Heikentääkö kotihoito työmahdollisuuksiasi?

olen ns. uramutsi, eli koulutettu, ison pörssiyhtiön keskitason johtotehtävissä, alaisia jokunen, asiantuntijarooli. Koska olen halunnut useamman lapsen, on työelämä ns. kostanut sen minulle. En ole tästä kuitenkaan katkera, sillä tiesin jo lapsia tehdessäni että uran kannalta se on uraitsemurha. Valitsin silti lapsenteon.



Ekasta lapsesta ura ei kärsinyt vielä, koska olin vain 4kk äitiyslomalla, mies piti lopun aikaa vanhempainlomaa ja vielä hoitovapaatakin. Olin siis vain muutaman kuukauden pois, tilalle ei otettu sijaista edes ja palasin takaisin noin vain.



Toisesta lapsesta olin 1,5 poissa, tänä aikana menetin pari palkankorotusta (meriittikorotuksia ja bonuksia ym) jotka olisin erittäin todennäköisesti saanut. Olisin saanut ylennyksen organisaatiomuutoksen takia, jota en nyt sitten poissaoloni takia saanut vaan sijaiseni sai sen. Tipuin sijaiseni alaiseksi, sijainen oli minua epäpätevämpi.



Kolmannesta lapsesta olin pois 1v 8kk, eli reilut puolitoista vuotta, tämän jälkeen koko tehtäväni oli siirretty toiseen toimipisteeseen, minua ei oikein haluttu takaisin ja organisaatiossamme asiantuntijoille usein tehdään niin että annetaan "yt-kutsu" heti ekana töihinpaluupäivänä käteen ja henkilö potkitaan pois. Minulle ei tehty näin, mutta sanottiin että "muutat tai itket ja muutat" eli tehtävä vain siirrettiin toiseen toimipaikkaan ja eri kaupunkiin. Muutin työn perässä, työn sisältö on edelleen vaatimattomampi kuin mitä se oli silloin kun ekan kertaa lähdin pois.



Olen siis menettänyt noin 5-6 vuoden urakehityksen, ainakin yhden ylennyksen ellen kaksi, ja palkassa olen menettänyt satojatuhansia euroja. Siis tämä lasketaan siten että mitä olisi tienannut työssäoloaikaan, mutta kun ei ollutkaan töissä, niin se on menetettyä palkkatuloa eli ansionmenetys.



Mutta kuten sanoin, TIESIN että näin käy, ja tein silti valinnan että lapsia teen. Joten asia on ihan OK enkä ole katkera. Jos olisin halunnut ne rahat, ylennykset ja palkankorotuksen niin olisin jättänyt sitten lapset tekemättä.



Mutta raportti on aivan oikeassa, asiantuntija/päällikkö/johtohommissa lapsenteko on uraitsemurha. Sen sijaan ns. suorittavan tason hommassa en tätä riskiä näe. Jos olet vaikka tehdaslinjan pakkaaja (tämä ei ole nyt siis alentuvasti sanottu vaan esimerkki) niin ei se ammattitaito tai ura ruostu kolmenkaan vuoden poissaolosta, vaan henkilö osaa yhä silloinkin vielä pakata yhtä hyvin tehdaslinjalla kuin ennenkin.



Asiantuntija/johtohommissa - ainakanaa tässä meidän yrityksessä jossa olen - kyllä ihan selvästi tehdään asia selväksi, eli äitiyslomista ei tykätä, ja hoitovapaasta vielä vähemmän: hoitovapaalla on aina jonkinlaiset seuraamukset.



Mutta - elämä on valintoja! Onhan se epistä että naisen ura kärsii mutta miehen ei, mutta toisaalta taas miehenikin oli melkein vuoden pois töistä ja hänen uralleen ei käynyt mitään!

Olin kotona 6v. Ennen lapsia olin 15v. työelämässä, cv oli vaikuttava.



Jouduin irtisanomaan itseni vakityöstä perhesyiden vuoksi hoitovapaan lopuksi.

Luulin että minun koulutuksella ja työkokemuksella voin suurinpiirtein itse valita uuden työpaikan.



Hain mm. paikkaa johon kotiäitiydestäkin olisi ollut etua, puhumattakaan kahdesta tutkinnostani ja esimieskokemuksestakin. Kyseessä oli kotitalousneuvonta-työ, en päässyt edes haastatteluun.



Hain kaikkea mahdollista eikä mihinkään päässyt haastatteluun, menin työkkärin tyhjänpäiväiselle kurssille ja työharjoittelupaikasta irtosi sitten viimein se työpaikka.



Ennen lapsia työnantajat pyysivät minua töihin vaikken ollut edes töitä hakemassa.

olen akateemisesti koulutettu ja alalla, jossa pätevistä työntekijöistä on pula. Minulla oli vakituinen työ kun jäin äitiyslomalle. Urakehitystä voisi periaatteessa haitata. Itse en ole oman alani johtotehtävistä kiinnostunut koska niissä on vain ikäviä ristipaineita alhaalta, ylhäältä ja vielä asiakkailtakin. Tämän lisäksi palkat johtavilla eivät ole kovin hyvät. Uskoisin, että omalla alallani ainakin jossain määrin arvostetaankin sitä, että ihmisellä on lapsia. Se tuo perspektiiviä työhön.



Minua kiinnostaisi eräs toinenkin tai ehkä parikin alaa ja mietin alanvaihtoa niissä hoitovapaa aika voisi olla työpaikan saannin esteenä. Todennäköisempi este kuitenkin se, että töitä ylipäätään vaikea saada. Toisaalta olen hoitovapaa aikana hankkinut lisäkoulutusta ja perehtynyt muutenkin asioihin, joista voisi unelma-alalla olla vaikka hyötyäkin.



Olin hoitovapaalla siihen asti kun lapsi täytti kaksi. Tämän jälkeen mies piti vuoden hoitovapaata. Jos saamme toisen lapsen niin luultavasti tekisimme suunnilleen samalla tavalla. Meidän perheessä pidettäisiin enemmänkin hoitovapaata jos laki vain sallisi. Emme taida olla kovin urasuuntautuneita ja taloudellisestikin pärjäämme hyvin yhden tuloilla vaikkemme huipputuloisia olekaan.