Mitä sanotte, kysymys seurustelun aloittamisesta, tapailtu..

Ilmeisesti minua tarkoitetaan, kun tuon ylläolevan ihmettelyn kirjoitin.



Olen kyllä ollut rakastunut ja tälläkin hetkellä erittäin ihastunut ja tutustumisvaiheessa erään naisen kanssa, mutta ei edelleenkään muuta tilannetta, että miksi pitäisi nähdä tai soitella joka päivä. Ei tätä tämän hetkinen naisenikaan vaadi, ehkä olen jopa minä, joka haluaisin useammin nähdä. Viestejä kyllä laitellaan ja puhutaan puhelimessa, mutta ei joka päivä tarvitse siltikään soittaa.



Enemmän yritin realismia painottaa, ilmeisesti siinä onnistumatta. Ihmisillä, niin miehillä kuin naisillakin rakastumisen asteesta riippumatta on myös muita pakollisia menoja ja asioita hoidettavana. Jos normaalisti käyn kuntosalilla kolme kertaa viikkoon ja pari kertaa viikossa muuta liikuntaa, niin on siinäkin töissä käymisen lisäksi ihan riittämiin ohjelmaa, kun lisäksi on muitakin kavereita nähtävänä.



Täysin normaalia seurustelun alkuvaiheessa nähdä muutama kerta viikossa ja niinä päivinä, kun ei näe, niin ei kokoajan tarvitse olla puhelimessa tai viestiä naputtamassa.



Ehkä se joillekin sopii, jotkut ei ehkä ole edes ajatelleet muuta tapaa edetä suhteessa, mutta edelleen sanon sen, että jos heti suhteen alussa jättää kaikki omat asiat tekemättä toisen takia. Ne asiat jää tekemättä sitten myöhemminkin. Viimeistään siinä vaiheessa minulla syttyy punavalo, kun nainen alkaisi vaatimaan minua jättämään jonkun asian tekemättä, kun pitäisi hänen kanssaan olla. Yhden tällaisen naisen kanssa olin naimisissakin, ettei ketään olisi saanut nähdä ja missään ei olisi saanut käydä muuten kuin yhdessä.



Pointtini onkin siinä, että ei ole pakko olla koko ajan, voi ajatella omillakin aivoilla, eikä tehdä asioita vain siksi, kun toinen niin haluaa. Minä valitettavasti ajauduin tähän miinaan ex-liitossani. JUUEI ENÄÄ!



Perinteiseen naisten tapaan tätäkään kirjoitustani ei kannata ajatella musta-valkoisin joko/tai-lasein, vaan yrittää ajatella asiaa isompana kokonaisuutena. Onnistuisiko?



Minä en ole kenellekään katkera tai kateellinen ja olen onnellinen toisen puolesta, jopa ex-vaimoni puolesta, jos joku löytää ihmisen, jonka kanssa haluaa olla.



Olen itsekin nykyiseen tilanteeseeni ja uuteen suhteeseeni tyytyväinen, miksi siis muilla olisi jotain valittamista.

ja usein viikonloppuna. Molemmilla oli jo omaa elämää, tärkeät harrastukset jne. Toi riitti oikein hyvin, sitten puolentoista vuoden jälkeen muutettiin yhteen, nyt 10 vuotta yhdessä.



Aika ylimielistä tekstiä täällä, että jos on rakastunut niin haluaa nähdä joka päivä. Se, että noin on sanottu naistenlehdessä, ei tarkoita, että jokainen mies ja jokainen nainen kokisi niin, ja silti heidän tunteensa ovat ihan yhtä aitoja ja oikeita kuin näidenkin, jotka eivät kestä olla erossa toisesta.

Kun aloimme tapailemaan, vietimme aikaa toistemme seurassa 2-4 iltana viikossa. Näimme usein toisiamme vilaukselta päivisinkin (samassa työpaikassa kun ollaan, mutta eri tehtävissä).



Mitä kauemmin olimme tapailleet sitä tiiviimin olimme yhdessä. Ja kun 4-5 kuukauden tapailun jälkeen aloimme virallisesti seurustella mies halusikin nähdä minua kahta kauheammin :)

Eli joka päivä näemmä nykyään. Ja viikosta 5-6 yötä nukumme toistemme vieressä.



Mutta tämä oli meidän tyylimme. Ei kai tähän oikeaa kaavaa ole olemassa. Pitää muistaa myös elämää omaa elämää eikä takertua toiseen liikaa (itselleni meinasin käydä niin kun tunsin piinaavaa ikävää kokoajan kun olimme erossa).

...on aina alkanu sillä et tapaillaan 3-4 iltaa viikossa about. jossain erikoistilanteessa harvemmin. ja yhdessä tilanteessa asuin eka miehen luona mutta tää liittyi toiseen maahan muuttoon ja sen ekan parin viikon jälkeen asuttiin omillaan taas ja tapailtii toi 3-4 kertaa viikossa ehtä, mut niin muistaakseni et oltiin myös yötä toisillamme.

nyt kokemuksianne.. Haluan todella tietää. ap

Kun en ole e-miehen jälkeen ketään tapaillut. Haluaisin kyllä.

joku voisi kertoa, miten teillä meni?? Pliis!

Asuttiin eri paikkakunnilla, joten vietettiin yhteisiä viikonloppuja sitten.. Suurinpiirtein joka toinen viikonloppu vietettiin yhdessä ja lomilla sitten pidempiä aikoja.

Minä olen mies, enkä todellakaan ymmärrä, miksi pitäisi nähdä edes joka päivä, saati suunnilleen muuttaa toiselle. Kyllä sen verran pitää olla omaakin aikaa ja älytä antaa sitä samaa aikaa myös toiselle.

Minä ainakin seurustelutilanteessa ja varsinkin alkuvaiheessa tuntisin ahdistusta, jos kumppani jatkuvasti roikkuisi puntissa.



Muutenkin ihmetyttää tilanteet, joissa seurustelun alettua samantien ollaan muuttamassa yhteen ja perustellaan sitä jotenkin rahalla. Jos kaksi ihmistä maksaa omien asuntojensa vuokrat/lainat/vastikkeet yksin asuessaan ja niihin on varaa, niin miten hitossa ne samat maksut yhtäkkiä muuttuisi suuremmiksi, kun seurustelee jonkun kanssa ja siksi pitäisi jollakin ihme taloudellisuusperusteella muuttaa samaan osoitteeseen.



Minä en näe tällaisessa tilanteessa muuta kuin taloudellisilla perusteilla yhteen muuttamisen ehdottajan ahneuden/pihiyden. Jos tätä ehdottaa nainen, niin hieman itse ainakin naisen motiiveja ihmettelisin, jos varsinkin sanoo, ettei elättäjää etsi.

kommentteja? Mulle on vaan niin uutta, että haluan kuulla mielipiteitä ja kokemuksia. Olen aikuisiällä aloittanut tämän lisäksi yhden suhteen ja se alkoi tosiaan niin, että muutettiin heti yhteen ja vietettiin alusta saakka kaikki vapaa-aika yhdessä. En mä sitä halua, todellakaan. Meidän avioliitto loppui lyhyeen varmaankin juuri tämän takia, kiirehdittiin liikaa. Mutta kuulisin mielelläni kaikenlaisia kokemuksia.

Enkä muuten tarkoittanut, että pitäisi nähdä joka päivä.. Vaan kun on ihastunut niin kaipaa kuitenkin kokoajan..

ja jos ei halua, niin onko sitten edes kovin rakastunut?

koskaan Rakastunut.

Ketjun Mies ei ole taitanut olla koskaan Rakastunut.

mietin. Kyllä toista haluaa nähdä ihan kokoajan, jos on rakastunut, ei siitä mihinkään pääse.

lisää kommentteja...

lisää,,

Tapasin nykyiseni intissä. Ei ollut kuitenkaan mahdollista nähdä joka päivä, joten mies käytännössä asui luonani velvit alusta alkaen. Reserviin pääsyn jälkeen nukuimme ehkä yht.viikon erillämme siihen asti että 10kk:n seurustelun jälkeen muutimme yhteen.



Rehellisesti kyllä mua jossain vaiheessa ahdisti että näin poikakaveriani "koko ajan", aluksi pelkäsin että meiltä loppuu jutunaiheet. Poikakaveria ei näemmä kamalasti haitannut, ihan vapaaehtoisesti tuli luokseni joka ilta.