Vanha suola janottaa...
Muutama viikko sitten vietimme veljeni kesähäitä ja tiesin, että sinne oli tulossa veljeni koulu aikaisia kavereita. Lähes jokainen näistä oli jossain vaiheessa ihastunut minuun, pari hieman vakavemminkin, ja tietenkin minäkin olin tuolloin ihastunut heihin. Olimme myös aikoinaan ihan hyviä kavereita. Ennen häitä ajattelin, että ihan kiva heitä on taas nähdä, vaikka mitään syvällisempiä tunteita ei minulla heitä kohtaan enää ollutkaan.
Kuitenkin hääjuhlassa ollessani nämä tunteet palautuivat aivan yllättäen, en osannut odottaa mitään tällaista. Kaikkein pahinta, että minä olin meistä "kaveruksista(minä+pojat)" ainoa sinkku! :< Osa heistä ei edes tervehtinyt minua.. Tuntuu jotenkin niin typerältä ja epäreilulta, että miksi minun pitää tuntea heitä kohtaan enemmän kuin kaveruutta?? He ovat kuitenkin selvästi menneet elämässään eteenpäin.. En voi nyt unohtaa heitä, sillä lähes kaikki muistuttaa heistä; valokuvat, veljeni, muistot, hääjuhla+kuvat sieltä.. Toivon, että tätä ei kestä kauaa, mutta onhan tämä ärsyttävää.. Otsikkoa vielä korjaten, "vanhat suolaT janottaa".... :/
Kommentit (7)
et ole tyytyväinen elämääsi niin siksi varmaan takerrut menneisyyteen?
et ole tyytyväinen elämääsi niin siksi varmaan takerrut menneisyyteen?
Herää kysymys, kuinka pikkumaisia ihmiset on?
Mun neuvo, kyllä se siitä ajan kanssa. Unohat ne pojat ja keskityt hyviin asioihin elämässäsi. :)
Vanhat tunteet nousee pintaan, vaikka niitä ei itse aiemmin olekkaan tiedostanut. :)