Lue keskustelun säännöt.
Onko väärin sanoa että omat lapset eivät AINA ole ihania?
10.06.2008 |
Olin kolmen pikkuiseni kanssa ulkona, ja joku nainen tuli kehumaan että miten ihania lapsia. Naurahtaen vastasin että eivät ne aina niin ihania ole, joskus ihan päinvastoin. Nainen katsoi kummissaan, tokaisi "jaa" ja lähti pois. Jäin ihmettelemään että paheksuiko hän vastaustani vai mitä. Minusta ainakaan "ihana" ei ole paras sana kuvaamaan raivoavaa uhmailijaa. Eikä se tarkoita etten rakastaisi lapsiani.
Kommentit (6)
eikös olekin ja tuntea edes hetken ylpeyttä ;)! Tutuille on parempi sit sanoa kuinka kamalan hirveitä ne osaa joskus olla ;)! Kyllä mä ainakin puran ystäville ja sanon ihan suoraan että hirveitä kakaroita meillä, jos on ollu paha päivä ;).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös olekin on tietysti yksi, mutta ei jotenkin sovi mun suuhun. Pelkään liikaa kuulostavani leuhkalta.
mun lapset osaa olla todella ärsyttäviä välillä ja todellakin sen myös sanon. en tietty lapsien kuullen mutta ystävien kanssa monesti puhutaan ku lapsi/lapset on taas kerran tehnyt jotain älytöntä.
Ärsyttää sillaset vanhemmat ketkä ajattelevat että ei meidän pikku prinsessa/prinssi tee koskaan mitään väärää.
Silti rakastan lapsiani aivan mielettömästi mutta tiedostan että he eivät aina(varsinkaan sillon ku en ole itse paikalla) käyttäydy täydellisesti.
Kerran tuli ohjelma telkkarista missä oli kuvattu huonetta jossa monta lasta. Huoneessa oli kamera ja kameran takana lapsien vanhempia. Monet olivat ihan kauhuissaan kun näkivät miten omat lapset käyttäytyvät kun vanhemmat ei paikalla.
sanoa että ihaniahan nämä ovat, mutta jos on pahat raivarit olleet vastikään, ei paljon viitsi rintaansa röyhistellä.. ap
Niinhän monet meistä äideistä sanoo. Meidät on kasvatettu niin vaatimattomiksi.
Ehkä tuossa tilanteessa, kun kyseessä on ilmeisesti aika tuntematon ihminen, voisi sanoa, että kiitos, useimmiten he sitä ovatkin!
Ystäville ja muille lähemmille sitten tilitetään raivot.
Mutta, helpommin sanottu kuin tehty. Olisin itse sanonut ihan samalla lailla kuin sä!
Kaikkea hyvää sulle ja ihanille, joskus uhmaaville lapsillesi!
Ja jostain luin että tämä on sivusta seuraalle lapselle myös aika ikävää. Kun aikuinen ei pysty ottamaan kehuja vastaan. Aina pitää vähätellä. Pitäis miettiä joku vastaus valmiiksi, mikähän se olisi. Sellainen, josta lapselle jäisi hyvä mieli. Että olen äidinkin mielestä ihana.
Tiedän itsekin miten vaikeaa se on. Viimeksi eilen pph sanoi miten yksi ihminen oli sanonut mun pojasta että miten ihana poika ja pph:kin kehui. Itse olin siinä ihan vaivaantuneena ja jauhot suussa että mitä tuohon sanois kuulostamatta leuhkalta?