Tulin 16-vuotiaana isosiskoksi, haluaisitko kysyä minulta jotain? :)

Minullakin on isosiskooni 16 vuotta ikäeroa. Hän oli syntymääni asti perheen nuorin, täyssisareni. Ikinä hän ei minua ole hoitanut tai ollut muutenkaan huolehtiva isosisko vaan hän on ollut todella sisaruskade.



Tietysti sain hänen vanhoja lelujaan leikkeihini jo pienenä ja ala-asteikäisenä hänen entisen huoneensakin, jolloin hän oli opiskellut toisella paikkakunnalla jo vuosia. Sisko kuitenkin muistaa vielä nykyäänkin aina kertoa, kuinka kaikki kuuluu hänelle.



Asumme jo molemmat kaukana vanhemmistamme, mutta en enää nykyään käy lapsuudenkodissamme, jos tiedän siskonkin olevan sinne menossa.



Siis todellakaan ei voi luottaa siihen, että isolla ikäerolla siitä vanhemmasta sisaresta tulisi jonkinlainen "pikkuäiti" nuoremmalle. Se on luonnekysymys.

itse sain nuorimman veljeni 25 vuotiaana, en enää asunu kotona ja tunnen monia ihmisiä, joilla on 15v tai enemmän ikäeroa nuorimpaan sisarukseen... En oo pitäny sitä mitenkään ihmeellisenä..

Enemmän pidän kummallisena tätä siskoa:

Minullakin on isosiskooni 16 vuotta ikäeroa. Hän oli syntymääni asti perheen nuorin, täyssisareni. Ikinä hän ei minua ole hoitanut tai ollut muutenkaan huolehtiva isosisko vaan hän on ollut todella sisaruskade.

Tietysti sain hänen vanhoja lelujaan leikkeihini jo pienenä ja ala-asteikäisenä hänen entisen huoneensakin, jolloin hän oli opiskellut toisella paikkakunnalla jo vuosia. Sisko kuitenkin muistaa vielä nykyäänkin aina kertoa, kuinka kaikki kuuluu hänelle.

Asumme jo molemmat kaukana vanhemmistamme, mutta en enää nykyään käy lapsuudenkodissamme, jos tiedän siskonkin olevan sinne menossa.

Siis todellakaan ei voi luottaa siihen, että isolla ikäerolla siitä vanhemmasta sisaresta tulisi jonkinlainen "pikkuäiti" nuoremmalle. Se on luonnekysymys.

Voitte tosiaan vain kuvitella, miten raskasta on olla pikkusisaruksena tekemisissä toisen aikuisen ihmisen jatkuvan sisaruskateuden kanssa...



Olen miettinyt asiaa paljon vuosien varrella ja tullut siihen tulokseen, että siskoni oli tottunut olemaan perheen keskipiste koko ikänsä. Oli 16 vuotta perheen nuorimmainen, kiitelty kympin tyttö jne. ja sai äidiltämme paljon erityishuomiota, kun lapsena hänellä oli sairaalahoitojaksoja vaatinut sairaus. Hän kokee ilmeisesti vieläkin, että vein hänen paikkansa.



Nyt aikuisena hän on edelleen erittäin määräilevä ja huomionhakuinen ja pyrkii saamaan kaikilla pikkuvaivoillaankin heti maksimimäärän myötätuntoa osakseen. Flunssa on aina vähintään keuhkokuume, päänsärky aivoverenvuoto jne.



Meni varmaan jo aiheen vierestä, mutta muistakaa hyvät "mammat", että sisaruskateus ei koske vain pikkulapsia. Perheen liki aikuista teiniäkin kannattaa pitää silmällä ja tarvittaessa laittaa ojennukseen, jos tämä suhtautuu uuteen vauvaan nuivasti. Ei tarvitse vaihtaa vaippoja mutta pitää oppia hyväksymään uusi perheenjäsen. Ei voi laskea senkään varaan, että kohtahan teini joka tapauksessa muuttaa pois kotoa.



Muuten voi pahimmillaan käydä niin kuin meille kävi. Asumme eri puolilla maata, mutta konflikti nousee pinnalle joka kerta, jos satumme samaan aikaan vanhempiamme tapaamaan.

menehän tekemään töitä ; )





eli mun lapsilla on ikäeroa just 16 vuotta :)





eikä ongelmia ole ollut, molemmat rakastavat toisiaan ja tulevat toimeen keskenään.



aivan ihanaa : )

no, mites itse koit siskon syntymän ?

kun noin pitkään sait olla ainokainen : )

No mun omat vanhemmat oli tosi nuoria kun ne sai mut eli 19-vuotiaita, joten ne on nyt.... 36?



Se et ne sai mut niin nuorena niin siks niillä ei ollukkaan kiirettä toiseen lapseen.



Mä täytin nyt 22.4 17-vuotta eli oon -95 syntyny ja mun pikkuveli täyttää nyt 31.7 1v eli hän on 2011 syntynyt.



Ainokaisena olossa oli hyvät puolensa ja huonot puolensa. Hyvät oli ne et sai olla omassa rauhassa ja tehdä juttujaan, ehkä olin myöskin vähän lellikki, eli sain paljon kaikkea enemmän mitä muut ei välttämättä jos perheessä oli useita sisaruksia. Huonoja puolia oli ne et tunsin välillä itteni aika omituiseks kun mulla ei ollu sisaruksia ja mua ehkä kadehdittiinkin välillä sen takia, eli oltiin mua kohtaan sit vähän inhottavia, välillä aika yksinäistä...



Nyt sit tää mun rooli mikä tässä on ollu, nii osaan aika paljon auttaa äitiä vauvan hoidossa ja vahdin sitä, leikin sen kanssa, hellin, hoivaan jne. Eli oonhan mä sisko, mut myöskin tällänen ehkä pikkuäiti :))

No mun omat vanhemmat oli tosi nuoria kun ne sai mut eli 19-vuotiaita, joten ne on nyt.... 36?

Se et ne sai mut niin nuorena niin siks niillä ei ollukkaan kiirettä toiseen lapseen.

Mä täytin nyt 22.4 17-vuotta eli oon -95 syntyny ja mun pikkuveli täyttää nyt 31.7 1v eli hän on 2011 syntynyt.

Ainokaisena olossa oli hyvät puolensa ja huonot puolensa. Hyvät oli ne et sai olla omassa rauhassa ja tehdä juttujaan, ehkä olin myöskin vähän lellikki, eli sain paljon kaikkea enemmän mitä muut ei välttämättä jos perheessä oli useita sisaruksia. Huonoja puolia oli ne et tunsin välillä itteni aika omituiseks kun mulla ei ollu sisaruksia ja mua ehkä kadehdittiinkin välillä sen takia, eli oltiin mua kohtaan sit vähän inhottavia, välillä aika yksinäistä...

Nyt sit tää mun rooli mikä tässä on ollu, nii osaan aika paljon auttaa äitiä vauvan hoidossa ja vahdin sitä, leikin sen kanssa, hellin, hoivaan jne. Eli oonhan mä sisko, mut myöskin tällänen ehkä pikkuäiti :))

eli kovin tykkää hoita ja leikkiä, on oikea varaäiti : )

on todella hyvää harjoittelua tulevaisuuteen, on helpompaa , kun joskus saa omia lapsia.

meillä kans esikoinen oli toisinaan yksinäinen, kaipasi sisaruksia.

toisaalta nautti ainokaisena olosta :) sai paljon harrastaa jne koska rahaa riitti, kun oli vain yksi lapsi, jolle ostaa vaatteita, leluja, harrastuksiin viedä ja hakea jne jne

mukavia hetkiä sinulle pikku veljen kanssa :) pienet kasvavat nopeaan, joten nauti täysin rinnoin pikku vauvasta : )

Minun 1-vuotiaan lapseni isosisaruksista (12, 13 ja 16 -vuotiaat) ei yksikään missään tapauksessa suostu vaihtamaan vaippoja. Muuten voisivat olla lapsenvahtina.

Minun 1-vuotiaan lapseni isosisaruksista (12, 13 ja 16 -vuotiaat) ei yksikään missään tapauksessa suostu vaihtamaan vaippoja. Muuten voisivat olla lapsenvahtina.

mun tytär vaihtoi heti alusta lähtien vaippoja, kylvetti, syötti, ulkoilutti, teki siis kaikkea ja erittäin innolla :)

Mä oon ehkä potenu pientä "vauvakuumetta" jo 13-vuotiaasta lähtien ja sillon kun sanoin mun 32-vuotiaalle äidille et " äiti hei, mulla on sit 18-vuotiaana vauva " niin ei mun äiti siihen mitenkään negatiivisesti siihen suhtautunu koska onhan seki saanu mut vaan vuoden sitä vanhempana, mut nyt kun miettii et jos musta pitäis tulla 18v äiti niin mun pitäis nyt pamahtaa paksuks... niin ei kiitos kyllä :DD et siinä mielessä se varsinainen " VAUVAKUUME " on mennyt ohi vaikka edelleen pidänkin lapsista! mut nyt aattelen silleen paljon aikuisemmin et emmä suunittele, vaan annan niiden lasten tulla sit kun on tullakseen.



Ja tota, kyllä mä vaihdan myöskin vaippoja. Ei ole musta kauheaa, ihanaa opetella kaikkia äidillisiä asioita :]



eli siinä suhteessa sun lapset taitaa olla muhun verrattuna vielä aika lapsellisia...

16- ja 18-vuotiaana. Hoidin tosi paljon siskojani. On pakko sanoa, että hiukan harmittaa että nyt kun minulla on omia pieniä lapsia, niin sen paremmin äitini kuin pikkusiskonikaan eivät hoida koskaan lapsiani. Äiti on kai väsynyt, kun

on vielä teinejä kotona, vaikka on melkein 6-kymppinen. Ja ne teinit on tottuneet niin hyvälle, etteivät viitsi edes käydä siskontyttöjään katsomassa.



Tärkeitä ovat silti, mutta ei mikään ihanneikäero tietyltä kannalta. Lapsenlapset jäävät isovanhemmilta oikeastaan kokematta, kun isompien lapset ei jaksa kiinnostaa (omatkin vielä kotona), ja nuorempien lapsia tuskin jaksavat muuten vaan hoitaa tms. (ikä) Näin meillä, jollakin mulla varmaan ihan toisin!