Lue keskustelun säännöt.
Miten selvitä erosta? :(
23.11.2005 |
Tässä on nyt pari kk kulunut siitä että selvisi että miehellä on ollu suhde kesästä saakka. Muuttaa nyt pois, ja tää tuntuu niin äärettömän pahalta. Miten ihmiset selviää?? Meilläkin oli asiat ihan hyvin, perusasiat kunnossa ja 2,5 v lapsi. Läheisyyttä ja rakkautta riitti, ja nyt tämä.. Edes mies ei osaa sanoa mikä meissä oli vikana että uutta piti hakea, mut niin " vaan kävi" . Miten saan uskon elämään takaisin? Tiedän että puolet pareista tässä maassa eroaa, joten en oo asian kanssa yksin, mutta silti tuntuu kuitenkin.
Pahinta on että rakastan miestäni, en halua että meidän suhde on ohi, jotenkin toivon hänen tulevan järkiinsä... Onko ketään jotka ovat päätyneet takaisin yhteen senkin jälkeen että mies on lähtenyt toisen matkaan? Vertaistuesta olisin nyt kiitollinen...oon hukassa.
Kommentit (14)
Suurin pelko on että en koskaan enää tule olemaan onnellinen. Hirvittävä ajatus.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei onneksi ollut lasta, mutta silti miehen rakastuminen toiseen oli suurin isku elämässäni. . Asia tuli minulle kuin salama kirkkaalta taivaalta. Luulin, että asiat olivat hyvin.
Olen jatkanut elämääni, mutta jäljet minuun jäivät: mikään ei enää voi yllättää minua. Hetkeäkään en enää ajattele, että nykyinen suhde olisi " ikuinen" . Valitettavasti...
Nyt vain on raskasta ja elämässäsi on tapahtunut suuri muutos!
Tiedän ettei tämä nyt lohduta mutta elämä voi olla niin paljon enemmän kuin " perusasiat kunnossa" . Sinulla voi olla niin onnellisia aikoja edessäpäin ettet ole ennen nähnytkään! Kunhan vain annat sille mahdollisuuden. Etkä takerru menneeseen.
Miehesi on tehnyt päätöksen ja lähtenyt. Me emme voi omistaa toista ihmistä. Sure, itke ja sure, elä tämä kaaosvaihe läpi. Kun se pyyhkiytyy ohitsesi anna sen mennä, katso eteenpäin, ota lapsesi kädestä kiinni ja lähtekää kohti uusia seikkailuja!
Joskus pitää vain luottaa elämään vaikka se järjettömältä joskus vaikuttaisi. Voimia!!!! =)
Minä en ainakaan pystyisi enää luottamaan, luottamus on aika tärkeä asia jos parisuhteessa eletään! Eri asia sitten jos on sovittu että suhde on vapaa.
Tässä asiassa on pahinta se että mies petti minun ystävän kanssa, ja se on jotain ihan mahdotonta sulattaa. Ja se että he kaikesta huolimatta aikovat vielä yrittää jatkaa suhdetta vaikka " kaikki" ympärillä on suhdetta vastaan on käsittämätöntä. Miten voi yhtäkkiä mennä asiat ihan sekaisin?? Kuitenkin huomaan että miehellä on tunteita myös minua kohtaan. Miksi hän ei voi tässä vaiheessa yrittää olla edes jonkun aikaa yksin ja selvittää mitä hän oikeasti tulevaisuudestaan haluaa? Kuitenkin tuntuu siltä että tämä suhde on vaan sitä hullaantumista, ihastumista, ja että se oikea rakkaus löytyy minun kanssa. Ehkä se sitten on vain toiveajattelua...
Kun voisikin vain sulkea en ihmisen mun elämästä, mutta lapsen takia joudun olemaan koko ajan tekemisissä vaikka näkiessä se ikävä on ihan sietämätöntä.
Miten ihmiset selviää näistä asioista ilman niitä ikuisia haavoja. Ja mistä ihmeestä löytäisin ihmisen joka tekisi minut onnelliseksi? Mistä löydän voimia ja uskon johonkin parempaan?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainoaksi luottamusta määrittäväksi seikaksi sen, että toinen jossain kamalassa elämäntilanteessa erehtyy hakemaan mielihyvää tuolla tavoin vaikka yhden kerran.
t. 7
...itselleni selvisi jokunen aika sitten miehen suhde toiseen naiseen, heitti kirjaimellisesti minut ja pienen vauvamme ulos hänen omistamastaan asunnosta, ilman että meillä olisi ollut paikkaa minne mennä, joten pädyimme siskoni pieneen yksiöön, jossa meitä sitten asusti 4!!! ...no kyseinen nainen jätti mieheni kun sai kuulla totuuden asioistamme, mies oli antanut ymmärtää että olimme eronneet paljon aikaisemmin. Mieheni haikaili tämän toisen naisen perään. Nyt muutamaa kuukautta myöhemmin asun omassa asunnossa pikkuiseni kanssa, mies pitää päivittäin yhteyttä ja haluaaa palata yhteen, on kuulemma valmis tekemään kaikkensa meidän eteen, katuu tekojaan ja tajunnut kuulemma vasta nyt kuinka paljon minua rakastaa...
Nyt olen kaden vaiheilla, haluaisin olla vahva ja sanoa miehelleni ei, tehty mikä tehty, ja kun se ei edes olut mikään yhden illan pano vaan pidempi henkisesti vahva(?) suhde... Mutta se eron tuska, se sattuu ja masentaa, tuntuu ettei pikkuista jaksa voimat pois, ja sitten on miehelle helppo myöntyä. Viimeyönkin mieheni oli vieressäni. Ja tunnen tuskaa, koska en tiedä mitä tehdä...
voimia sinulle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen on siitä kummallinen olento, että se haluaa aina sitä, mitä ei voi saada. Eikä arvosta sitä mitä sillä on!
Tässä muutama ohje, millä saat miehesikin ajattelemaan teidän suhdetta:
1. Älä takerru mieheesi äläkä ruikuta häntä takaisin. Se saa hänet menemään vieläkin kauemmaksi.
2. Esitä, että olet vahva ja itsenäinen ja itseasiassa vaan helpottunut siitä, että pääset mokomasta eroon.
3. Flirttaile vähän muille ja anna miehen ymmärtää, että ottajia olisi sullakin ja paljon parempia vielä!
Kun mies tajuaa, että voi oikeesti menettää sinut ja lapsenne. Tarkoitan tuolla " oikeesti" sanalla sitä, että se oletkin SINÄ, joka haluaa erota. Eikä hänellä enää olekaan takaisin tulemista. Niin - siis sitten hän vasta tajuaa, että on menettämässä teidät ja alkaa miettiä, haluaako hän sitä todella!
Niin kauan kun vakuutat hänelle rakkauttasi ja roikut lahkeessa, vaikutus on täysin päinvastainen kun toivot!
Sinulle on varmasti jotain parempaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeasti, näinhän se toimii... itse muutaman pidemmän suhteen lopettaneena luulen, että se olisi vaikuttanut, jos toinen ei olisi roikkunut ja ruinannut takaisin. Tosin, olisiko pidemmän päälle... ainakin hänestä olisi tuntunu paremmalle.
Koittakaa olla ottamatta niitä pettäjiä takaisin vaikka mikä tulisi. Tai ei se pettäminen vielä, mutta se, että kerran jättää. Miettikää, voitteko te oikeasti ikinä antaa anteeksi ja minkä kuvan se antaa lapsellennekin!!
Ja elämän kylmä fakta: rakkaus on pelkkää kemiaa, sitä voi halutessaan kokea muidenkin kanssa. Kukaan, ei kukaan ole korvaamaton, eikä varmasti tuollaiset typerykset ainakaan. Miehiä on maailma täynnä. Etsitte nyt uudet ukot, hyvännäköiset rikkaat hauskat ja avuliaat, sellaisiakin on oikeasti olemassa.
Olen itsekin eronnut kun lapsi oli 2,5v ja syynä oli miehellä pidempää ollut suhde. Vaikeita erossa oli se että mieskin oli jotekin hukassa. Olisi halunnut meidät molemmat. No se nyt ei vaan oo mahdollista. Mä päätin että elämää on lapsen takia yritettävä elää. Tuskasta se oli mutta olo alkoi helpottaa heti kun olimme saaneet talomme myytyä, rahat jaettu, elatustuet päätettyä jne. Toki senkin jälkeen oli vielä paljon riitoja ja surua varsinkin siitä syytä että mies ei halunnut käydä eron syitä tai eroa muutenkaan kanssani mitenkään läpi.
Vajaa vuosi erosta tapasin nykyisen mieheni ja oma elämä alkoi mennä vauhdilla ja onnellisesti eteen päin. Samaan aikaan exän uusi tuli " vahigossa" paksuksi vaikka kuulemmat käytti pillereitä... 3 vuotta kesti kun kävin viimeiset tuskan tunteet erosta läpi. Onneksi nykyinen mieheni oli itsekin aika samoihin aikoihin eronnut pitkästä, mutta lapsettomasta suhteesta joten hän jaksoi kuunnella ja tukea vaikka tuska koskikin exää ja hänen käytöstään. Nyt erosta on noin 5v. MInä olen onnellisesti naimisissa ja 3 lapsen äiti. Exä käy nyt eroa läpi, pyytelee anteeksi ja on tunnustanut olleensa kyspymätön paska silloin. Suhde tähän nykyiseen naiseen on nyt eron partaalla.
Usko pois. Sinä tulet olemaan voittaja vaikka nyt pahalta tuntuukin. Jaksamisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhan suhteen jatkaminen tuntuu varmasti helpommalta ajatukselta kuin eroaminen. Vaan kun rehellisesti ajattelet, niin ethän sinä voisi enää koskaan luottaa mieheesi täysin. Netistä löytyy vertaistukea esim. www.eroperhe.net
Lue myös Bruce Fisherin Jälleenrakennus. Tiivistelmä löytyy linkistä www.kirkkonummenseurakunnat.net/.../ 6cc07729958065797b532c266a775b03/J%C4LLEENRAKENNUS+Fisher.pdf
Mulla ei varmaan ollut oikein keino selvitä mutta... kun pääsin selville miehen suhteesta hankin itselleni rakastajan. Tällä sain uutta sisältöa elämääni ja rakastaja tuki mua myös kuuntelemalla. Ja auttoi myös hoitelemaan käytännönasioita erotessa ja kun olin yksin lasten kanssa. Samalla olen tehnyt surutyötä.
Minä kantaisin varmaan kaunaa loppuelämäni vaikka pitäisi väleissä lapsen takia pysyäkin. Meilläkin on 2,5 vuotias lapsi ja olisi vaikea kuvitella mitä tekisin itse sinun tilanteessasi. Toivon sinulle voimia selvitä raskaasta ajasta!