaa lukemista, mutta mistä lähtien on määrätty, ettei teksteistä saa sanoa mielipiteitään ellei kirjoita Parnassoon?

Speden elokuvat olivat kriitikoiden hampaissa, kansa rakasti.

Sama kohderyhmä joka tyytyy 7-päivään ja Hymylehden tasoon löytää varmasti kirjasta enemmän kuin maailmankirjallisuuden perään kuolaavat akateemiset. Jokaiselle jotain.

Eihän tässä ketjussa mitään akateemisia kriitikkoja kirjoita. Kyllä tavalliselta viihdekirjallisuudeltakin pitää voida odottaa laatua, vaikka se laatu on erilaista kuin maailmankirjallisuuden klassikoiden laatu. Vähimmäisvaatimuksia pitäisi olla kirjoitustyyli, joka ei vedä erityistä huomiota itseensä huonoudellaan, uskottavasti ja johdonmukaisesti kulkeva juoni, ja uskottava ja johdonmukainen henkilöhahmojen kehitys.

(Jälkimmäiset eivät toki komediassa ole tarpeen, mutta eihän Enkeli-Elisan ole tarkoitus komedia olla...?)

Ja jos MV lukee tätä, niin toivoisin, samoin kuin varmasti muutkin, ihan vain rehellisyyttä. Jos on tullut mokattua ja ajettua itsensä umpikujaan, niin paremmin siitä ulos pääsee rehdisti myöntämällä asian kuin luikertelemalla. Varmaan jonkin verran puheita tulee, mutta suurimman osan kiinnostus loppunee siihen paikkaan ja lopuiltakin viimeistään muutaman päivän päästä. Tai jos niitä luvattuja todisteita onkin, niin kyllä ne kannattaisi esittää eikä vain pantata niitä, koska tässä vaiheessa ollaan jo siinä tilanteessa, että niiden esittäminen näin pitkän panttaamisen jälkeen alkaa kohta vaikuttaa jo pelkältä kierolta mediapeliltä Elisan muiston kustannuksella. Lopettaisit jutun nopeasti, oli se lopetus sitten mikä tahansa.

Juuri näin! Hyvin sanottu. Tilanne on se, ettei tämä vaikenemalla häviä ja viivyttely tuottaa vain hallaa. Karkaa mopo toisinaan paremmissakin piireissä, jos niin pääsi käymään, niin ei muuta kuin lusikka kouraan ja nätisti syöt keittämäsi puuron. Sillä siitä päästään. Pistä homma pakettiin, niin saadaan ensi viikolle jo uudet puheenaiheet.

Tilannehan on nyt tosiaan se, että MV tällä "en anna todisteita lomaltani mutta väsään lehdistötiedotteita, blogeja ja Fb-sivuja aiheeseen liittyen" -strategiallaan vain lietsoo ihmisten uteliaisuutta. Mutta ei hyvällä tavalla vaan saa kaikki ärtymään itseensä, kun kerran kuolemanvakavasta asiasta kuitenkin on kyse eikä mistään pesuainemainoksesta.

Eli jos siellä MV:llä on jokin harhakäsitys siitä, että elokuussa kaikki muuttuu hyväksi, kun joko ihmiset ovat unohtaneet koko valheellisen jutun tai tervehtivät tosijutun todisteita nostamalla MV:n marttyyrikseen ja kirjamyyntikuningattarekseen, niin MV tulee pettymään katkerasti. Tästä on tullut sen luokan soppa, että enää harrastekirjoittajan mainetta kirjailijana ja koulukiusaamisen torjunnan esitaistelijana eivät auttaisi edes kuvat oikeasti kuolleen teinitytön hautakivestä.

Kun joka tapauksessa juttu on selvästi väritetty ja epäterveellä tavalla itsemurhaa glorifioivaksi. Kun joka tapauksessa kirja on kökköä kieltä. Kun joka tapauksessa kiusaamisen vastaisen yhdistyksen toiminta on hämärää jäsenmaksun maksaneillekin. Kun joka tapauksessa vakavasta asiasta on harrastekirjoittajan yhteistyökyvyttömyyden tai markkinointivimman tuloksena tehty varsinainen sirkus.

Missään vaiheessa mietitty sitä, että "todisteita elokuussa"? Nuo blogit, Minttiksen ja Elisan vanhempien ovat molemmat tuolla Vuodatus.net palvelussa. Vuodatuksen etusivulla sanotaan, että blogien kirjoittaminen on pois käytöstä viikolle 30 asti. Mikä tarkoittaa, että vasta elokuussa pääsee "käsiksi" niihin "Tietoihin" mitä kenties noiden blogien hallinnointipaneelista löytyy. Voisiko siellä olla tallessa jotakin "todistusaineistoa" tai.....????

http://www.vuodatus.net/

Vettenterähän tavoitteli yleisöä ulkomailtakin, kun kerran (ilmaisia) kääntäjiä etsiskeli.

Älä unohda sitä, että kirjasta oli suunnitteilla elokuva!!!

Tottahan tuo insinööri haasteli. Noi 2500 viestiä sitten kirjoittelu muuttui haaskansyönniksi. Tai jos Enkeli- Elisa aihetta sivutaan, kiusaamiseksi.

Palstan päivystävä korppikotka puuttuu välittömästi peliin, jos keskustelu uhkaa livetä Mintun raadolta muihin aiheisiin. Kun raato on kaluttu luita myöten, eikö edes jälkiruuaksi voisi nauttia vaikka annos keskustelua koulukiusaamisesta. Ei luulisi olevan niin kaukana aiheesta, jos sitä ei ole Mintun oletetut tai olemattomat suhdekuviotkaan.

Tämä ketju on malliesimerkki netin voimasta niin hyvässä kuin pahassa. Hyvässä siinä, että tärkeä aihe nostettiin esiin ja siitä keskusteltiin.

Pahassa siinä, että keskustelu kääntyy aina

lopulta henkilön, ei ilmiön tai asian teurastukseen ja täydelliseen mitätöintiin.

Ongelma on volyymissa. Koulun pihalla tai työpaikalla kiusaajia on muutama, netissä muutama tuhat. Lopulta aina huhut, juorut, mustamaalaus kiinnostaa enemmän kuin gerbiilifaktat.

Ja lopulta jäljelle jää vain yksin jätetty luuranko, valkea kuin vasta avattu värityskirja.

No mutta, tässäkin sekoitetaan monta asiaa keskenään. Nettikiusaaminen on ilmiö erikseen - yksi ulkomainen tuttuni joutui nettikiusaamisen kohteeksi, ja se oli todella piinaavaa. Mm. joku esiintyi hänenä netissä (eikä todellakaan mairittelevasti), hän sai epämääräisiä uhkailuposteja ja jopa puheluita, joissa informoitiin, että hänen asuinpaikkansa oli tiedossa. Hänen sähköpostilaatikkonsa floodattiin haukkumakirjeillä, Kyseinen kiusaaja jätti hänen blogiinsa myös lukemattomia kamalia kommentteja joka päivä, ja tuttuni joutui lopettamaan bloginsa. Ja kyseessä ei ollut mikään julkkis vaan tavallinen nettikansalainen, joka oli tullut tietämättään ärsyttäneeksi hullua.

Kiusaaminen on sitä, että jotain tiettyä henkilöä ahdistellaan ja piinataan HENKILÖKOHTAISESTI. Koulun pihalla tai työpaikalla tapahtuvaa nälvimistä (joka ei muuten kertaluonteisena ole vielä varsinaista kiusaamista, vaikka ikävää onkin) ei voi verrata siihen, että jotain ilmiötä tai julkisuudenhenkilön käytöstä ruoditaan nettipalstalla sellaisten ihmisten toimesta, jotka eivät todellista henkilöä henkilökohtaisesti tunne eivätkä koskaan tule tapaamaan. Tällaisessa tapauksessa se "todellinen henkilö" on todella etäällä koko keskustelun luonteesta. (Vaikka ilmeisesti itse tätä käykin lukemassa: johon sanon vain, että oma vika, Minttu. Kirjailijana sinun pitäisi tietää, ettei arvosteluja kannata koskaan lukea.)

Uhkaukset, kunnianloukkaukset sun muu ovat asia erikseen, mutta täällä on näkynyt yllättävän vähän minkäänlaisia asiattomia kommentteja. Missä tahansa nettikeskustelussa yleensä kritisoitavan ulkonäkö ja mielenterveys ovat jatkuvasti tulen alla; täällä taas enemmänkin pohditaan huvittuneena häpeämättömän ihmisen mediavenkurointia.

Pohditaanpa tätä siltäkin kantilta, että kaikki tässä ketjussa tuntisivat Mintun ja päivittelisivät kaikki yhdessä kahvipöydän äärellä, että kylläpä se Minttu kehtaa, huh huh. Onko tämä nykypäivän mittapuun mukaan "kiusaamista"? Minun nuoruudessani se oli vielä juoruilua.

Juoruilu:

-Juoruilu on aggressiivista käyttäytymistä, aggressiivista toimintaa, jonka tavoitteena ja tarkoituksena on vahingoittaa tai tuottaa pahaa mieltä toiselle henkilölle eli sen juoruilun kohteelle.

-Taustalta löytyy monenlaisia motiiveja, esimerkiksi halu kostaa, rikkoa ihmissuhteita, lisätä omaa vaikutusvaltaa tai asemaa tai halu eristää uhri sosiaalisesta yhteisöstä tai työyhteisöstä.

http://yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/arkisto2003/261103_c.htm

Tottahan tuo insinööri haasteli. Noi 2500 viestiä sitten kirjoittelu muuttui haaskansyönniksi. Tai jos Enkeli- Elisa aihetta sivutaan, kiusaamiseksi.

Palstan päivystävä korppikotka puuttuu välittömästi peliin, jos keskustelu uhkaa livetä Mintun raadolta muihin aiheisiin. Kun raato on kaluttu luita myöten, eikö edes jälkiruuaksi voisi nauttia vaikka annos keskustelua koulukiusaamisesta. Ei luulisi olevan niin kaukana aiheesta, jos sitä ei ole Mintun oletetut tai olemattomat suhdekuviotkaan.

Tämä ketju on malliesimerkki netin voimasta niin hyvässä kuin pahassa. Hyvässä siinä, että tärkeä aihe nostettiin esiin ja siitä keskusteltiin.

Pahassa siinä, että keskustelu kääntyy aina

lopulta henkilön, ei ilmiön tai asian teurastukseen ja täydelliseen mitätöintiin.

Ongelma on volyymissa. Koulun pihalla tai työpaikalla kiusaajia on muutama, netissä muutama tuhat. Lopulta aina huhut, juorut, mustamaalaus kiinnostaa enemmän kuin gerbiilifaktat.

Ja lopulta jäljelle jää vain yksin jätetty luuranko, valkea kuin vasta avattu värityskirja.

No mutta, tässäkin sekoitetaan monta asiaa keskenään. Nettikiusaaminen on ilmiö erikseen - yksi ulkomainen tuttuni joutui nettikiusaamisen kohteeksi, ja se oli todella piinaavaa. Mm. joku esiintyi hänenä netissä (eikä todellakaan mairittelevasti), hän sai epämääräisiä uhkailuposteja ja jopa puheluita, joissa informoitiin, että hänen asuinpaikkansa oli tiedossa. Hänen sähköpostilaatikkonsa floodattiin haukkumakirjeillä, Kyseinen kiusaaja jätti hänen blogiinsa myös lukemattomia kamalia kommentteja joka päivä, ja tuttuni joutui lopettamaan bloginsa. Ja kyseessä ei ollut mikään julkkis vaan tavallinen nettikansalainen, joka oli tullut tietämättään ärsyttäneeksi hullua.

Kiusaaminen on sitä, että jotain tiettyä henkilöä ahdistellaan ja piinataan HENKILÖKOHTAISESTI. Koulun pihalla tai työpaikalla tapahtuvaa nälvimistä (joka ei muuten kertaluonteisena ole vielä varsinaista kiusaamista, vaikka ikävää onkin) ei voi verrata siihen, että jotain ilmiötä tai julkisuudenhenkilön käytöstä ruoditaan nettipalstalla sellaisten ihmisten toimesta, jotka eivät todellista henkilöä henkilökohtaisesti tunne eivätkä koskaan tule tapaamaan. Tällaisessa tapauksessa se "todellinen henkilö" on todella etäällä koko keskustelun luonteesta. (Vaikka ilmeisesti itse tätä käykin lukemassa: johon sanon vain, että oma vika, Minttu. Kirjailijana sinun pitäisi tietää, ettei arvosteluja kannata koskaan lukea.)

Uhkaukset, kunnianloukkaukset sun muu ovat asia erikseen, mutta täällä on näkynyt yllättävän vähän minkäänlaisia asiattomia kommentteja. Missä tahansa nettikeskustelussa yleensä kritisoitavan ulkonäkö ja mielenterveys ovat jatkuvasti tulen alla; täällä taas enemmänkin pohditaan huvittuneena häpeämättömän ihmisen mediavenkurointia.

Pohditaanpa tätä siltäkin kantilta, että kaikki tässä ketjussa tuntisivat Mintun ja päivittelisivät kaikki yhdessä kahvipöydän äärellä, että kylläpä se Minttu kehtaa, huh huh. Onko tämä nykypäivän mittapuun mukaan "kiusaamista"? Minun nuoruudessani se oli vielä juoruilua.

Juoruilu:

-Juoruilu on aggressiivista käyttäytymistä, aggressiivista toimintaa, jonka tavoitteena ja tarkoituksena on vahingoittaa tai tuottaa pahaa mieltä toiselle henkilölle eli sen juoruilun kohteelle.

-Taustalta löytyy monenlaisia motiiveja, esimerkiksi halu kostaa, rikkoa ihmissuhteita, lisätä omaa vaikutusvaltaa tai asemaa tai halu eristää uhri sosiaalisesta yhteisöstä tai työyhteisöstä.

<a href="http://yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/arkisto2003/261103_c.htm" alt="http://yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/arkisto2003/261103_c.htm">http://yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/arkisto2003/261103_c.htm</a&gt;

"Kaikki juoruavat – turha edes muuta väittää. Juoruilu kuuluu inhimilliseen kanssakäymiseen, kun pyritään selvittelemään omia tunteita, pohtimaan asioita ja ihmissuhteita." Saman tekstin aloitus. Tekopyhyys kunniaan?

Juoruilu:

-Juoruilu on aggressiivista käyttäytymistä, aggressiivista toimintaa, jonka tavoitteena ja tarkoituksena on vahingoittaa tai tuottaa pahaa mieltä toiselle henkilölle eli sen juoruilun kohteelle.

-Taustalta löytyy monenlaisia motiiveja, esimerkiksi halu kostaa, rikkoa ihmissuhteita, lisätä omaa vaikutusvaltaa tai asemaa tai halu eristää uhri sosiaalisesta yhteisöstä tai työyhteisöstä.

<a href="http://yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/arkisto2003/261103_c.htm" alt="http://yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/arkisto2003/261103_c.htm">http://yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/arkisto2003/261103_c.htm</a&gt;

No tuo nyt on vain yksi juoruilun alalaji. Juoruilulla on niin kovin monta muotoa; hyväntahtoistakin juoruilua on, ja neutraalia etenkin. Ei kaikessa ole aina taustalla kostonhimo ja kateus, joskus vain jonkun ihmisen toilailut sattuvat olemaan hauska puheenaihe ja sillä hyvä.

Ja sitä paitsi:

http://www.nytimes.com/2005/08/16/science/16goss.html?pagewanted=all

Tottahan tuo insinööri haasteli. Noi 2500 viestiä sitten kirjoittelu muuttui haaskansyönniksi. Tai jos Enkeli- Elisa aihetta sivutaan, kiusaamiseksi.

Palstan päivystävä korppikotka puuttuu välittömästi peliin, jos keskustelu uhkaa livetä Mintun raadolta muihin aiheisiin. Kun raato on kaluttu luita myöten, eikö edes jälkiruuaksi voisi nauttia vaikka annos keskustelua koulukiusaamisesta. Ei luulisi olevan niin kaukana aiheesta, jos sitä ei ole Mintun oletetut tai olemattomat suhdekuviotkaan.

Tämä ketju on malliesimerkki netin voimasta niin hyvässä kuin pahassa. Hyvässä siinä, että tärkeä aihe nostettiin esiin ja siitä keskusteltiin.

Pahassa siinä, että keskustelu kääntyy aina

lopulta henkilön, ei ilmiön tai asian teurastukseen ja täydelliseen mitätöintiin.

Ongelma on volyymissa. Koulun pihalla tai työpaikalla kiusaajia on muutama, netissä muutama tuhat. Lopulta aina huhut, juorut, mustamaalaus kiinnostaa enemmän kuin gerbiilifaktat.

Ja lopulta jäljelle jää vain yksin jätetty luuranko, valkea kuin vasta avattu värityskirja.

No mutta, tässäkin sekoitetaan monta asiaa keskenään. Nettikiusaaminen on ilmiö erikseen - yksi ulkomainen tuttuni joutui nettikiusaamisen kohteeksi, ja se oli todella piinaavaa. Mm. joku esiintyi hänenä netissä (eikä todellakaan mairittelevasti), hän sai epämääräisiä uhkailuposteja ja jopa puheluita, joissa informoitiin, että hänen asuinpaikkansa oli tiedossa. Hänen sähköpostilaatikkonsa floodattiin haukkumakirjeillä, Kyseinen kiusaaja jätti hänen blogiinsa myös lukemattomia kamalia kommentteja joka päivä, ja tuttuni joutui lopettamaan bloginsa. Ja kyseessä ei ollut mikään julkkis vaan tavallinen nettikansalainen, joka oli tullut tietämättään ärsyttäneeksi hullua.

Kiusaaminen on sitä, että jotain tiettyä henkilöä ahdistellaan ja piinataan HENKILÖKOHTAISESTI. Koulun pihalla tai työpaikalla tapahtuvaa nälvimistä (joka ei muuten kertaluonteisena ole vielä varsinaista kiusaamista, vaikka ikävää onkin) ei voi verrata siihen, että jotain ilmiötä tai julkisuudenhenkilön käytöstä ruoditaan nettipalstalla sellaisten ihmisten toimesta, jotka eivät todellista henkilöä henkilökohtaisesti tunne eivätkä koskaan tule tapaamaan. Tällaisessa tapauksessa se "todellinen henkilö" on todella etäällä koko keskustelun luonteesta. (Vaikka ilmeisesti itse tätä käykin lukemassa: johon sanon vain, että oma vika, Minttu. Kirjailijana sinun pitäisi tietää, ettei arvosteluja kannata koskaan lukea.)

Uhkaukset, kunnianloukkaukset sun muu ovat asia erikseen, mutta täällä on näkynyt yllättävän vähän minkäänlaisia asiattomia kommentteja. Missä tahansa nettikeskustelussa yleensä kritisoitavan ulkonäkö ja mielenterveys ovat jatkuvasti tulen alla; täällä taas enemmänkin pohditaan huvittuneena häpeämättömän ihmisen mediavenkurointia.

Pohditaanpa tätä siltäkin kantilta, että kaikki tässä ketjussa tuntisivat Mintun ja päivittelisivät kaikki yhdessä kahvipöydän äärellä, että kylläpä se Minttu kehtaa, huh huh. Onko tämä nykypäivän mittapuun mukaan "kiusaamista"? Minun nuoruudessani se oli vielä juoruilua.

Juoruilu:

-Juoruilu on aggressiivista käyttäytymistä, aggressiivista toimintaa, jonka tavoitteena ja tarkoituksena on vahingoittaa tai tuottaa pahaa mieltä toiselle henkilölle eli sen juoruilun kohteelle.

-Taustalta löytyy monenlaisia motiiveja, esimerkiksi halu kostaa, rikkoa ihmissuhteita, lisätä omaa vaikutusvaltaa tai asemaa tai halu eristää uhri sosiaalisesta yhteisöstä tai työyhteisöstä.

<a href="http://yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/arkisto2003/261103_c.htm" alt="http://yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/arkisto2003/261103_c.htm">http://yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/arkisto2003/261103_c.htm</a&gt;

"Kaikki juoruavat – turha edes muuta väittää. Juoruilu kuuluu inhimilliseen kanssakäymiseen, kun pyritään selvittelemään omia tunteita, pohtimaan asioita ja ihmissuhteita." Saman tekstin aloitus. Tekopyhyys kunniaan?

Ja kappale loppuu: juoruilu voi maustaa tapahtumista köyhää elämää. Meissä on harmittoman hauskoja tarinaniskijöitä mutta on myös yhteisönsä myrkynkeittäjiä.

Miten itse luonnehtisin käytyä keskustelua Vettenterän ympärillä. Harmitonta vai myrkynkeittoa.

Juoruilu:

-Juoruilu on aggressiivista käyttäytymistä, aggressiivista toimintaa, jonka tavoitteena ja tarkoituksena on vahingoittaa tai tuottaa pahaa mieltä toiselle henkilölle eli sen juoruilun kohteelle.

-Taustalta löytyy monenlaisia motiiveja, esimerkiksi halu kostaa, rikkoa ihmissuhteita, lisätä omaa vaikutusvaltaa tai asemaa tai halu eristää uhri sosiaalisesta yhteisöstä tai työyhteisöstä.

&lt;a href="<a href="http://yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/arkisto2003/261103_c.htm" alt="http://yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/arkisto2003/261103_c.htm">http://yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/arkisto2003/261103_c.htm</a&gt;" alt="<a href="http://yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/arkisto2003/261103_c.htm" alt="http://yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/arkisto2003/261103_c.htm">http://yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/arkisto2003/261103_c.htm</a&gt;"&gt;<a href="http://yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/arkisto2003/261103_c.htm&lt;/a&gt;" alt="http://yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/arkisto2003/261103_c.htm&lt;/a&gt;">http://yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/arkisto2003/261103_c.htm&lt;/a&gt;<…;

No tuo nyt on vain yksi juoruilun alalaji. Juoruilulla on niin kovin monta muotoa; hyväntahtoistakin juoruilua on, ja neutraalia etenkin. Ei kaikessa ole aina taustalla kostonhimo ja kateus, joskus vain jonkun ihmisen toilailut sattuvat olemaan hauska puheenaihe ja sillä hyvä.

Ja sitä paitsi:

<a href="http://www.nytimes.com/2005/08/16/science/16goss.html?pagewanted=all" alt="http://www.nytimes.com/2005/08/16/science/16goss.html?pagewanted=all">http://www.nytimes.com/2005/08/16/science/16goss.html?pagewanted=all</a…;

Tuolta linkistä:

"In one recent experiment, Dr. Wilson led a team of researchers who asked a group of 195 men and women to rate their approval or disapproval of several situations in which people talked behind the back of a neighbor. In one, a rancher complained to other ranchers that his neighbor had neglected to fix a fence, allowing cattle to wander and freeload. The report was accurate, and the students did not disapprove of the gossip.

But men in particular, the researchers found, strongly objected if the rancher chose to keep mum about the fence incident.

"Plain and simple he should have told about the problem to warn other ranchers," wrote one study participant, expressing a common sentiment that, in this case, a failure to gossip put the group at risk.

"We're told we're not supposed to gossip, that our reputation plummets, but in this context there may be an expectation that you should gossip: you're obligated to tell, like an informal version of the honor code at military academies," Dr. Wilson said."