Lue keskustelun säännöt.
Voiko tämmöisellä lapsella olla jokin sairaus? Kuin toisesta maailmasta...
05.07.2012 |
Kun katson muita 6-vuotiaita poikia, he huutavat ja painivat, uhoavat kilpaa ja leikkivät rajusti. Toki tekevät paljon muutakin, mutta keskustelut heidän keskuudessaan menevät yleensä uhitteluksi ja positiivisella tavalla naljailuksi kavereiden kesken. Omani on täysin ulkona tästä. Hänellä ei ole hyviä kavereita, tai siis on sellaisia joiden kanssa tulee toimeen ja leikit onnistuvat, mutta sellainen "yhteys" tuntuu puuttuvan muihin lapsiin. Vaikea selittää...sanotaanko näin, että on ihan yhtä tyytyväinen leikkiessään oman vanhemman kuin tarhakaverinkin kanssa. Ystäväperheen taapero kelpaa leikkikaveriksi myös, tosin silloin menee rinnakkaisleikiksi.
Kävelin pojan kanssa kotiin ja hänen juttunsa kuulostivat niin oudoilta 6-vuotiaan suusta, että naurussa oli pitelemistä. "Voi äiti miten kivaa on asua täällä, meillä on ihana lähikauppa josta saa terveellisiä herkkuja ja kiva puisto jossa on paljon kavereita!" Poika ei ole saanut puistosta oikeasti yhtään kaveria...leikkiseuraa löytyy joskus, mutta ei läheskään joka kerta. Hölmistyneenä kuuntelin tätä eufoorista papatusta ja jotenkin se jäi vaivaamaan.
Eikä nyt pliis kommentteja että onpas elämänmyönteinen muksu jne., koska tämä on jotain muuta, vaistoni sanoo ettei kaikki ole kunnossa.
Kommentit (21)
joulua jännitti niin että käveli unissaan ja valvoi tunteja kuukauden ajan. Ei tosin osannut pistää sanoiksi jännitystään, ei osaa oikein vieläkään. Alle 10 kertaa on sanonut, että mitään jännittää/pelkää. Nyhtämällä saa nyhtää syitä näille, eikä sekään usein auta.
Ruoan kanssa on tärkeää että ainekset eivät koske toisiaan ja ruoka on ns. tunnistettavassa muodossa. Peruna ei mene muussina, mutta keitettynä menee jne. Lempiruokaa esim. kokoliha, keitetyt perunat ja ERIKSEEN olevat kasvikset (salaatin ainekset erillään). Nuorempana murot piti syödä ilman maitoa, nykyään ei ongelmaa siinä. Helposti "nalkuttaa" niin ruoka-asiassa kuin muissakin, jos kokee olonsa epävarmaksi. Syyttelee jne.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän poika on ehkä hieman samanlainen, ei ole yhtä parasta kaveria, niinkuin muilla, paljon tuttuja... Sanoo kanssa omitusia(?) asioita, katsoo erikoisia elokuvia ja huomaa ympäristössään uskomattomia asioita alle 10-vuotiaaksi. Rakastaa eläimiä ylikaiken ja on herkkä jos huomaa epäkohtia hoidossa yms. Hänellä on lievä asperger todettu. Älykäs ja hauska poika.
Mun mielestä sun lapsi on persoonaltaan sellainen "pikkuvanha". Kaikki eivät välttämättä pidä meuhuamisesta ja riehumisesta. Hän ajattelee asioista aikuisen tyyliin. Jotkut todella älykkäät lapset ovat olleet lapsina "omituisia".
Toisaalta hänellä voi olla vaikkapa jonkin sortin yliherkkyys esim äänelle tms. Oma poikani, nyt 3v, on yliherkkä ihostaan. Hänestä tuntuu kurjalta vaatteiden saumat, silittäminen ja muutenkin tarpeeton ihokosketus, joten painimiset yms ovat hänestä kurjia juttuja.
Mutta jos itseäsi mietityttää, käy ihmeessä lääkärissä. Tuskin kuitenkaan lapsesi mitenkään henkisesti sairas on, hän vain kokee asiat omalla tavallaan.
joulua jännitti niin että käveli unissaan ja valvoi tunteja kuukauden ajan. Ei tosin osannut pistää sanoiksi jännitystään, ei osaa oikein vieläkään. Alle 10 kertaa on sanonut, että mitään jännittää/pelkää. Nyhtämällä saa nyhtää syitä näille, eikä sekään usein auta.
Ruoan kanssa on tärkeää että ainekset eivät koske toisiaan ja ruoka on ns. tunnistettavassa muodossa. Peruna ei mene muussina, mutta keitettynä menee jne. Lempiruokaa esim. kokoliha, keitetyt perunat ja ERIKSEEN olevat kasvikset (salaatin ainekset erillään). Nuorempana murot piti syödä ilman maitoa, nykyään ei ongelmaa siinä. Helposti "nalkuttaa" niin ruoka-asiassa kuin muissakin, jos kokee olonsa epävarmaksi. Syyttelee jne.
ap
Se ei ole kylläkään varsinainen sairaus, vaan autismin kirjoon kuuluva neurologinen poikkeama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuli Asperger mieleen. Toki ihmiset voi olla erilaisia ihan ilman mitään erityisiä häiriöitäkin, mutta eipä sitä oikein voi tietää ennen kuin asiaa tutkitaan.
tyyliin vaikka fudista, jossa voi purkaa energiaa ja ottaa kontaktia?
Tuskin tuo lähikaupan ihastelu pojan oma mielipide on, vaan hän on kuullut sen muualta ja toistaa.
Onko sinulla tunne että poika tuntee velvollisuudekseen olla kiltti/ valoisa ja "helppo"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnittää erityistä huomiota sääntöihin, joka ikinen kerta mainitsee minulle siitä jos esim. joku ylittää tien kohdassa, jossa ei ole suojatietä ("äiti, miksi tuo mies ylitti tien autotien kohdalta?"). Aika väsyttävää, joka kerta vastaan vain etten tiedä ja että keskitytään me noudattamaan sääntöjä ja annetaan muiden olla.
Eläimistä tykkää myös, hellyydenosoitukset sekä niiden että ihmistenkin kesken vähän...no, ylitsepursuavia. Ehkä rumasti sanottu, mutta tulee mieleen sellainen kehari joka halailee kaikkea ja kaikkia (joskus näitä näkee, en yleistä)...älyllisesti pojassa ei mielestäni ole vikaa. Oppi lukemaan 5-vuotiaana, laski ennen tätä, teki isoja palapelejä ja tuntui käsittävän juttuja joita moni ikäisensä ei. Toisaalta vaikutti lähes taaperon tasoiselta joissakin taidoissa eikä vieläkään tunnu löytävän sopivaa otetta kammasta (= tukka harjataan puutteellisesti ja oudosti). Samoin oikea käyttötarkoitus esineille on hakusessa jatkuvasti.
ap
Vireystila heittelee hirveästi ja jotkut päivät menevät ns. penkin alle kokonaan. Uhmaa myös ja tekee kyllä mielipiteensä selväksi, jutut ovat "tyhmiä" jne. Tuossa äsken jäi inttämään isänsä kanssa maassa olevien pelikorttien asennoista ja siihen ei tullut loppua kunnes isä poistui huoneesta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten se diagnosoitiin?
sitten lievä asperger. Hän innostuu yhdestä asiasta aivan tavattomasti, mikään muu ei silloin kiinnosta, lievä asperger, koska tätä ei jatku niin kauan. Ja myös jotenkin pystyy kaverisuhteisiin. Hän on aina nukkunut huonosti, huono keskittymään, koska kovin häiriöaltis. On pienluokalla koulussa, menee ihan ok. Koulussa paremmin kuin kotona, syömistilanteet ovat hankalia kun on niin vaikea istua aloillaan.
Tämä siksi että joukkuelajeista ei tule mitään. Poika osaa kyllä vaikkapa potkia palloa, mutta ei tajua pelaamisen ideaa ja lähtee sooloilemaan heti, kun saa pallon (ja tekee omia maaleja tyytyväisenä).
Tämä pistettiin neuvolassa kypsymättömyyden piikkiin, kuulemma ihan tavallista (onko?).
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapahtuu niinkuin minunkin pojalle ( olen4). Joskus ajattelin että mitä ihmettä, lapsi ei puhu, on aisti-,melu-, kosketusherkkä. Parempaan suuntaan mennään. Tarvitset ilman muuta lääkärindiagnoosin koulua varten ja muutenkin. T, hieman kiireinen 4.
osa lapsen kuvauksesta sopii myös siihen. Tai sitten voisi tosiaan olla aspergeria...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt 15-v, mutta tarhaikäisenä justiinkin tuollainen. Tädit tarhassa kommentoivat, että poika valitsee leikin mihin menee, eikä suinkaan kaveria. Ja vieläkin esim. isovanhempien seura on yhtä hyvää kun kavereiden. Joukkuepeliä harrasti varmaan isänsä mieliksi muutaman vuoden, mutta oli aivan liian arka ja "pihalla" moiseen touhuun. Juurikin tuollaisten hassujen kommenttejen vuoksi oli myös tarhantätien ja opettajien lellipentu. Jouluakin jännitti tarhaikäisenä niin että kehitti kuumeen monena vuonna. Nyt on varmaan melko hyvin paikkansa löytänyt (ainakin toistaiseksi), 11 vuotiaana innostui kitaran soitosta kovasti. Ja kun poika jostain innostuu, ei sitten muuta teekkään. Eli on nyt menossa musiikkilukioon 9,1 keskiarvolla ja opettajien mukaan erittäin lahjakkaana kitaristin alkuna. Ja on muuten saanut kavereitakin jostain koulun nörttiporukasta. Mutta äitinä odottelen mielenkiinnolla mitä kaverista tulee. Ja vieläkään ei todellakaan ole kaikkiruokainen. Ei ole mitään diagnoosia, ei kyllä ole tutkittukaan, onhan ne lapset erilaisia onneksi.
ettei poikasi kuulosta sellaiselta "peruspojalta", mutta toisaalta kyseenalaistaisin myös sen, kuinka monella meistä oikeasti on joka suhteessa keskimääräinen lapsi. Oma esikoispoikani on nyt 9-vuotias eikä tosiaan halailisi ketään, mutta muuten kuvauksesi tuntui vähän tutulta. Olen pojallani miettinyt aspergerin mahdollisuutta, "pahimmillaan" oli ennen eskaria, jolloin ainoa leikkikaveri oli kerhossa ollut poika, joka oli vähän samalla tavalla erilainen. Mutta poikaani päti myös se, että hän valitsi leikin, ei kaverin, mukaan mitä teki ja kenen kanssa. Jos joku halusi tehdä samaa kuin hän, kiva, seuraan sopi kyllä, mutta ei hän ikinä muuttanut tekemisiään toisen mukaan, leikki sitten yksin. Päätin odottaa, miten eskarissa menisi. Alku oli itkuisa (poika oli ollut kotihoidossa), mutta sitten sopeutui joukkoon ja syksyllä pelkästään tyttöjen kanssa ollut poika innostui kevään myötä jalkapallosta ym. "fyysisestä". Nyt poika menee kolmannelle, eikä ole lainkaan kaivannut kavereita luokaltaan koko kesänä. Mutta sitten taas koulussa välitunnilla pelaa muiden kanssa ja on käsittääkseni ihan kiva kaveri. Ei hänestä varmasti ihan "tavista" tule ikinä, mutta kunhan sosiaalisesti pärjää, se riittäköön. Ja ennen kaikkea: kunhan saa kasvaa omaksi itsekseen, siksi, miksi hänet on luotu.
Nyt 8-vuotias. Eskarissa tädit epäilivät myös, että asperger, koska ei ollut juuri kiinnostunut muista lapsista, hyvin fiksoitunut juniin, ei reagoinut sosiaalisissa tilanteissa kuten muut, oli varma, että uimaopettaja yritti hukuttaa hänet jne.
Mentiin neurologin tutkimuksiin ja lopputuloksena terveen paperit. "Vaativahoitoinen lapsi" luki papereissa jo 2-vuotiaana. Mutta ihana oma rakastettava poika, joka osoittaa paljon hellyyttä (pienempänä halaili myös puita, jotta ne kasvaisivat). Pehmoeläimet ovat hänelle hyvin tärkeitä. Joukkuelajeista ei tule mitään (puoli vuotta kävi salibandissa). Nyt välttelee esim jalkapallon peluuta viimeiseen saakka. Ei ole kiinnostunut kavereista, jää mieluummin rakentamaan legoilla (niitä junia). Tulee silti toimeen kaikkien kanssa ja yllätykseksemme valittiin luokkansa edustajaksi oppilaskunnan hallitukseen. Häntä ei kiusata ja hän ei kiusaa. Pari kaveria käy meidän pihalla leikkimässä muutaman kerran viikossa (niitä rauhallisempia poikia). Välillä lähtee siitäkin kesken sisälle leikkimään omiaan. Ajoittain on hyvinkin rankkoja aikoja ja kaikki on hänen kanssaan todella hankalaa. Välillä menee tasaisemmin. Hyvin vaativa tapaus jokatapauksessa. Mutta lääkärin mukaan tämä kaikki on vain hänen persoonaansa.
vähän introvertimpi luonne kuin muut keskimäärin. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia eikä silti tarvitse mitään aspergeria tai muuta sairautta olla.
Asperger?