Enkeli-Elisa / Minttu Vettenterä - kootut linkit ja faktat

"Nykyisin nauramme ystävien kanssa, että minä olen luupää. Luovuttaa en osaa ja saan mitä tahdon."



- Minttu Vettenterä

Olisiko parempi keskittyä pienten tieto- ja lastenkirjojen kirjoittamiseen, ainakin tässä vaiheessa?

juuri tämän epärehellisyyden vuoksi. Toki omakustannelastenkirjailijana, mutta että joku kaupallinen kustantamo innostuisi hänestä - enpä usko.

"Onko tietoa, miten tiedotusvälineet tällä hetkellä seuraavat tai uutisoivat EnkeliElisa/MinttuVettenterä tapausta?"

[/quote]

No varmasti seuraavat,yleensäkin kaikkea sitä mistä sosiaalisessa mediasa kirjoitetaan, ja kyllähän tässä Vettenterä showssa vielä joksikin aikaa seurattavaa riittää.



Mitä itse olen huomannut aika harva toimittaja enää jaksaa uskoa, että Vettenterältä löytyisi Elisan ja hänen vanhempiensa olemassaoloa tukevaa materiaalia. Enää odotellaan poliisin tutkinnan lopputulosta jonka jälkeen on loppulausuntojen paikka.



Se mikä tässä voisi vielä kiinnostaa on se kuinka harkittu vedätys Enkeli- Elisa oli. Lähtikö juttu vain lapasesta ja alkoi paisua sellaisiin mittasuhteisiin ettei Vettenrannalla ollut enää kykyä pitää kokonaisuutta hallinassa. Vai oliko hän niin hyväuskoinen ( röyhkeä ) että uskoi ettei kenellekkään tule mieleen tarkistaa faktoja.

Minäkin kyllä muistan tuon Iltiksen ison otsikon Mika Myllylästä, siis tuon YKSINÄINEN LOPPU.

Aika raskauttavaa, kun ajattelee että se oli tosiaan heinäkuussa 2011...

Tämä oli hieno suoritus, mutta vielä pitäisi varmistaa että tuo otsikko on tosiaan Iltalehdestä eli pitäisi tunnistaa fontti. Onko graafikoita paikalla? Mikä oli Iltalehden otsikkofontti kesällä 2011?

Niillä on näköislehti netissä, maksaa 1€... siellä oli tuo 7.7.2011 numero myös kyllä. Hyvä olisi tosiaan varmistaa sieltä.

http://portti.iltalehti.fi/nakoislehti/

toden totta. täällä on lukunäyte kirjasta:



http://www.amazon.co.uk/Jonakin-p%C3%A4iv%C3%A4n%C3%A4-kaduttaa-Minttu-…

Elisan muistolle ryhmän. Sielä jäsenissä oli sellainen kuin enkelinäiti.

Jotkut harrastavat vuosikertaviinejä, jotkut sitten jotain muuta.

enkelin isälle ja äidille



tarina on fiktiivinen, mutta ihmiset ja tapahtumat ovat totta

Olisiko parempi keskittyä pienten tieto- ja lastenkirjojen kirjoittamiseen, ainakin tässä vaiheessa?

juuri tämän epärehellisyyden vuoksi. Toki omakustannelastenkirjailijana, mutta että joku kaupallinen kustantamo innostuisi hänestä - enpä usko.

nyt ajattelin että jos ylipäänsä on pakko yrittää olla jonkin sortin kirjailija, niin nuo kaksi aluetta voisivat ehkä tulla kyseeseen. Tosin en itse jaksaisi lukea noita lastenkirjojakaan ja epäilen kuinka paljon nuo lapsia kiinnostaa. Suomessa tuntuu riittävän lastenkirjailijoita. Meillekin on kerääntynyt (ties mistä kauppojen halpalaareista ostettuja) lahjaksi saatuina melkoiset kasat täysin tuntemattomien lastenkirjailijoitten kirjoja, joita minun lapseni ei yhden lukukerran jälkeen ole jaksanut kuunnella tai lukea. Joitakin ei ole koskaan luettu minun muistaakseni, ainakaan en tunnistanut niitä kun tässä äskettäin lajittelin kirpparille meneviä kirjoja erilleen. Toisaalta sitten laatulastenkirjailijoiden suositut kirjat on luettu niin moneen kertaan että kirjoistakin sen näkee.

Voiko joku postata esimerkin "eteenkin"-sanan käytöstä Mintun teksteissä? En ole sattunut koskaan siihen törmäämään ja se mainitaan maneerina. Vaan-sanan käytön olevan havainnut.

Ainakin sen blogiteksteistä sitä löytyy. Otapa vaikka http://taruolento.com/blog/category/Kirjoittaminen ja paina ctrl + f (haku nettisivulta) ja etsi sanaa "eteenkin". Pelkästään noista Kirjoittaminen-kategorian teksteistä löytyy toistakymmentä kertaa :D

kirjan aloitussivulla lukee

enkelin isälle ja äidille

tarina on fiktiivinen, mutta ihmiset ja tapahtumat ovat totta

Täällä jo joku kyselikin,

että eikö ihmiset + tapahtumat = tarina? Eli mitä? Ihmiset ovat oikeita, tapahtumatkin ovat oikeita mutta tapahtuivat jollekin toiselle?

Tuossa Amazonin esikatselussa kirjassa puhutaan muuten sydämenmuotoisesta hautakivestä. Että tällainen kuriositeetti, liekö sitten fiktiota, faktaa, fiktaa vai faktiota.

enkelin isälle ja äidille

tarina on fiktiivinen, mutta ihmiset ja tapahtumat ovat totta

Minttu on kertonut, että:

-Elisa on tehnyt itsemurhan lääkkeillä. Elisa on ollut olemassa.

-Elisa on kokenut kaiken sen mistä hän on kirjoittanut jos päiväkirjoihin on luottamista.

-Elisan käsinkirjoittamat päiväkirjat ovat aitoja.

-Hän on keskustellut vanhempien kanssa, kirjoittanut heidän tuntojaan, vanhempien tunteet ja kokemukset ovat aitoja.

-Vanhemmat ovat pitäneet blogia. Blogi on totta.

Minttu Vettenterälle kysymys: Tässä näitä kertomiasi "tosiasioita" Mikä osa kirjasta tai netissä olleesta materiaalista on sitä fiktiota? Kaikki loppu m itä jää jäljelle?

postaan nyt kuitenkin tämän tiedon, että Amazon.co.uk:ssa ja Amazon.comissa voi käydä esilukemassa pätkiä Mintun kirjoista.

<a href="http://www.amazon.co.uk/s/ref=ntt_athr_dp_sr_1?_encoding=UTF8&search-al…" alt="http://www.amazon.co.uk/s/ref=ntt_athr_dp_sr_1?_encoding=UTF8&search-al…">http://www.amazon.co.uk/s/ref=ntt_athr_dp_sr_1?_encoding=UTF8&search-al…;

Luettuani (tai pikemminkin selattuani kun kaikkea en jaksanut lukea tekstin tason vuoksi) siellä olevia pätkiä tästä Mintun viimeisimmästä teoksesta, muutin mieleni, enkä edes kirjaston hyllystä (vs. siis että varaisin ja maksaisin varausmaksun) taida viitsiä tätä teosta lainata. Niinhän eilen kirjoitin täällä. Ajattelin nimittäin silloin, että en voi tuomita kirjan sisältöä näkemättä osia siitä. Luulin siis, että se olisi jotain muuta kuin nettisivuilla julkaistut blogihöpinät.

Teksti on valitettavasti hyvin kliseistä ja maneerista sekä erittäin pateettista ja sentimentaalista. En kestä sellaista tyyliä. Tietenkin mielipiteeseeni vaikuttaa tietoisuus siitä, että kaikki on vain petosta. Mutta en minä noin sentimentaalisuudessa vellovaa tekstiä kyllä muutenkaan jaksa lukea. Jatkuva lyhyiden lauseiden käyttö ja toisto ovat ärsyttäviä maneereja. Luulisi, että kirjoittajakursseilla olisi sanottu, että kannattaa vaihdella lauseitten ja virkkeitten pitutta. Pitkät lauseet loistavat täysin poissaolollaan Mintun teksteissä. Tosin, voi olla että kohderyhmäksi on laskelmoitu juuri vähän lukevat Norah Robertsin ja Victoria Holtin ystävät, joille tämä tyyli varmaan uppoaa kuin veitsi voihin. Mitä mieltä olette muuten vertauksesta "Huulet valkoiset kuin vasta ostetun värityskirjan sivu?" Sopii Vauva-lehden lukijoille varmaan hyvin ...

Gerbiilifakta-kirja vaikutti Mintun kirjoista järkevimmältä lukunäytteen perusteella. Olisiko parempi keskittyä pienten tieto- ja lastenkirjojen kirjoittamiseen, ainakin tässä vaiheessa?

Minttu tulee muuten saamaan kirjastokorvauksia kaikista kirjastoista lainatuista kirjoista, vaikka ei ne montaa senttiä per laina taida olla. Mutta suosituilla kirjailijoilla kuten Jari Tervolla ne varmaan saattavat olla isojakin summia. Mutta en edes sitä senttiä tästä teoksesta hänelle halua suoda.

Näytti kuin Helmet-kirjastot eivät olisi hankkimassa tätä kirjaa - mutta en tiedä osasinko hakea oikein -voiko joku pääkaupunkiseudulta tarkistaa? Täällä Pirkanmaalla näin yhteistietokannasta, että hankinnassa on vähän vajaa 20 kirjaa yhteensä. Herää vaan epäilys, että millä kriteereillä ovat nuo päättäneet hankkia jos Helmet ei katso tätä hankinnan arvoiseksi.

Odotan mielenkiinnolla muidenkin lukijoiden arvioita kirjasta. Ei kirja täysin huono ole, mutten minä sitä kellekään suositellakaan voi. Jos kunnon editoija olisi saanut suomen kielen kohdalleen ja pahimmat kliseet pois, niin sitten ehkä noille Norah Robertsin ystävättärille ...

Voiko joku postata esimerkin "eteenkin"-sanan käytöstä Mintun teksteissä? En ole sattunut koskaan siihen törmäämään ja se mainitaan maneerina. Vaan-sanan käytön olevan havainnut.

Makunsa kullakin. Kyllä tuo teksti ainakin minua liikutti, mutta olenkin erittäin herkkä ihminen. Ja ei, en muuten lue Harlekiineja tai Norah Robertsin kirjoja - erittäin paljon kaikenlaista muuta kirjallisuutta kylläkin.

jo viime talvena, jolloin esitimme ääneen kaikki nämä elisan tarinaan liittyvät epäkohdat

pikkusen ihmetyttää, etteivät meidän jutut päätyneet toimittajien/lukijoiden silmiin ja koviin missään vaiheessa

meille pulitzeeripalkinnot ja muut :-)

Ehdoton ykkönen ja voittaja on Helsingin Sanomien paluu parrasvaloihin. Tutkiva journalismi oli pitkään paitsiossa, mutta Enkeli- Elisan narautus toi sen takaisin.

Hesarin kuukausilite kieltämättä pärjäsi kerrankin hyvin tutkivan journalismin saralla tässä Elisa jutussa. Mahtaako olla kuitenkaan kyse kuin hetken huumasta?

Epäilyttää vahvasti, että näkisimme isompaa suunnan muutosta. Lähteiden tarkistaminen on sellainen perusedellytys hyvälle journalismille. Tutkivan journalistin pitää lisäksi osata ja tajuta, mutta ennen kaikkea uskaltaa, kaivaa ja penkoa uusia ja yllättäviä arkaluonteisiakin lähteitä. Siihen ei sovinnaisella laiskanpulskealla virkamiesasenteella välttämättä ylletä.

jo viime talvena, jolloin esitimme ääneen kaikki nämä elisan tarinaan liittyvät epäkohdat

pikkusen ihmetyttää, etteivät meidän jutut päätyneet toimittajien/lukijoiden silmiin ja koviin missään vaiheessa

meille pulitzeeripalkinnot ja muut :-)

Ehdoton ykkönen ja voittaja on Helsingin Sanomien paluu parrasvaloihin. Tutkiva journalismi oli pitkään paitsiossa, mutta Enkeli- Elisan narautus toi sen takaisin.

Hesarin kuukausilite kieltämättä pärjäsi kerrankin hyvin tutkivan journalismin saralla tässä Elisa jutussa. Mahtaako olla kuitenkaan kyse kuin hetken huumasta?

Epäilyttää vahvasti, että näkisimme isompaa suunnan muutosta. Lähteiden tarkistaminen on sellainen perusedellytys hyvälle journalismille. Tutkivan journalistin pitää lisäksi osata ja tajuta, mutta ennen kaikkea uskaltaa, kaivaa ja penkoa uusia ja yllättäviä arkaluonteisiakin lähteitä. Siihen ei sovinnaisella laiskanpulskealla virkamiesasenteella välttämättä ylletä.

Koko traagisessa farssissahan pääasia on, että huomionkipeät muka-salapoliisit saavat kunniaa.

Hesarin Freelancet ihan itse ensimmäisinä keksivät epäkohtia, näinhän kaikki mediat kertovat :)

On se jännä kun täällä ja varmaan muuallakin jo helmikuussa pohdittiin miten samankaltaista tekstiä Minttu ja Miksu käyttävät ja muita epäilyjä.



Noh....mutta niinhän se on, että minkä toimittaja keksii ja siitä kirjoittaa niin hän on aina ensimmäinen joka epäkohdat huomaa. Kukaan muu ei ennen ole asiaa pohtinut.



Eikä varmasti ole nämä toimittajat netissä ensimmäisen kerran näihin epäilyihin törmännyt, eikä kukaan ole heille näistä vihjannut :)

jo viime talvena, jolloin esitimme ääneen kaikki nämä elisan tarinaan liittyvät epäkohdat

pikkusen ihmetyttää, etteivät meidän jutut päätyneet toimittajien/lukijoiden silmiin ja koviin missään vaiheessa

meille pulitzeeripalkinnot ja muut :-)

Ehdoton ykkönen ja voittaja on Helsingin Sanomien paluu parrasvaloihin. Tutkiva journalismi oli pitkään paitsiossa, mutta Enkeli- Elisan narautus toi sen takaisin.

Hesarin kuukausilite kieltämättä pärjäsi kerrankin hyvin tutkivan journalismin saralla tässä Elisa jutussa. Mahtaako olla kuitenkaan kyse kuin hetken huumasta?

Epäilyttää vahvasti, että näkisimme isompaa suunnan muutosta. Lähteiden tarkistaminen on sellainen perusedellytys hyvälle journalismille. Tutkivan journalistin pitää lisäksi osata ja tajuta, mutta ennen kaikkea uskaltaa, kaivaa ja penkoa uusia ja yllättäviä arkaluonteisiakin lähteitä. Siihen ei sovinnaisella laiskanpulskealla virkamiesasenteella välttämättä ylletä.

Olihan vauva.fi mainittu siinä jutussa. Eli joku toimittaja kävi täällä lukemassa aiheesta ja huomas että tässähän voi olla jotain perää.

E-E päiväkirjakuvassa on myös otsikko "Yksinäinen loppu".

Kts.

<a href="http://imgur.com/a/ltvpz" alt="http://imgur.com/a/ltvpz">http://imgur.com/a/ltvpz</a&gt;

(tässä myös käsiteltyjä muita sivuja, jossa kuultaa esim. sarjakuva läpi ja muita kirjoituksia)

(alkup. https://fbcdn-sphotos-a.akamaihd.net/hphotos-ak-ash4/423212_35780744539…)

Iltalehti otsikoi näin 7.7.2011 Mika Myllylän kuolemasta.

<a href="http://www.iltalehti.fi/urheilu/2011070714017647_ur.shtml" alt="http://www.iltalehti.fi/urheilu/2011070714017647_ur.shtml">http://www.iltalehti.fi/urheilu/2011070714017647_ur.shtml</a&gt;

Tämähän tarkoittaisi väistämättä, että tuota kuvan päiväkirjasivua on ainakin muokattu sen jälkeen kun Enkeli-Elisa on väitetysti kuollut helmikuussa 2011.

Lisäksi siitä näkyy muita päiväkirjan sivuja läpi.. ja jos Elisa ei ole tuota sivua tehnyt, niin kuka on kirjoittanut siihen Tarja Turunen (sydän) "Elisan" käsialalla (vrt. esimerkiksi n-kirjaimia muihin päiväkirjasivuihin)? Tuo kirjoitus on otsikon "Kiusaaminen jätti ikuiset arvet" alla, joka on puolestaan Seuran artikkeli vuodelta 2010: <a href="http://www.mtv3.fi/viihde/uutiset/musiikki.shtml/1158829/tarja-turunen-…" alt="http://www.mtv3.fi/viihde/uutiset/musiikki.shtml/1158829/tarja-turunen-…">http://www.mtv3.fi/viihde/uutiset/musiikki.shtml/1158829/tarja-turunen-…;

Facebookkiin tuo kuva oli ladattu 14.3.2012 (tästä ei voi päätellä mitään, mutta ei ole ristiriidassa muiden päivämäärien kanssa, ts. on esim. tuon Mika Myllylän artikkelin jälkeen). Ja vielä lähteestä: joku oli löytänyt albumin yksityisprofiilissa Facebookissa (linkki ollut tässä ketjussa). Nimeä en halua mainita. Kuvat olivat julkisia.

Iltalehden 7.7.2011 nettilehdessä otsikko näytti tältä:

http://imgur.com/HV2HS

Ja vertailun vuoksi otsikko ja päiväkirjaleike samassa kuvassa:http://imgur.com/3GAxm

Fontti on ainakin hämmästyttävän samanlainen, jollei peräti sama.

Koko traagisessa farssissahan pääasia on, että huomionkipeät muka-salapoliisit saavat kunniaa.

Ulkoilma auttaa tuohon tylsyyteen ja kiukkuisuuteen. Kokeile.

Koko traagisessa farssissahan pääasia on, että huomionkipeät muka-salapoliisit saavat kunniaa.

Ulkoilma auttaa tuohon tylsyyteen ja kiukkuisuuteen. Kokeile.

Olen kaikkea muuta kuin tylsä, ja kiukkuinen enkä tarvitse neuvojasi mihinkään.

Tästä traagisesta farssista ei voi ainakaan av-salapoliiseja syyttää. Syyllinen löytyy muualta.

Edelleen ihmettelen, eikö kukaan valtamedian toimittajista tehnyt pienintäkään taustatyötä (=google). Olisivat varmasti päätyneet myös av:n kriittisiin keskusteluihin.

jo viime talvena, jolloin esitimme ääneen kaikki nämä elisan tarinaan liittyvät epäkohdat

pikkusen ihmetyttää, etteivät meidän jutut päätyneet toimittajien/lukijoiden silmiin ja koviin missään vaiheessa

meille pulitzeeripalkinnot ja muut :-)

Koko traagisessa farssissahan pääasia on, että huomionkipeät muka-salapoliisit saavat kunniaa.