Äidin vaisto
Tänään sattui isomummulassa sellainen ikävä välikohtaus, että mummun koira (pieni sellainen) napsautti tytärtä (10kk) hampaillaan päähän. Ikäänkuin puri, mutta otsaan jäi vain kolautuksen jälki. Tilanne oli juuri tyypillinen; tyttö pääsi yllättämään koiran kun sen huomio oli kiinnittynyt muualle. Kosketti koiraa takajalkaan ja tämä nappasi. Näitä tilanteita on onnistuttu tähän asti välttämään, mutta tänään " valvova silmä" katsoi hetken muualle.
Yllättävintä tilanteessa oli oma reaktioni; " kamala karjaisu" ja nakkasin koiran kauas tyttärestäni. Olisin varmasti vääntänyt otukselta niskat nurin, jollei tyttö olisi ollut juuri sillä hetkellä sylin ja lohdun tarpeessa. Jälkeenpäin ajattelin, kuinka pikkuaivot ottavat kuitenkin ylivallan tällaisessa tilanteessa, vaikka olisi kuinka sivistynyt olevinaan...kun joku uhkaa omaa lasta, nousee pintaan se " pimeä puoli" .
Tämä vain tällainen tarina, kertokaa jos vastaavia kokemuksia.
Kommentit (2)
Kun esikoinen oli vauva, naapurimme ottivat rotikan pennun. Yksi kaunis päivä olimme vaunukävelyllä ja rotikka irrallaan pihalla (naapuri yritti kouluttaa sitä tms). En tiedä mikä siihen koiraan iski, mutta yhtäkkiä se hyökkäsi meidän vaunujen kimppuun. Mitään ajattelematta kävin koiran niskaan kaksin käsin kiinni (eikä enää todella ollut mikään pieni pentu) ja nakkasin sen irti vaunuista. Taisin vielä potkaistakin perään jos oikein muistan. Sitten haukuin koiran omistajan ihan pystyyn eikä kyllä jälkeenpäin edes hävettänyt, vaikka annoin palaa ihan täyslaidallisen.
Kyse tosin oli ystäväperheen lapsista. Oltiin ystäväperheen luona käymässä kesällä ja perheen pojat potkivat palloa vauvan vaunujen lähistöllä. Loppujen lopuksi pallo lensi aika lujaa sisään vauvan vaunuihin ja kyllä ensimmäinen reaktio oli karjaisu ja kiukku. Pojatkin kyllä säikähtivät kun karjaisin niin kiukkuisesti ja lähdin tulemaan kohti.
Hävettääkin hieman näin jälkeenpäin kun tilanteessa teki mieli läpsäistä poikia ja sanoa pari valittua sanaa oman järjen käytöstä ( pojat 9-12 vuotiaita) mutta tyydyin lopulta " käskemään" heitä pallon kanssa jonnekin muualle.
Muistan vieläkin sen tunteen kuinka ensin sydän hypähti kurkkuun ja sen jälkeen nousi melkein raivo vaikka kyse oli " vaan" pallolla leikkivistä lapsista, jotka eivät tahallaan tietenkään halunneet vauvaa vahingoittaa. Vauva itse ei edes herännyt eli mitään vahinkoa ei tapahtunut