Älkää koskaan rakastuko varattuun mieheen, se suhde vie itsetuntonne!!

että kun se tärähtää päälle niin ei siinä auta miettiä KANNATTAAKO.

Ei varmaan kannata pelätä korkeita paikkoja, mutta kun jotkut pelkää.

Ei varmaan kannata vihata maksalaatikkoa, mutta kun jotkut vihaa.

Ei varmaan kannata rakastua varattuun, mutta kun jotkut rakastuu.

Jos olet noin tunteidesi vietävissä. Viis muista ja niiden tunteista, ainoastaan sinun rakastumisesi ja tunteesi on tärkeää. Hyvää jatkoa vuoristorataan ;)

että jos henkilö A ja B rakastavat toisiaan, vain henkilön C tunteilla on merkitystä?

Itseä varten täällä eletään.

Siltä se kuulostaa, tolla logiikalla elää vain itseään varten. Ja ajattelemattomuuttaan kylvää paljon pahaa ympärilleen.

Aviomieheni exän sietäisi olla lähinnä kiitollinen minulla ja miehelleni, sillä hän on nykyään uusissa naimisissa ja käsittääkseni elää ihan onnellista elämää. Mieheni kohteli häntä kuin paskaa, mutta en usko että hän olisi osannut irrottautua ellei mies olisi rakastunut minuun.

Nyt on kaksi onnellista avioparia. Olisiko sinun mielestäsi tilanne merkittävästi parempi, jos olisi yksi onneton aviopari ja yksi onneton salapari?

Asioilla tuppaa olemaan monta puolta.

että kun se tärähtää päälle niin ei siinä auta miettiä KANNATTAAKO.

Ei varmaan kannata pelätä korkeita paikkoja, mutta kun jotkut pelkää.

Ei varmaan kannata vihata maksalaatikkoa, mutta kun jotkut vihaa.

Ei varmaan kannata rakastua varattuun, mutta kun jotkut rakastuu.

Aivan järjetöntä höpistä "rakkaudesta", kun kyseessä on useinmiten hetken huuma, josta jäljelle jää vain onnettomia, rikkinäisiä ihmisiä ja perheitä :(.

Mä olen sivusta nähnyt niin monta tällaista "rakkautta".

Valitettavaa.

Mutta ei kannata puhua rakastumisesta jos ei ole sitä koskaan itse kokenut.

Niitä rakkaita kun löytyy ihan vapaitakin. Mä olen tuon omaan mieheeni rakastunut jo monen monta kertaa näiden yhteisten vuosien aikana. Aina se tuntuu yhtä ihanalta.

Minä ainakin rakastun ihmiseen enkä hänen ominaisuuksiinsa, elämäntilanteeseensa tai mihinkään ulkoiseen muuttujaan. Päinvastoin voisi sanoa että rakastuin mieheeni näistä asioista huolimatta, nimenomaan sen vuoksi kuka hän itse on, mitä hänen sisällään on.

Jos en olisi aviomieheni kanssa, olisin yksin. En ole elämässäni etsinyt rakkautta rakkauden tähden tai parisuhdetta parisuhteen tähden. Olen vain tunnustellut kuka ihan oikeasti kolahtaa, ja aviomieheni on ainoa joka ihan oikeasti on kolahtanut.

Turhaa puhetta varmaan sellaiselle joka luulee että "sen oikean" voi itse valita.

Mutta tämän tietää jokainen, joka on oikeasti löytänyt Sen Ihmisen.

sielunkumppanini, ja kuitenkin mies käytti hyväkseen sekä minun että vaimonsa rakkautta. nyt jälkeenpäin on hyvä huomata mikä sika se oli.

mutta itsetuntoani hän ei vienyt, opin taas vaan yhden asian, kantapään kautta...