Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko 6v. ikään uhma?
08.07.2012 |
kohta 6v. täyttävä poika on kuin eri lapsi. Ei niinkään kiukkua tms. mutta tekee koko ajan jotain kiellettyä! Vaikka varsin hyvin tietää, ettei niin saa tehdä. On oikeasti itsellä todella paha mieli kun koko ajan joutuu sanomaan. Tuntuu kun lyttäisin koko ajan lasta kun jatkuvasti joutuu jostain sanomaan. Ihan kun kaikki käytöstavat olisi hukkunut jonnekin.
Kokoajan pitää hölmöillä jotain, mihinkään ei ole tyytyväinen. esim. lapset pääsivät poniratsastamaan, pariin isoon leikkipuistoon ja karuselliin yhtenä päivänä niin hirvee marmatus tämän jälkeen, että miksei pääse sinne tänne ja tonne, ihan tyhmää.. vaikka kuitenkin nautti päivän viihdykkeistä.
Kommentit (6)
ja just eilen sanoin pojille, että ovat oikeen vastarannan kiiskejä.
Mitä vaan sanon, ehdotan, komennan jne, tulee kuorossa vastaukseksi: EIIII!
Mun mielestä tää kuitenkin on hauskempi uhma kuin sillon 3-vuotiaana. Nyt pystyy vähän juttelemaan asioista ja perustelemaan. Ja ovat jotenkin huvittavia, kun puhuvat itsensä pussiin ja osaavat itse nauraa sille. Toinen sanoi eilen, että "oon äiti pitkään jo kinunnut sulta sitä yhtä autoa". Ahaa, eli itse tiedät ettei se ole ihan kivaa käytöstä. Ja toinen tunnusti, että oli tarkoituksella yrittänyt pomotella parina päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mua raivostuttaa se, kun poika ottaa niin välinpitämättömästi sen kun sille sanotaan jostain hölmöilystä. Sunnilleen kohauttaa olkapäitä... aaargh... Sitten kun kysyy, että miksi sä sitten teit niin? niin vastaus on "emmä tiiä!"
edes esiteini ei vedä vertoja sille mitä oli silloin kun oli eskarissa! joten kyllä, ole vain johdonmukainen ja koeta jaksaa, ekalle mennessä on sitten on jo vähän itsenäisempi ja osaavampi.
Ja jonkin verran sitä pitää katsoa sormien läpi. Valitse taistelusi, kuten sanotaan... (tytöillä on tyypillisesti kitinää, väninää ja kyllä sitä "miks mä en koskaan" myös). Pojilla - näin yleistettynä - on minusta enemmän pomottamista kuin keskivertotytöillä.
Meillä 6v tyttö on ollut tietysti myös hankala, mutta myös ylpeä osatessaan noudattaa sääntöjä ja osatessaan auttaa. 6v pojalla on ollut tärkeämpää sanallinen pomottaminen, se ilo auttamisesta on ollut vaikeampi kaivaa esille, mutta sitä on ollut, kun ei ole ollut tyttöjä/siskoa mailla halmeilla. Tytöllä se halu auttamalla ja hyödyksi olemalla on ollut ilmiselvä. Toki tytöistä kuoriutuu samalla esille se "minä ja vain minä tiedän, miten pitää tehdä", mikä samanikäistä poikaa vituttaa yli kaiken.
Tsemppiä, yleensä 6v pojalle voi yrittää tarjota noita osaamisen kokemuksia vaikka sitä kautta, että "perheen (pikku)mies on vahva". Muuten maku suussa voi olla pikkasen karvas, itse olisin lähettänyt pojan varmaan jo ulkoavaruuteen monta kertaa....
Ja seuraava ennen murrosikää on 9v.-kriisi.. Tsempit! (Takana kolme 6v.-kriisiä ja yksi vielä edessä!)
että tuossa iässä tulee ns. toinen uhma?
Meillä on myös 6v:n käytös samanlaista. Kokoaikaista uhmaa joka asiasta. Ja tämä muutos siis tapahtunut viimeisen puolen vuoden aikana.