Minä ja vanhempi nainen

Oon kirjoittanut tästä jo toisillakin foorumeilla, mutta kerron täälläkin. Oon löytänyt itseeni noin 20-v. vanhemman naisen, joka on hyvin korkeassa asemassa julkisella sektorilla.



Heti kun hänet näin, tajusin että meillä on joku ihan epätodellinen psyykkinen yhteys ja hän myös ilmeisesti koki samaa, vilkuili mua koko illan, ensin luulin syynä olevan jalkavammani mutta ei. Ihan ku meidät ois syntymäs erotettu. Kumpikin ikään kuin tietäisi mitä toinen aikoo tuntee juuri sillä hetkellä. Vaikka siis itse olen nuorimies pikkukylästä ja hän on johtaja!!



Koskettaminen tuntuu ihan erilaiselta kuin kenenkään muun kanssa, tosin on vaihdettu vasta kaksi suudelmaa, bussipysäkillä ja raflassa. Hänen miehensä kuoli yllättäen tappelussa pari vuotta sitten, oli myös johtaja eli tottunut määrääviin miehiin.



Sitten tulee tää outo osuus: olen kahdeksanvuotiaasta asti tiennyt, että mut on adoptoitu. Kasvatusvanhempieni kertoman mukaan adoptio tehtiin ulkomailta, en koskaan ole kokenut tarvetta etsiä biologista isää tai äitiä. Nyt kuitenkin huomaan että tämä vanhempi nainen ei koskaan puhu lapsista ja aihe on ikään kuin arka.



Pelkään että nainen ajattelee mun haluavan äitihahmoa ja silloin tärkein ihmissuhteeni menee sivu suun. En uskalla mainita adoptiosta hänelle, olen antanut ymmärtää että kasvatusvanhempani ovat biologisia vanhempiani.