Enkeli-Elisa / Minttu Vettenterä - kootut linkit ja faktat

Voihan olla, että Mintun alkuperäinen idea on ollut vain kirjoittaa fiktiivinen kirja itsemurhan tehneestä, koulukiusatusta tytöstä. Tämä ihan ok.

Sitten idea on laajentunut laajentumistaan ja sen kehittelyyn on osallistunut muitakin kuin Minttu.

Nyt totuuden kertominen on vaikeaa, koska tapaukseen liittyy kirjan lisäksi hurjasti "oheistoimintaa".

Minä en usko, että Minttu on luonut koko sekasotkua yksin.

Hän on vain ollut se, joka on esillä

Tämän luulisi olevan selvää kaikille.

MV, homman alku ja loppu.

Unohdetaan jo koko ihminen. Se on paras lääke tuohon käyttäytymiseen. Ei mainita edes nimeä. (Tämä on eristämistä ja yksi kiusaamisen muoto, joo.)

Eli tämän Vettenterä ensin poisti Kirjailija Minttu Vettenterä -sivuiltaan (yli 600 kommenttia ja iso joukko "Tiinan" sensuroimia päälle) ja sitten laittoi epämääräiseksi ajaksi koko sivun kiinni:

Avoin kirje medialle: Jonakin päivänä kaduttaa –kirjan poliisitutkinta ja uutisointi

Enkeli-Elisaan ja kirjaan ’Jonakin päivänä kaduttaa’ liittyvä poliisitutkinta sekä sitä 16.8. seurannut esitutkinta-asiakirjojen sisällön uutisointi on allekirjoittaneen kirjailija Minttu Vettenterän mielestä esitetty tavalla, jossa esitutkinnassa lausuttua on tuotu esille asiayhteydessä irrotettuna ja siten esitettynä, että tämä avoin kirje tarkennuksineen ja kantoineen on katsottu aiheelliseksi julkaista.

Tiivistelmä poliisitutkinnasta:

Pian HS:n Heinäkuun 2012 kuukausiliitteessä julkaistun artikkelin ilmestymisen jälkeen HS uutisoi, että poliisi on ottanut kirjan Jonakin päivänä kaduttaa tutkintaan. Uutisointia seuraavana päivänä soitin jutussa mainitulle riihimäen poliisin Ari Turuselle, joka vahvisti uutisen ja mm. kehotti minua pitämään asiassa taustalla olevat henkilöt poissa julkisuudesta.

Tämän jälkeen sain kutsun saapua kuulusteluun, jotka hoiti Erja Ripatti. Kuulusteluissa tuli pian selväksi se minkä itse jo tiesinkin, mutta mikä monelta tuntuu nyt unohtuneen: Kuulustelut koskivat nimenomaan kirjan markkinointia ja mahdollisesti siitä syntynyttä taloudellista hyötyä vastaten kysymykseen olinko syyllistynyt petokseen. Tutkinnassa ei siis käsitelty varsinaisesti sitä, ovatko Elisa tai tämän vanhemmat olemassa.

Kuulustelun tuloksista poliisi informoi viime perjantaina (10.8.). Media kertoi kyseisellä päivämäärällä lisäksi, että asia oli menossa vielä seuraavalla viikolla syyttäjän päätettäväksi.

Torstaina 16.8. sain syyttäjältä tekstiviestin, jossa hän ilmoitti, että tutkinta asiassa on päätetty, koska asiassa ei ole syytä epäillä rikosta. Myös Ari Turunen Riihimäen poliisista soitti minulle tästä kertoakseen.

Asiaan liittyvä uutisointi:

MTV3 uutisoi 16.8.: ”Kuulustelupöytäkirja: Vettenterä myöntää esiintyneensä Enkeli-Elisan vanhempina”. Itse uutisointina oli:

”Kuulusteluissa poliisi kysyi, keitä nämä henkilöt olivat. Vettenterän mukaan ’henkilöt pohjautuvat henkilöihin, joiden lapset ovat tehneet itsemurhan tai kärsivät pahoista ongelmista koulukiusaamisen vuoksi’.

– Jos tarkoitetaan, että olisi Elisan äiti ja isä, jotka kirjoittavat blogia, niin ei, he eivät ole todellisia henkilöitä, Vettenterä myönsi kuulustelussa.

Vettenterän mukaan blogin tekstit olivat pääosin hänen itsensä kirjoittamia ja perustuivat siihen, mitä eri ihmiset ovat hänelle puhuneet tai viestitelleet.

– Tämä siksi, että siinä vaiheessa, kun asia oli tullut julkiseksi, nämä ihmiset olivat niin väsyneitä, etteivät he itse pystyneet blogia pitämään, Vettenterä perusteli kuulustelussa”.

Tähän uutisointiin liittyen annetaan seuraava lausunto:

Elisan tai tämän vanhempien henkilöllisyyksiä ei poliisin suorittamassa kuulusteluissa edes tiedusteltu. Blogin osalta kuulustelussa oli puhe, että olen osallistunut tekstien kirjoittamiseen (kuten olen julkisuudessa jo useita kertoja aiemmin maininnut). Kuulustelupöytäkirjan lainauksesta ei myöskään käy ilmi, että pöytäkirjaan on kirjattu lausuma: ”taustalla ovat oikeat ihmiset, tunteet ja tapahtumat”. Poliisikuulusteluissa totesin blogin tekstejä olleen tuottamassa surevien vanhempien lisäksi myös kaksi muuta henkilöä (minä itse toisena), ja koska yksityiskohtia on paikoitellen muutettu, voidaan ajatella, ettei sellaisia Elisan vanhempia ole olemassa, kuin blogista voisi kuvitella.

Edellä todettu ei kuitenkaan minun nähdäkseni vastaa uutisoinnin väitteitä siitä, että minä sepitin vanhempien tekstit tai että vanhemmat eivät ole todellisia henkilöitä. Kaikki tekstit, jotka olen blogiin itse kirjoittanut, ovat pohjanneet käymiini keskusteluihin. Olen käynyt aiheesta keskusteluja monien ihmisten kanssa, joista osa on puolestaan vaikuttanut siihen mitä olen kirjoittanut.

HS otsikoi 16.8.: ”Vettenterä myönsi poliisille esiintyneensä Elisan isänä” ja uutisoi mm.:

”Nyt hän myöntää, etteivät Riikka ja Miksu ole todellisia henkilöitä”.

"Niin kuin sanoin, tässä on taustalla ihan oikeita ihmisiä ja oikeita tapahtumia. Koska asia on tullut tietooni mutkan kautta, eikä vanhempien osuus ole se mikä julkisuuteen on esitetty, en ole voinut antaa julkisuuteen tietoja niin kuin minulle ne on kerrottu. Oikeista tapahtumista on lähdetty tekemään fiktiota".

”Vielä maanantaina Vettenterä kertoi Tuomas Enbusken radio-ohjelmassa olleensa kohun aikana yhteydessä Elisan vanhempiin Miksuun ja Riikkaan”.

Tähän uutisointiin liittyen annetaan seuraava lausunto:

Yllä olevasta lainauksesta näkee hyvin sen miten vaikea on muutamalla sanalla kuvata pitkää keskustelua. Kaikista näistä lainauksista tulee muistaa, että ne ovat vain katkelmia poliisikuulustelusta, joka kesti noin 1,5 tuntia. Poliisi tutki petosta ja kirjasi asian tutkimista varten aiheelliseksi kokemia kommentteja, joissa on selvästi todettu: Oikeita ihmisiä ja oikeita tapahtumia, sekä asioiden muuttaminen kirjaa varten. Koska kyse ei ole tapauksen uutisoinnista tai dokumentaarista, en katso olevan sellaista perustetta, että näitä muutoksia tai niiden syitä tarvitsisi perustella jo aiemmin julkisuudessa esitettyä enemmän.

Kuten jo todettua, on kirjassa oikeista tapahtumista lähdetty tekemään fiktiota. Tätä on kirjan takakannen esittelytekstissä ja markkinoinnissa myös korostettu – ja valitettavasti aiheen uutisoinnissa ja etenkin sosiaalisessa mediassa muutaman kerran sivuutettu. Kyse on siis ns. ’kirjailijan vapauden’ piiriin kuuluvasta fiktiosta, jonka taustalla ovat oikeat ihmiset ja oikeat tapahtumat. Kuten edellä, myös tässä korostan sitä, että vaikka kirja on fiktiivinen, on muistettava, että tällä kirjan henkilöillä ja tapahtumilla on esikuvansa. Siten kirjan henkilöiden fiktiivisyyden ja yhteydenpidon vanhempiin välillä ei käsittääkseni ole mitään ristiriitaa.

Ilta-Sanomat uutisoi 16.8. seuraavaa:

”–Elisan osuudesta totta on se, että 15-vuotias tyttö on koulukiusaamisesta johtuen tappanut itsensä, hän sanoi kuulusteluissa.

Poliisi kysyi, miten on mahdollista, ettei kukaan "Elisan" koulun opettaja, oppilas tai muu henkilö ole hälventänyt tapauksen todenperäisyyteen liittyvää väittelyä.

–Tapaus on haluttu pitää sellaisena, ettei sitä pysty tunnistamaan, Vettenterä vastasi”.

Tähän uutisointiin liittyen annetaan seuraava lausunto:

Yllä olevassa ei ole mitään sellaista, joka ei aiheesta jo entuudestaan olisi ollut julkisesti tiedossa. Lainausten esittäminen jollakin tavalla uutisena eli siis uutena tietona on mielestäni erikoinen ratkaisu, tai ainakin tekstin yhteydessä olisi ollut asiallista todeta, ettei uutisessa ole tosiasiassa mitään uutta sisältöä.

Muutamia ajatuksia aiheesta:

Minulta on kysytty enkö luota suomalaisen lehdistön lähdesuojaan ja siihen, ettei lehteä voida painostaa kertomaan henkilötietoja henkilöstä uutisen takana. Jos uutisen, jonka siis tulee olla täysi totuus, kirjoittaa lehti, jolla ei ole velvoitetta tuoda tietolähdettään julki on asia kunnossa. Jos taas fiktiivisen kirjan kirjoittaa kirjailija, jolla ei edes ole velvoitetta totuuteen ja joka jopa myöntää tosiasioita muutetun, tulisi hänen antaa teoksen taustalla olevat ihmiset julkisesti riepoteltavaksi. Sillä täytyy muistaa, että lehdistön lähdesuojalla ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa lähestyykö lehti itse vaikkapa haastattelupyynnöin asiaan liittyvää henkilöä halusi tuo henkilö sitä tai ei. Ja eikö juuri tämän asian yhteydessä ole nostettu esille median tehtävä totuuden varmistamisessa uutisoinneissaan – siis jopa eräänlainen velvoite lähestyä tällaista henkilöä. Henkilöä, jolle on kuitenkin luvattu, että vastine siitä mitä hän jakaa muille on yksityisyys.

Osa ihmisistä on myös kaikesta päätellen kokenut lukevansa muuta, kuin todellisuuteen pohjaavaa kerronnallista tarinaa. Todellisuuteen pohjaava tarina on kuitenkin eri asia kuin dokumentti tai todellisten tapahtumien uutisointi. Toivoisin, että mikäli media vastaisuudessa vielä päättää uutisoida aiheesta jotakin, tätä seikkaa nimenomaan ja erityisesti korostettaisiin, jotta tämä totuus, jota puolestaan uutisilla tavoitellaan, ei unohtuisi. Tai se tosiasia, että valitettavasti koulukiusaaminen on Suomessa tosiasia ja että joskus sillä on hirvittäviä seurauksia.

...miten yksi kirjasotku on voinu loukata niin jumalattomasti! Jaksamista! Koettakaa toipua traumoista!

On totta, että päällisin puolin tämä jupakka on melko mitätön, vaikka Enkeli-Elisa-projekti onkin moraaliton, hyödytön ja kömpelösti toteutettu. En ole vedätyksestä mitenkään henkilökohtaisesti loukkaantunut saati traumatisoitunut, koska kuulin koko tapauksesta vasta Hesarin jutun jälkeen, en ole ostanut kirjaa enkä antanut rahaa yhdistykselle. Asiassa on kuitenkin monta kiehtovaa puolta. Aluksi, Miksu-blogeja ja Vettenterän muuta antia luettuani, tyrmistyin siitä miten tällainen tarinoiden sepittelijä on päästetty ajankohtaisohjelmiin esittelemään tarinaansa totena ja miten hänellä oli pokkaa tällaiseen temppuun. Yhdistyksen perustaminen ja muu projektin ympärille syntynyt hurmosliike on myös ollut mielenkiintoista seurattavaa. Kun Vettenterän vedätys lopulta vahvistui esitutkintapöytäkirjoista, mielenkiintoni lopahti... kunnes Vettenterä julkaisi täysin päättömän tiedotteensa ja pestasi jonkun toisen henkilön moderoimaan fb-sivujaan niin, että edes yhdistyksen tukijat eivät saa kysymyksiään sensuurin läpi. Huijauksen anatomia kiinnostaa!

Komppaan täysin. Nimenomaan huijauksen anatomia on mielenkiintoinen. Oma tämän hetken teoriani on se, että Minttu ja Tiina toimivat yhdessä. Tiina oli siis toinen Miksun ja Riikan blogien kirjoittajista. Mintulla ja Tiinalla on kummallakin omat persoonallisuuden piirteensä, joka on tehnyt heistä dynaamisen duon vailla vertaa. Mintulla on ollut kova halu tulla tunnustetuksi kirjailijaksi. Tiina on näyttönsä persoonallisuudestaan antanut moderaattorina toimiessaan.

En usko, että huijaus on ollut suunnitelmallinen, vaan se vain ryöstäytyi käsistä. Mutta tämä loppu ja kaikki tapahtunut kuukausiliitteen paljastumisen jälkeen todistaa jostain todella voimakkaasta ... pahuudesta. En keksi muuta sanaa kuin pahuus.

Miettikääpä seuraavaa. Sama ihminen, joka kerää ihmisiltä kiusaamistarinoita, kääntää heille tuosta vain selkänsä. Moni ihminen vasta nyt havahtuu siihen, missä on ollut mukana.

...miten yksi kirjasotku on voinu loukata niin jumalattomasti! Jaksamista! Koettakaa toipua traumoista!

Arvaus; Tiina on kirjoittanut liikuntasalissa pidetyn puheen.

Nyt kaikki asia hukkuu samojen asioiden jauhamiseen, toisteluun ja ihmisten keskinäiseen keskusteluun aivan asian vierestä.

Ainoa syy sille, että ihmiset edelleenkin jauhavat samoja asioita ja toistavat samoja kysymyksiä, on se että arvon "kirjailija" ei suostu vastaamaan.

Asian vierestä keskusteltiin, koska moderaatio ei sallinut muuta.

Usko, toivo ja huijaus: Rohkaisusta johdattelun kautta psykoterroriin



(http://fi.wikipedia.org/wiki/Usko,_toivo_ja_huijaus)



Huijauksen kohteeksi (tyyliin Auervaara)joutuminen on nöyryyttävää. Mutta silti! Kirja on maksanut jotain kympin(kö) JA sen lisäksi kuluttajia huijataan jatkuvasti epäeettisellä mainonnalla. (Muistaakseni juuri Lauerma on sanonut, että kaikkia meitä huijataan jatkuvasti enemmän, kuin mitä haluamme myöntää.)



Miksi juuri tämä tapaus on niin traumaattinen? Siksikö, että moni on ollut fb:ssä omilla kasvoillaa mukana E-E-ryhmässä ja huijauksen paljastuminen on tehnyt omastakin erehdyksestä tavallaan julkisen. Tai ehkä aihe (nuoren itsemurha, kiusaaminen, syllisyys?!) on niin tunnepitoinen. En tiedä.

Kirjoitin aikaisemmin tänään, että Duudsonit, Hevisaurus ja Sony Music ovat edelleen yhteistyössä Ei kiusata -yhdistyksen kanssa. Ehdotin, että joku lähestyisi sähköpostilla kyseisiä tahoja ja kertoisi kuinka mm. yhdistyksen jäseniä on kohdeltu, ja kysyisi haluavatko olla mukana tällaisessa toiminnassa.



Nyt viesti on ilmeisesti poistettu. Miksi?

nyt on kyllä alkanut tuntua siltä, että olisi ihan mielenkiintoista lukea juttu tai peräti kirja tästä koko EE-projektista. Minttu saisi kertoa koko ajan ihan vain itsestään ja tekemisistään ja ajatuksistaan projektin eri vaiheissa. Kertomus (faktapohjainen) siitä, miten homma sitten lipesi käsistä, kun alkoi tulla maanlaajuista tv-julkisuutta. Minua kiinnostaisi henkilökohtaiset pohdinnat siinä vaiheessa kun varmasti tietää, että ihmiset luulevat jotain sellaista, mikä ei sitten olekaan totta. Miten sen omantunnon äänen saa sammutettua, miksi julkisuus ja huomio ovat niin koukuttavia asioita, että sitä ei vain halua eikä pysty lopettamaan. Kun vielä markkinointivaiheessa muistaa mainostaa, että mukana on myös kuvaus polyamorisesta suhteesta ja sen kehityksestä (vaikka se ei olisikaan totta, niin sen verran voisi säveltää ja keksiä, sen Minttu osaa). ainakin minä ostaisin sen kirjan.



Tietenkin toivoisin myös, että kirja olis hyvin editoitu ja Minttu olisi opiskellut kirjoittamista lisää ja olisi oikeasti kehittynyt kirjoittajana.



Ei perhana, taidanpa kirjoittaa kirjan itse! Kuvitteellinen tarina tosielämän harrastajakirjoittajasta...

No en tiedä miksi on poistettu, mutta miksi jonkun muun pitäisi olla heihin ytheyksissä? Jos juuri sinua asia kiinnostaa, niin voithan itse laittaa viestiä. Luulisi kyllä ettei noilta tahoilta ole voinut mennä tämä kohu ohi, kyllä yhdistykset tavallisesti ottaa selvää yhteistyötahoistaan ja pitää niitä silmällä jo ihan oman julkisuuskuvansa takia. Ja tekevät sitten omat päätöksensä siitä haluavatko jatkaa yhteistyötä vai eivät.



Nythän tuo ei kiusata- yhdistys on tosiaan saanut aika epäilyttävän maineen ja sitäkin on haukutta Vettenterän ohella. Läpinäkyvyys on kyllä hyvä asia ja kannatan sitä, että yhdistyksen asioita "tongitaan" ja tutkitaan onko puhtaat jauhot pussissa.

Mutta minusta yhdistys voisi hyvin jatkaa toimintaansa (ilman tiettyjä henkilöitä, jotka riskeeraa koko yhdistyksen maineen, saattaisivat olla ihan vapaaehtoisesti eroamassa, oletan). Jos on jo saatu näkyvyyttä ja yhteistyökumppaneita niin tässähän ois oikeita aineksia hyvään! Jos potkittas nyt esim Vettenterät toiminnasta pois ja mukana jatkaisi kiusaamisen ehkäisystä kiinnostuneet ihmiset, niin olis mahdollista tehdä vaikka miten hyvää kampanjaa! Mukaan on saatu nuoriin vetoavia tahoja, kuten duudsonit, joka on minusta ihan loistavaa!

Jos yhdistys menee kokonaan nurin, kuka tietää lähtevätkö nuo tahot uudestaan etsimään yhteistyökumppaneita (eli lähtiskö vaikka duudsonit uudestaan toisen tahon kanssa tekemään kiusaamisen vastaista työtä. Ehkä, ehkä ei).



Ketä se nyt oikeasti palvelee, että lähdettäis pommittamaan noita tahoja ja vihjaamaan, että yhteistyö on katkaistava. Miksi pitäisi tehdä niin? Mieluummin painostaisi ei kiusata- yhdistystä uudistamaan hallituksen, irtaantumaan julkisesti vettenteristä ja tekemään koulukiertueen ja mainoskampanjan yhteistyötahojen kanssa.



Tosin tiedostan kyllä, että mitään edistystä ei tule tapahtumaan, jos yhdistyksen hallitus kieltäytyy täysin yhteydenpidosta kenenkään (jäsenien) kanssa. Silloinhan koko yhdistys ikäänkuin kuolettuu pois. Jos se tilanne on vältettävissä, minusta ensisijaisesti pitäisi pyrkiä siihen, eikä tekemään jonkinlaista mustamaailauskampanjaa.



Itse en tunne yhdistystoimintaa sitovia lakeja, mutta onkohan jotain keinoja vaihtaa hallitus . heivata pois ihmiset jotka ovat kykenemättömiä hoitamaan työnsä tai kieltäytyvät siitä kokonaan (sitähän se on, jos ei maksaneille jäsenille vastata mitään).



Jotain rakentavia ratkaisuja tässä nyt kuitenkin kannattaisi ensisijaisesti miettiä.

Kirjoitin aikaisemmin tänään, että Duudsonit, Hevisaurus ja Sony Music ovat edelleen yhteistyössä Ei kiusata -yhdistyksen kanssa. Ehdotin, että joku lähestyisi sähköpostilla kyseisiä tahoja ja kertoisi kuinka mm. yhdistyksen jäseniä on kohdeltu, ja kysyisi haluavatko olla mukana tällaisessa toiminnassa.

Nyt viesti on ilmeisesti poistettu. Miksi?

Hups, unohtui äskeisestä viestistä lainaus. Eli tähän viestiin vastasin äskeisellä kirjoituksellani,

Tehdäänpäs tässä pieni yhteenveto siitä mitä Enkeli- Elisa projektille juuri nyt kuuluu.

Minttu Vettenterä.

Priimus motor, ristiriitainen persoonallisuus jonka motiivit Enkeli- Elisa keississä ovat jääneet hämärän peittoon. Keskustelussa on ollut esillä ainakin julkisuushakuisuus, rahantavoittelu, Vettenterän tärkeäksi kokema asia koulukiusaamisen vastaiselle työlle.

Vettenterän lukuisat ristiriitaiset haastattelut ovat herättäneet kysymyksiä Elisan tarinan todenperäisyydestä viranomaisia myöten. Poliisin puhuttelun pakottamana Vettenterä on joutunut julkisesti myöntämään Elisan olevan fiktiota.

Enkeli- Elisa.

Ei sitten ollut enkeli ollenkaan. Elisan kertomus on mitä ilmeisimmin harrastekirjailija Vettenterän mielikuvituksen tuote joka perustuu löyhästi tositapahtumiin.

Miksu ja Riika.

Elisa tarinan sivuhenkilöitä.

Miksun ja Riikan blogi. Osa Enkeli- Elisa kokonaisuutta. Blogi on Vettenterän kokonaisuudessaan itse sepittämä.

Jonain päivänä kaduttaa kirja adlibris. com 12.90€

Kirja josta kaikki puhuu ja jota kukaan ei ole lukenut. Ne jotka ovat, kertovat kirjan olevan kömpelö, kieliasultaan amatöörimäinen, mikä omakustanteelle toisaalta sallittakoon. Kirjan takakannesta, toisin kuin muista Vettenterän Enkeli- Elisaan liittyvistä kirjallisista projekteista käy selvästi ilmi sen fiktiivisyys.

Ei kiusata yhdistys.

Vettenterän perustama yhdistys koulukisaamisen vastaiseen työhön. Toiminta kärsinee sen perustajaan kohdistetuista lukuisista pätevyysepäilyistä.

Media.

Sai nenilleen ja joutui tarkastelemaan toimintamellejaan julkaistuaan Vettenterän kertomuksen ilman lähdekritiikkiä.

Keskustelupalstat.

Kirjoittelu käy edelleen kuumana. Keskustelun painopiste Vettenterän persoonassa.

Vettenterä joutuu varmaankin joko kokonaan vaihtamaan nimensä tai sitten kirjoittamaan satujaan jatkossa uudella kirjailijanimellä. Entisellä (nykyisellä) nimellään hän ei varmasti enää tule saamaan tarvittavaa uskottavuutta eikä arvostusta.

No en tiedä miksi on poistettu, mutta miksi jonkun muun pitäisi olla heihin ytheyksissä? Jos juuri sinua asia kiinnostaa, niin voithan itse laittaa viestiä. Luulisi kyllä ettei noilta tahoilta ole voinut mennä tämä kohu ohi, kyllä yhdistykset tavallisesti ottaa selvää yhteistyötahoistaan ja pitää niitä silmällä jo ihan oman julkisuuskuvansa takia. Ja tekevät sitten omat päätöksensä siitä haluavatko jatkaa yhteistyötä vai eivät. Nythän tuo ei kiusata- yhdistys on tosiaan saanut aika epäilyttävän maineen ja sitäkin on haukutta Vettenterän ohella. Läpinäkyvyys on kyllä hyvä asia ja kannatan sitä, että yhdistyksen asioita "tongitaan" ja tutkitaan onko puhtaat jauhot pussissa. Mutta minusta yhdistys voisi hyvin jatkaa toimintaansa (ilman tiettyjä henkilöitä, jotka riskeeraa koko yhdistyksen maineen, saattaisivat olla ihan vapaaehtoisesti eroamassa, oletan). Jos on jo saatu näkyvyyttä ja yhteistyökumppaneita niin tässähän ois oikeita aineksia hyvään! Jos potkittas nyt esim Vettenterät toiminnasta pois ja mukana jatkaisi kiusaamisen ehkäisystä kiinnostuneet ihmiset, niin olis mahdollista tehdä vaikka miten hyvää kampanjaa! Mukaan on saatu nuoriin vetoavia tahoja, kuten duudsonit, joka on minusta ihan loistavaa! Jos yhdistys menee kokonaan nurin, kuka tietää lähtevätkö nuo tahot uudestaan etsimään yhteistyökumppaneita (eli lähtiskö vaikka duudsonit uudestaan toisen tahon kanssa tekemään kiusaamisen vastaista työtä. Ehkä, ehkä ei). Ketä se nyt oikeasti palvelee, että lähdettäis pommittamaan noita tahoja ja vihjaamaan, että yhteistyö on katkaistava. Miksi pitäisi tehdä niin? Mieluummin painostaisi ei kiusata- yhdistystä uudistamaan hallituksen, irtaantumaan julkisesti vettenteristä ja tekemään koulukiertueen ja mainoskampanjan yhteistyötahojen kanssa. Tosin tiedostan kyllä, että mitään edistystä ei tule tapahtumaan, jos yhdistyksen hallitus kieltäytyy täysin yhteydenpidosta kenenkään (jäsenien) kanssa. Silloinhan koko yhdistys ikäänkuin kuolettuu pois. Jos se tilanne on vältettävissä, minusta ensisijaisesti pitäisi pyrkiä siihen, eikä tekemään jonkinlaista mustamaailauskampanjaa. Itse en tunne yhdistystoimintaa sitovia lakeja, mutta onkohan jotain keinoja vaihtaa hallitus . heivata pois ihmiset jotka ovat kykenemättömiä hoitamaan työnsä tai kieltäytyvät siitä kokonaan (sitähän se on, jos ei maksaneille jäsenille vastata mitään). Jotain rakentavia ratkaisuja tässä nyt kuitenkin kannattaisi ensisijaisesti miettiä.

Ajattelin jos joku enemmän kirjoittava osaisi kirjoittaa paremmin. :)

Media on käsitellyt aika kevyesti asiaa, esim. yhdistyksen jäsenten fb-bannit ja moni muu asia on kai julkistettu lähinnä täällä. Mä en oikein jaksa uskoa, että Duudsonit ym. seuraisi av-keskusteluja.

Miksi juuri tämä tapaus on niin traumaattinen? Siksikö, että moni on ollut fb:ssä omilla kasvoillaa mukana E-E-ryhmässä ja huijauksen paljastuminen on tehnyt omastakin erehdyksestä tavallaan julkisen. Tai ehkä aihe (nuoren itsemurha, kiusaaminen, syllisyys?!) on niin tunnepitoinen. En tiedä.

Ehkä tälle vain haluaisi saada jonkin päätöksen. Alkaa itselläni olla jo siinä rajoilla, että poliisikuulustelujen lainaukset riittävät. Olisin jopa jättänyt casen sikseen, jos ei Minttu olisi jälleen palannut uhittelevan lausunnon kanssa. Jokin auto-onnettomuusfiilis tässä on, pakko katsoa miten pitkälle hän on valmis tämän viemään.

En koe traumatisoituneeni, en loukkaantuneeni. En kuulunut EE-ryhmään, en ole koskaan uskonut tähän soopaan. Olin kuullut asiasta ja todennut, etten voi niin huonosti kirjoitettua blogia lukea ja EE-ryhmä vaikutti minusta sellaiselta, joka ei minulle sopinut.

Edelleen seuraan tapausta, koska toivoisin järjen voittavan. Haluaisin myös (ja tässä tiedän meneväni utopian puolelle) Mintun pyytävän anteeksi koko Vantaa-leimausta ja haluan edelleen pitää ääntä sen puolesta, ettei kiusaamiskeskustelua pidettäisi yhtä mustavalkoisena ja vääristeltynä, kuin tässä EE-casessa on tehty.

Mieluummin painostaisi ei kiusata- yhdistystä uudistamaan hallituksen, irtaantumaan julkisesti vettenteristä ja tekemään koulukiertueen ja mainoskampanjan yhteistyötahojen kanssa.

Hyvä ajatus! Ja ennen kaikkea yhdistysläisten (jos siihen ketään jää) kannattaisi miettiä, mitä siellä ollaan oikeasti tekemässä.

Nythän, kaiken paljastuttua MV voisi tosiaan aloittaa uuden, elämänkerrallisen kirjan kirjoittamisen. Kirjan nimikin on jo selvillä:



Nyt kaduttaa.

Media on käsitellyt aika kevyesti asiaa, esim. yhdistyksen jäsenten fb-bannit ja moni muu asia on kai julkistettu lähinnä täällä. Mä en oikein jaksa uskoa, että Duudsonit ym. seuraisi av-keskusteluja.

Hassua, mutta en oikeastaan toivo Duudsoneilta ym. minkäänlaista kannanottoa tähän asiaan. Toki jos poliisin tutkinnalla olisi ollut seurauksia Mintulle, siinä vaiheessa yhteistyösuhde olisi pitänyt katkaista.

Kaikkein parasta tietysti olisi, jos Sonylla jne. olisi alun perin mietitty vähän tarkemmin, kuinka uskottavaa yhdistystä lähdetään tukemaan - enkä tarkoita nyt uskottavuudella Elisaa vaan itse yhdistyksen toimintaa. 40 000 tykkääjää oli markkinointikoneistolle tietysti liian suuri houkutus :)

Ymmärrän, että MV sulkee omat sivunsa: onkin outoa, että ovat olleet auki, lasten kuvat ja kaikki. Myös kirjailijasivujen "puhdistus" on jotenkin ymmärrettävissä. Sen sijaan on vaikea käsittää tuota suunnatonta ylimielisyyttä, joka tuosta viimeisimmästä päivityksestä huokuu, kun suuri osa kommenteista on ollut a) asiallisia kysymyksi MV:lle ja b) petettyjen pettymyksen ilmaisuja. Nyt tämä mahtava ja virheetön laatukirjailija sitten irvailee muiden keskustelupaikkojen laadusta.

Usko, toivo ja huijaus: Rohkaisusta johdattelun kautta psykoterroriin

(<a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Usko" alt="http://fi.wikipedia.org/wiki/Usko">http://fi.wikipedia.org/wiki/Usko</a>,_toivo_ja_huijaus)

Huijauksen kohteeksi (tyyliin Auervaara)joutuminen on nöyryyttävää. Mutta silti! Kirja on maksanut jotain kympin(kö) JA sen lisäksi kuluttajia huijataan jatkuvasti epäeettisellä mainonnalla. (Muistaakseni juuri Lauerma on sanonut, että kaikkia meitä huijataan jatkuvasti enemmän, kuin mitä haluamme myöntää.)

Miksi juuri tämä tapaus on niin traumaattinen? Siksikö, että moni on ollut fb:ssä omilla kasvoillaa mukana E-E-ryhmässä ja huijauksen paljastuminen on tehnyt omastakin erehdyksestä tavallaan julkisen. Tai ehkä aihe (nuoren itsemurha, kiusaaminen, syllisyys?!) on niin tunnepitoinen. En tiedä.

Varmaankin siksi, että se 40000-päinen fb-joukko on ollut nimenomaan tunteella mukana ja tullut sitten petetyksi. Tuskin mikään mainos koskettaa ihmisiä samalla tavalla kuin E-E on näköjään koskettanut. Vettenterä keräsi tempauksellaan ympärilleen ihmisjoukon, josta löytyy koulukiusaamisesta kärsineitä ihmisiä, itsemurhan tehneiden lasten vanhempia jne., eli hyvin kipeillä tunteilla on leikitty.

Huijauksen paljastumisen myötä monet ovat varmasti myös havahtuneet siihen, kuinka mauton tämä projekti oli monella muullakin tapaa. Vanhempia ja lapsia on peloteltu suorastaan infernaalisella kuvauksella suomalaisesta koulumaailmasta, on annettu ymmärtää ettei Suomessa tehdä mitään koulukiusaamisen ehkäisemiseksi - samalla kun rahaa on kerätty yhdistykselle, jossa ei ilmeisesti ole yhtään ammattilaista mukana ja jonka toimintasuunnitelma on silkkaa sitouttamisvoimaannuttamis-liirumlaarumia.

Kun sitten paljastuu, että kaiken takana onkin vain yhden naisen pyrkimys päästä kirjailijaksi, onko se nyt ihme jos ihmisiä kiehuttaa...

Monilla on varmaan nyt likainen olo tuohon fiktiiviseen sosiaalipornoon osallistumisesta.