Raskausdiabeetikon vauvan hoito synnytyslaitoksella?

meidän poika vietiin suoraan synntyksestä vauvateholle, enkä ehtinyt edes nähdä häntä ensin ja sain vierihoitoon vasta neljäntenä päivänä. Oli teholla sokeritipassa, mutta suurin syy sinne joutumiseen oli rankka synnytys, en tiedä olisiko joutunut lastenosastolle pelkkien sokeriarvojen vuoksi.



Lastenosastolla sai maidon ensin nenämahaletkulla ja sitten pullosta, itse en siellä imettänyt, yritin kyllä osastolla lypsää huonolla menestyksellä.



Heti kun sain vauvan viereen, hän hamusi rintaa ja sitten alkoi imemisen opettelu. Ei se ihan helppoa ollut, mutta pikkuhiljaa mentiin eteenpäin. Alkuun käytin rintakumia ja alusta alkaen annettiin pullosta lisämaitoa, koska oli jo tottunut suuriin maitomääriin. Sitten jossain vaiheessa kotona jätin rintakumin pois ja imeminen onnistui jo hyvin. Nyt poika on kohta kolmekuinen ja korvikkeen määrä on vähentynyt aivan minimiin, kohta ilmeisesti päästään siitä kokonaan irti, vaikka täysimetys ei ole koskaan ollut mulle mikään tavoiteltava asia, niin sitä kohti ollaan näköjään vahvasti menossa. Monta kertaa matkan aikana kuitenkin on meinannut usko pettää ja olen jo ollut valmis siirtymään kokonaan pulloon, kun tietysti vauva sen ruoan niin nopeammin ja helpommin saa, mutta näköjään meidän herra ei haluakaan luopua rinnasta vaan mielummin valitsee sen kuin pullon (paitsi iltaisin oikein väsyneenä)



Tottakai alussa on ikävä osastolla ilman lasta, mutta kyllä se ihokontakti maistuu hyvälle myöhemminkin:)

vaikka vauvaa ei heti saisikaan vierihoitoon.

Itse olen 1-tyypin diabeetikko joten vauva joutui automaattisesti sokeriseurantaan vastasyntyneiden osastolle. Sokerit pysyivät kyllä ruualla kurissa, mutta vauva ei jaksanutkaan imeä itse joten sai ruokansa nenä-mahaletkulla. Ensimmäinen viikko meni vastasyntyneiden osastolla, imetystä päästiin vain kokeilemaan pari kertaa mutta vauva ei jaksanut imeä rintaa. Sen minkä jaksoi söi pullosta lypsymaitoa, loput ruuasta sai letkulla.

Kun nenä-mahaletkusta päästiin ensimmäisen viikon jälkeen eroon saimme vauvan kotiin ilman päivänkään vierihoitoa. Ja niin vaan pienen harjoittelun jälkeen alkoi rinnasta syöminen onnistua ja täysimetyksellä mennään edelleen, ikää vauvalla on jo reilut 5kk. Korviketta ei ole tarvittu kertaakaan, alkuun sai lypsymaitoa pullosta.

Sokeriarvoja seurattiin, ja ekana yönä vauvalle annettiin lisämaitoa sokeriarvojen takia. Ja sen jälkeen vauva kellastui, ja taas piti antaa lisämaitoa (oma maitoni ei ollut vielä noussut). Lapsi sai koko ajan olla vieressäni, ja pääsimme kotiin 4 päivän kuluttua synnytyksestä.

Itse olen kyllä 1-tyypin diabeetikko, eli siten vähän erilainen kokemus, mutta jotain kokemusta tästäkin.



Luulisin, että tilanne etenee vauvan ja sokereiden kunnon mukaan. Meillä diabeetikoilla menee niin, että jos saa synnyttää normaalisti ja kaikki menee hyvin, niin vauva saa olla hetken siinä rinnalla ja sitten viedään (huom) vastasyntyneen valvontayksikköön, ei teholle. Teho on eri asia... Vauvalla on yleensä itsellään tehostunut insuliinin tuotanto raskauden ajan ja syntymän yhteydessä sokerit laskevat matalalle. Kestää jonkin aikaa, että vauvan oma insuliinintuotanto normalisoituu. Tämän takia vauva yleensä saa sokeritipan ja lisämaitoa. Tämäkin menee tarpeen ja tilanteen mukaan. Joillakin vauvoilla ei tarvita edes tippaa ja vauva pääsee nopeasti osastolle. Joillakin menee kauemmin. Meillä meni 6 vrk. Tuon ajan vauva oli valvontayksikössä ja siellä sai käydä hoitamassa sairaalan aikataulun mukaisesti (naistenklinikka, hki).



Isän vaimolla oli raskausdiabetes molemmissa raskauksissa ja toisessa loppuvaiheessa insuliinihoitoinen. Ekan pojan syntymän jälkeen poika oli valvontayksikössä muutamia päiviä sokeritipassa. Tässä toisessa raskaus oli vaikea ja päätyi hätäsektioon ja tämä vauva joutui varsinaiselle tehollekin. Mutta ei sokereiden takia! Tällä vauvalla kesti vajaa kaksi viikkoa, että pääsi pois tipasta. Hän vietti yli viikon teholla ja pääsi sitten valvontayksikköön. Pitää vielä opetella syömään, niin sitten pääsee kotiin.



Meilläkin tyttö syntyi " etuajassa" 37+2 viikoilla. Ei jaksanut syödä kunnolla aluksi, joten sai maitoa nenä-mahaletkulla ja osan pullosta. Sokeritipasta pääsi pois 3-4 vrk syntymän jälkeen. Loppuajan oli valvontayksikössä sen syömisen takia. Sitten kun jaksoi juoda ne suuret määrät, niin pääsi osastolle kanssani.



Olihan se tuskaa ja kun kyseessä on eka lapsi, niin tekee kipeää olla erossa. Diabeetikoiden on vain hyväksyttävä se, että kaikki ei mene, niinkuin muilla. Kuulostaa kamalalta. Mulla ei imetys onnistunut, koska maito loppui tasan seinään, kun päästiin kotiin. Yrityksen puutteesta ei voinut moittia, mutta meillä tilanne oli muutenkin kotona katastrofaalinen silloin, eli stressi varmaan vaikutti... Kyllä se imetys varmaan onnistuu! Pitää vain tietää etukäteen mitä tuleman pitää ja koittaa itse panostaa asiaan enemmän. Valvontayksikössä saa varmaan imettää myöskin ja sairaalassa voit pumpata. Siis vaikka mitään ei vielä tulekaan. Se aktivoi maidontuloa ja kyllä se viimein nousee.



Toivotaan, että teidän vauva pääsee pian osastolle sun kanssa :) Tsemppiä!

Sain lapsen mukaani osastolle kuten muutkin, osastolla sitten mitattiin lapsen verensokereita ja seurailtiin tuleeko oireita matalasta sokerista johtuen. Sokerivettä lapsi ei saanut kertaakaan, tosin imettää piti aika ahkerasti. Myös minulta itseltäni mitattiin yhtenä aamuna paastosokeri, joka oli normaali.



Olen vain miettinyt nyt kun olen tässä raskaudessa insuliinilla, että joudunko päästää lapsen sinne vastasyntyneiden teholle hoitoon? Miten muilla insuliinia käyttävillä?

Minulla todettiin raskausdiabetes viime raskauden aikana ja sitä hoidettiin aluksi ruokavaliolla, lopuksi insuliinilla. Synnytys käynnistettiin paria päivää ennen laskettua aikaa (ettei vauva kasva liian isoksi) ja se sujui normaalisti, lisänä vain sokeritippa(?) synnytyksen loppumetreillä. Vauvan sain ihan tuttuun tapaan rinnoilleni köllimään heti ja pesujen ym.jälkeen edelleen kainalooni ja tissille! Sitten yhdessä osastolle. Minun ja vauvan sokeriarvoja kyllä seurattiin osastolla, mutta mitään muuta erityistä ei sitten ollutkaan. Vauvan sokeriarvot oli kunnossa ja omanikin palautui normaaliksi heti synnytyksen jälkeen! Elikkä me ainakin saimme olla onnellisesti yhdessä. En ollut kuullutkaan tuosta vauvan " tehohoidosta" .

todettiin raskausdiabetes.Sokeriarvot pysyivät ruokavaliolla kurissa.

Toisen synnytyksen jälkeen vauva sai salissa sokerimaitoa ja sain antaa ensi-imut myös rinnasta.Vauvan sokeriarvoja seurattiin samalla osastolla missä minäkin olin.Arvot olivat ok.



Kolmannessa synnytyksessä vauva joutui keskolaan tarkkailuun vuorokaudeksi sokeriarvojen takia.Seurasivat että tarvitseeko vauva " tiputusta" sokereiden vuoksi.Ensimmäiset rinta imut sai vasta parin tunnin päästä synnytyksestä (kun oli minulla muuta sählinkiä siinä).Ja imetys jatkui kun vauva tuli seuraavana päivänä osastolle luokseni.Vuorokauden ero toisistamme ei haitannut imetystä millään lailla.Sokeriarvot olivat vauvalla ok joten mitään ei " tiputettu" .Ainoa kehoitus oli ruokkia vauvaa 3h välein ja aluksi rintaa ja sitten pullosta ettei sokerit tipahda ja sitten kun pärjäiltiin rinnalla (kun maito nousi) niin pullosta ei tarjoiltu.



Vauvat olivat normaalikokoisia eli diabetes ei " lihottanut" niitä.

Eli raskausdiabetes EI OLE katastrofi vaikka ajattelin kun se ensi kerran todettiin.



T.Äitix

jos käy niin että vauva joutuu tehohoitoon keskolaan niin jos äiti vaan jaksaa niin saahan siellä käydä imettämässä.

T.äitix

Tuosta varsinaisesta asiasta en tiedä, mutta yksi kommentti mulla on. Vaikka äidin ja vauvan ihokontakti alusta alkaen edesauttaa maidon nousemista ja imemisen oppimista, se ei ole välttämätöntä.

Jos vauvan tilanne ei ole erityisen vakava, hän voi olla jonkin aikaa valvontayksikössä. Varsinaisella teho-osastollakin vauvaa saa käydä hoitamassa itse ja jos vauvan vointi sen sallii, saa myös imettää. Jos vauva ei jaksa imetysharjoituksia, äiti voi ylläpitää maidontuotantoa pumppaamalla/lypsämällä. Mä sain vauvani ekaa kertaa syliin " jo" toisena päivänä synnytyksestä ja kokeilin imettämistä reilun viikon kuluttua. Sairaala-aikaa kesti yli viisi viikkoa, mutta niin vain tytöstä tuli rintalapsi. Mukavaahan ei tuo sairaala-aika ollut, mutta siitäkin selvisi. Yritä olla murehtimatta liikoja etukäteen.

Miidu:

Surku tulee, jos emme saa oli vauvan kanssa maailmaan tulon jälkeen vierikontaktissa. Se kun on imemiseen oppimisen kannaltakin niin tärkeää.

Ensimmäisenä ja toisena vuorokautena piti imettää 3h välein ja koska maito nousi vasta 3. päivänä, toisena annettiin lisämaitoa, koska sokerit tippuivat liian alas, lähelle 2. Syöttöpunnitus joka imetyksen jälkeen, ja jos ei tullut lisää painoa, niin sitten aina lisämaitoa. Tämä nosti sokerit ja maidon noustua sokeritkin pysyivät kunnossa.

Minulla ongelma oli 2h sokerissa, se ei lähtenyt laskuun viikon 28 sokerirasituksessa. Mutta nämä jutut on varmaan aika yksilöllisiä. Verikokeita otettiin muistaakseni 8h välein vauvasta, oli reppanalla toine jalka ihan musta. Sain pitää vauvan koko ajan vierihoidossa, koska suostui kuitenkin syömään pullosta ja imemään rinnasta, vaikka olikin alussa hieman unelias.

t. Triina ja vauva 3 viikkoa