Miten teitte päätöksen muuttaa yhteen asumaan, avoliittoon?

Sopeuduin hyvin. Ei ollut järkeä maksaa kahta vuokraa, kun mies oli aina mun luona.

ap

Sopeuduin hyvin. Ei ollut järkeä maksaa kahta vuokraa, kun mies oli aina mun luona.

että mies käytännössä asui mun luona. Joten kun hänen kämppis muutti pois, mä muutin tilalle. Ja yhteiselo jatkunut yli 10 vuotta.

ja tais olla toi mun mies kun ehdotti sitä yhteistä asuntoa, johon muuttaisin suoraan avoliitosta ja mies toiselta paikkakunnalta.

Ja kyllä kannattikin riskinotto, kohta tulee 15v yhteisiä vuosia ja jatkuuuuuuuuuuu.........

Ollaan koko ajan yhdessä kuitenkin, ja miehen talo on tällä hetkellä käytännössä asumaton, koska hän on koko ajan minun ja poikani luona. Yhdessä ollaan oltu tammikuusta lähtien ja kuukauden päästä päästään muuttamaan yhteiseen taloon. Tällaista varmuutta suhteesta ja sen kestävyydestä en ole koskaan ennen tuntenut (ikääkin on jo 35v), eikä ole kuulemma mieskään, niin uskallettiin tehdä päätös yhteen muuttamisesta.

Minun asuntoni oli paljon kivempi kuin miehen, joten olimme siellä aina kun olimme yhdessä.



Jossain vaiheessa huomautin miehelle että pidän asunnostani niin paljon etten halua muuttaa sieltä pois ellen ole ihan varma että olen hänen kanssaan koko laoppuelämäni, mutta siitä ei sitten sen kummemmin enää puhuttu. En myöskään pitänyt siitä kiinni itse, sillä jossain vaiheessa aloimme haaveilla isommasta kämpästä ja kumpikin tahollamme katsella ilmoituksia. Lopulta kävi ilmi että olimme sattumalta nähneet saman asunnon netissä, menimme katsomaan sitä ja ostimme.



Muutaman viikon päästä mies kosi, joten ehkä hän oli ajatellut sitä aikaisempaa kommenttiani ikuisesta yhdessäolosta. En tiedä.

Vajaa vuosi oltiin seurusteltu. Asuttiin samassa rapussa, mä monta kerrosta korkeammalla. Muutettiin yhteen, koska mun kamat vaivihkaa hiipi sen kämppään eikä mulla ollu enää tarvetta kävellä rappusia yläkertaan :D



Vitkuteltiin noinkin kauan kun yhteen muuttaminen ajatuksena ahdisti. Se oli niin virallista ja vakavaa.

asuin vielä ex-avomieheni kanssa saman katon alla (rahallisista syistä, oltiin erottu jo reilu puoli vuotta aikaisemmin, ex asui työhuoneessa, minä makkarissa). Tapailtiin toukokuun lopusta elokuuhun, jolloin päätettiin että muutan mieheni luo asumaan, kunhan saan ajokortin hommattua. (olin siis 27v, mutta ajokorttia en ollut hommannut, koska helsingissä sitä ei tarvinnut). Joulukuussa, itsenäisyyspäivänä muutin mieheni luo, vähän reilun puolen vuoden seurustelun jälkeen. Ja minä muutin mieheni luo siksi, että hän asui (asuu) isossa omakotitalossa, isolla tontilla, upealla paikalla "maalla", minä asuin vain vuokralla rivitalossa exäni kanssa. Nyt olemme naimisissa ja asumme edelleen siinä mieheni upeassa talossa, meidän yhteisessä kodissamme. Meillä on myös ihana lapsi. Nopeaa toimintaa meillä oli, mutta molemmílla oli takana pitkä suhde (10 ja 11v), joten tiesimme mitä haluamme..

Toivoin sitä kovasti, halusin olla paljon yhdessä ja koska olin ollut sinkkuna (yh-äitinä) yli kymmenen vuotta, minulla oli kova kaipuu parisuhteelliseen perhearkeen.



Mies olisi ollut valmiimpi asumaan erilläänkin. Hän kyllä halusi olla joka ilta ja yö kanssani, mutta oli huolissaan miten käy jos hänellä ei ole enää lainkaan omaa tilaa johon paeta jos tulee riita. Hänellä oli takanaan vuosikausien aika vaikeakin avioliitto josta oli lähtenyt vasta äskettäin, joten ymmärrän että huoli uuteen parisuhdeloukkoon joutumisesta tuli osittain siitäkin.



Tulin sitten raskaaksi ja yhteen muuttamisesta tuli käytännön pakko, koska muuten isä olisi jäänyt ihan liian ulkopuoliseksi vauvan elämästä, ja hänellä oli kuitenkin halu olla aivan yhtä tärkeä vanhempi kuin äitikin, ja niin minäkin tietysti toivoin.



Hän muutti ensin luokseni ja sitten hankimme yhteisen asunnon. Hän sopeutui kyllä, mutta jälkikäteen on myöntänyt että oli vaikeaa asua "minun kotonani" ja hän ei tuntenut että hänellä olisi kotia oikein missään, reppana.



Yhteisessä asunnossa on mennyt ihan hyvin. Minä olen tyytyväinen, vaikka esimerkiksi siisteyskäsityksemme ovat ihan erilaiset ja siitä tulee jatkuvaa pientä kränää. Olen kuitenkin valmis joustamaan ja oppimaan uutta ja antamaan periksi, koska pidän kuitenkin tätä suhdetta ja perhettä tärkeämpänä kuin omia tapojani ja näkemyksiäni. Mies on vähemmän valmis joustamaan, ihan luonteenkin puolesta. Hän aina väliää sanoo, että meidän pitäisi asua erillään niin olisimme onnellisempia. Enpä tiedä.

Mutta eihän se mulle kuulu mitä teette.



Me muuettiin yhteen jokin aika sen jälkeen, kun oltiin menty naimisiin. Naimisiin mentiin reilun vuoden seurustelun jälkeen.



Mies varmaan kyllä pyysi minua luokseen asumaan, mutta koska miehen vanhemmat asui samassa talossa, niin mulle ei tullut sinne muuttaminen kysymykseen. Mies taas ei voinut asua mun kämpässä, koska mun kämppä oli liian kaukana sen töistä.



Sitten kun löytyi sopiva koti, niin sitä tilaisuutta oli jo odotettu sen verran kauan, ettei siinä vaiheessa enää tarvittu mitään keskusteluja.

Oltiin oltu yhdessä 3 vuotta. Minä muutin miehen kotiin toiselle paikkakunnalle. Ei olisi kannattanut. Ei tunnu vieläkään kodilta - kaukana siitä.

keskenämme (molemmilla omat asunnot). Olimme muutaman kuukauden erossa ja palasimme sitten taas yhteen. Poikaystäväni majailee nykyään kaiket yöt ja päivät luonani ja käytännössä asumme yhdessä. Hän haluaisi muuttaa tänne virallisesti ja minäkin kyllä. Nykyistä yhteiselämää on vain kestänyt niin vähän aikaa, että olen vähän arka tekemään ratkaisua.



ap

yhteiseen asuntoon 19-vuotiaina, innokkaina ja rakastuneina.

me ollaan nyt seurusteltu 5 vuotta ja yhteenmuutosta ollaan puhuttu, mutta mies ei halua lähteä talosta jonka jakoi eksänsä kanssa, joten ei muuteta yhteen koskaan.

keskenämme (molemmilla omat asunnot). Olimme muutaman kuukauden erossa ja palasimme sitten taas yhteen. Poikaystäväni majailee nykyään kaiket yöt ja päivät luonani ja käytännössä asumme yhdessä. Hän haluaisi muuttaa tänne virallisesti ja minäkin kyllä. Nykyistä yhteiselämää on vain kestänyt niin vähän aikaa, että olen vähän arka tekemään ratkaisua.

ap

Minkälainen seurustelutausta teillä on? Minkä ikäisiä olette? Jne..Mutta ei kannata muuttaa ennekuin olette kumpikin varmoja..

Seurustelimme aikaisemmin pitkään ja vakavasti, viime kevään olimme erossa, vaikkakin pidimme yhteyttä koko ajan. Poikaystäväni on sitä mieltä, että suhteemme jätkuu siitä, mihin jäimme, minä taas mietin, pitäisikö asennoitua niin, että tämä on uusi suhde. Tutulta ja hyvältä tämä tuntuu ja mielelläni hänet täällä pidän. En halua tehdä ratkaisua, joka ehkä vie meidät eroon. En vain tiedä, kumpi ratkaisu on oikein sen kannalta.

ap

keskenämme (molemmilla omat asunnot). Olimme muutaman kuukauden erossa ja palasimme sitten taas yhteen. Poikaystäväni majailee nykyään kaiket yöt ja päivät luonani ja käytännössä asumme yhdessä. Hän haluaisi muuttaa tänne virallisesti ja minäkin kyllä. Nykyistä yhteiselämää on vain kestänyt niin vähän aikaa, että olen vähän arka tekemään ratkaisua. ap

Minkälainen seurustelutausta teillä on? Minkä ikäisiä olette? Jne..Mutta ei kannata muuttaa ennekuin olette kumpikin varmoja..