Lue keskustelun säännöt.
Lapsettoman parin ajanvietto lapsiperheen kanssa?
02.07.2012 |
Meillä on ollut tiivis kaveriporukka, jonka kesken on ollut tapana tehdä joskus myös lomareissuja. Nyt parin vuoden sisällä ihmiset ovat alkaneet saada perheenlisäystä, viimeisimpänä läheisin kaverini jolla reilun vuoden ikäinen lapsi. Muut ovat siis jo aiemmin jättäytyneet tästä yhdessä lomailusta luonnollisesti pois, mutta tämä läheisin kaverini haluaa vielä minun ja miesystäväni kanssa viettää aikaa ja ehdottivat yhteistä matkaa.
Minua mietityttää, koska lapsen saannin jälkeen kaverini on muuttunut, hän on ollut kiinnostunut pelkästään lapsestaan. Kahvilla tai elokuvissa käydessämme hän on vain huokaillut, miten kotona pärjätään ja vilkuillut jatkuvasti puhelintaan, ei siis puhunut mistään muusta aiheesta. Aina lähtee kotiin hirveällä kiireellä, vaikka minä olisin varta vasten järjestänyt aikani siten että ehdin olla kaupungilla pidempään sillä liikun julkisilla naapurikunnasta. Joskus matkoihin on mennyt moninkertainen aika kuin kahvilassa vietämme. Jos kyläilen heillä, hän ei ole sekuntiakaan irti lapsestaan, esim. lapsi isän sylissä niin neuvoo miten täytyy pitää käsiä tai miten pitää syöttää tätä.
Luulen siis, että lomakin keskittyisi vain lapsen ympärille. Se harmittaa sillä miehemme ovat aiemmin tulleet hyvin toimeen keskenään, mutta nykyisin kyläreissun aikana hekään eivät ole ehtineet vaihtaa kuin pari sanaa kun on ollut niin kiire hoitaa vauvaa naisen neuvoessa miten se tehdään oikein.
Lapsi mullistaa maailman, ja tietenkin käytännössä aikaa kuluu eniten lapsenhoitoon ja koko ajan on varmistettava lapsen hyvinvointi. Mutta se tässä tympii, että minä ja miesystäväni olemme erikseen järjestäneet aikaa kyläilyyn tai naisten kesken kaupungille menoon matkoineen, kun toiset eivät yhtään tunnu sitä arvostavan. Ei tarvitsisi olla punaista mattoa levitettynä, mutta jos ehtisi edes hetken jutella muusta kuin lapsesta edes tämän nukkuessa tai ollessa hoidossa, mutta silloin pitää kerrata kävelemään oppimiset ja uudet sanat...
Ja muut lapsen saaneet kaverini eivät ole muuttuneet tällaisiksi. He ovat voineet aivan huoletta jättää vauvan pariksi tunniksi isälle tai kyläillessä vuorotella lapsen hoitoa kyttäämättä koko aikaa, miten se sujuu ja juoda kanssani kahvit. Ko. vauva ei edes ole mitenkään "erityinen", toisin kuin kaksi lähipiirin koliikkivauvaa, mutta heidänkin kantelultaan ehti olla huomaavainen ja jutella.
Kommentit (24)
katosipa tosiaan punainen lanka.. :D
1) kannattaako lähteä yhteiselle lomareissulle vai olisiko viikko pelkkää tuskaa?
2) onko muille käynyt näin läheisten kaverien kanssa jotka ovat hullaantuneet lapsesta?
3) meneekö tämä ohi? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4) jos tämä ei mene ohi, miten siedän vai otanko etäisyyttä?
En lähtisi lomareissulle, koska yhteisillä lomilla voi muutenkin jo helposti toinen ihminen alkaa ärsyttää, saatika sitten, jos on lähtökohtaisesti joku ärsyttävä piirre.
Jos kaverisi lapsi on "jo" vuoden, voi olla, ettei tuo mene ohi, sillä ihan pikkuvauvana on ymmärrettävää, ettei elämään muuta mahdu kuin se lapsi, mutta yhden vuoden iässä luulisi jo suurimman uutuudenviehätyksen hommasta kaikonneen ja muidenkin asioiden tulleen kaverisi päähän :) Oletko puhunut hänen kanssaan?
Jos kaverisi ei muutu, sinulle jää vaihtoehtoja:
1) siedät häntä
2) et siedä häntä ja otat etäisyyttä
3) hommaat oman lapsen ja katsot, miten se vaikuttaa asiaan.
Mutta ihan aluksi kannattaa asia siis ottaa kaverisi kanssa puheeksi. Ole kuitenkin varovainen, jotkut mutsit suuttuvat jo sellaisen vihjailustakin, etteivät heidän lapsensa kiinnosta ihan satasella :)
Haluatko olla ilmainen lastenvahti ystäväsi lapselle, jolloin vanhemmat saavat enemmän aikaa olla keskenään? Loma tullaan myös menemään lapsen ehdoilla, joten älä kuvittele sen olevan entiseen tapaan ystävien yhdessäoloa. Mukana on nimittäin ihana lapsi, johon 100-prosenttista keskittymistä edellytetään myös sinulta.
Tuttua on.
80 prosenttia kavereistani on saanut lapsia ja kaikki ovat tipahtaneet ensimmäisellä kerralla tuohon samaan tilaan. Useimmat toisella ja kolmannellakin kerralla, mutta tuolloin hiukan lyhyemmäksi aikaa. Poikkeuksen tekevät pari ystävääni, joilla on kolme ja neljä lasta ja he jatkoivat normaalina kolmannen lapsen syntymän jälkeen. Normaalilla tarkoitan sitä, että lapsi on tärkeä ja rakas, mutta muutakin elämää on (=ystävät, työ, mies, harrastukset, mitä nyt kenelläkin).
Vierestä seuranneena ja lapsettomana olen huomannut, että tuon vauvahurmoksen pituus ja syvyys vaihtelevat. Toiset eivät ole vieläkään palanneet normaaleiksi, vaikka lapset ovat jo esikoulussa. Useimmat muuttuvat normaaleiksi kun lapsi on reilun vuoden ikäinen.
Lapsettoman kaverin kannattaa vain kestää. Tapaa kaveria niin paljon kuin jaksat ja ole kiinnostunut hänestä ja vauvasta. Liian pitkiä tapaamisia ei kannata järjestää, koska hermo palaa jommalta kummalta nopeasti: sinulta (joka et ole tottunut lapsiperheen arkeen) tai tuoreelta äidiltä (joka ei ymmärrä miksi sinä et ymmärrä lapsiperheen elämää).
Hyvä ystävyys selviää näistäkin ongelmista. Minä en ole menettänyt yhtään ystävää vaikka joidenkin kanssa ystävyys onkin ollut hiljaiselolla ja joidenkin kanssa lähes katki. Jälkeenpäin suurin osa näistä ystävistä on todennut, että lapsen saatuaan menee jotenkin vähän sekaisin ja hullaantuu siitä muksusta täysin. Lapsen kasvaessa nainen alkaa kaipaamaan omia ystäviään ja omaa tekemistä, silloin on ystävyyden vuoro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sen lomailun voi jollain tekosyyllä unohtaa :)
Yritän kyllä puhua muistakin aiheista sellaisista mikä häntä ennen kiinnosti, mutta nämä yritykset eivät ota tulta alleen. Kaveri saattaa esim. kesken jutun vaihtaa aiheen takaisin lapseensa.
Mutta ihan aluksi kannattaa asia siis ottaa kaverisi kanssa puheeksi. Ole kuitenkin varovainen, jotkut mutsit suuttuvat jo sellaisen vihjailustakin, etteivät heidän lapsensa kiinnosta ihan satasella :)
Tuntuu, ettei tuo puheeksi otto ole tässä tapauksessa vaihtoehto. Kaveristani on paljastunut piirteitä joita ei todellakaan ollut ennen, loukkaantuu herkästi ja kerran en edes ymmärtänyt mistä hän suuttui. Suora puhe suututtaisi varmasti.
Lasta en ainakaan tästä syystä aio hankkia :D
Muihin kysymyksiin en osaa vastata mutta lomareissulle en lähtisi. Lapsiperheen reissut tehdään yleensä lapsen ehdoilla, ja näin varsinkin kun äiti on muutenkin jo noin kiinni lapsessaan.
Toki paljon riippuu matkakohteesta ja perheen tavoista, mutta ruokailut on kaikkien korvien säästämiseksi tehtävä lapsen ehdoilla ja liikkumiset lapsen nukkumisten mukaan.
Itse en nauttisi tuollaisesta reissusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska teillä vaan täysin erilaiset elämäntilanteet ja on ihan normaalia tuoreille vanhemmille olla ihan kiinnostuneita siitä lapsestaan joka tällä hetkellä kuuluukin olla heidän elämänsä tärkein asia.
Minä tunnen erään kaltaisesi lapsettoman joka vaan ei voi tajuta miten vanhemmiksi tulleille ihmisille se lapsi onkin kaikista tärkein. Minä taas en voi käsittää miksi ei olisi...
kun lapsi tulee sen kuuluukin olla elämän tärkein asia! Jos sitä ei lapseton jaksa hän toki etsii seuransa sitten muualta...niin yksinkertaista se vaan on! Itse muuten en tunne yhtään perhettä joissa puhuttaisiin aina vain lapsista mutta eikö ole ihan luonnollista että ne lapset obat tärkein asia elämässä...niin sen kuuluukin olla!
t. 3 lapsen äiti jolla on toki muutakin elämää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en edes haluaisi mukaan ketään lapsetonta koska meillä vaan siellä ei olisi mitään yhteistä tekemistä. Sinuna ap etsisin matkaseuraa toisista lapsettomista.
Kun tullaan vanhemmiksi niin elämänarvot muuttuvat ja niin sen kuuluu mennäkin! Enää siinä vaiheessa normaalisti ei työ, harrastukset eikä baari-illat olekaan enää ollenkaan elämän tärkeimpiä asioita.
että se vauva on kaiken keskipiste! Tutustupa ap ihmisen kehitykseen 0-3v ikävuotta niin tajuat miksi. Minusta on luonnotonta että joku tuore vanhempi tuosta vaan jättäisi lapsensa jotta pääsisi lapsettomien kanssa lomille kuten ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitää nyt vaan tajuta että he ovat perhe joilla omat lomat ja menot. Sun on aika päästää irti ja etsiä muita seuralaisia lomillenne.
Enkä kenellekään, jotain ei tunnu kiinnostavan. En usko, että jaksaisin lähteä lapsettoman pariskunnan kanssa lomalle kuiteskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis vauva mukaan. Mutta kun ei voi käydä edes kahvilla.
että se vauva on kaiken keskipiste! Tutustupa ap ihmisen kehitykseen 0-3v ikävuotta niin tajuat miksi. Minusta on luonnotonta että joku tuore vanhempi tuosta vaan jättäisi lapsensa jotta pääsisi lapsettomien kanssa lomille kuten ennenkin.
vain lapsestaan. Itselläni on neljä lasta, joista nuorin on vasta vuoden, mutta en jaksa, jos joku selittää koko ajan vain lapsista ja miettii, miten kotona pärjätään ilman häntä. En suosittele siis yhteistä lomaa tässä vaiheessa.
Kaverisi kuulostaa tosi rasittavalta. Itse en kestäisi tuollaista tapausta hetkeäkään. En varmasti lähtisi samalle matkalle, en, vaikka minulla itselläni on 2 lasta!
En kestä ihmisiä, joitten elämä pyörii sen lapsen ympärillä ja lomakohteessa juostaan etsimässä mäkkäriä kun kersalle ei muu kelpaa. Muutenkin vahingosta viisastuneena ei aio ikinä lomailla kuin perheeni kanssa.
mutta ilkeää kutsua jatkuvasti paikalle ystäviä
jotta saa kertoa että heidän seuransa ei kiinnosta...
Älä missään tapauksessa lähde matkalle, äläkä lähde tapaamisiin, ystäväsi ei muutu, hän on itsekäs nauta ja jää sellaiseksi.
koska teillä vaan täysin erilaiset elämäntilanteet ja on ihan normaalia tuoreille vanhemmille olla ihan kiinnostuneita siitä lapsestaan joka tällä hetkellä kuuluukin olla heidän elämänsä tärkein asia.
Minä tunnen erään kaltaisesi lapsettoman joka vaan ei voi tajuta miten vanhemmiksi tulleille ihmisille se lapsi onkin kaikista tärkein. Minä taas en voi käsittää miksi ei olisi...
Miksi edes haluaisit tunkea mukaan toisten perhelomille? Sun pitää nyt vaan tajuta että he ovat perhe joilla omat lomat ja menot. Sun on aika päästää irti ja etsiä muita seuralaisia lomillenne.
osaa lukea vai etkö tajua lukemaasi? Ap sanoo, että kaveri pyytää mukaan. Ei ap mihinkään ole tunkemassa.
Toiset ovat tuollaisia, toiset taas osaavat puhua muistakin kuin lapsistaan.
Minä olen omani kanssa ottanut sen linjan, etten puhu hänestä lapsettomille kavereilleni juuri mitään, elleivät erikseen kysy, koska lapsettomana minusta oli rasittavaa, jos joku koko ajan höpötti ipanoistaan. Ja kavereita treffatessakin mieluummin kuuntelen, mitä heille kuuluu, kun omassa neljän seinän sisällä tapahtuvassa äitiyslomailussani nyt ei ole paljon raportoitavaa.
Mutta tosiaan, mikä oli kysymyksesi, mihin tässä nyt pitäisi vastata?