Mikä olisi järkevää?

Kesä menee ohitseni ollesani täällä psykiatrian avo-osastolla. Vapaaehtoisesti tänne tulin masennusjuttujeni vuoksi. Nyt olen kuitenkin tilanteessa jossa järjestelmä määrittelee kuntoni, ulkoiluni, ruokailuaikani jne



Osastolla olen kuuliaisesti tehnyt kaiken mitä pyydetään, mutta tämäkään ei täällä riitä.



Olen vkon osastolla olon jälkeen turhautunut ja vittuutunut järjestelmään. Kotiin en pääse, koska itsetuhoisat ajatukset ovat riski. Ei auta vakuuttelut että en tee itselleni mitään, ei auta sanoa, että haluan kotiin lasten luokse omiin turvallisiin ympyröihin. Kaikki toiveeni ja yritykseni päästä täältä pois, ovat kaikuneet kuuroille korville.



Tuossa kerroin jo lähteväni ovesta ulos, tämä johtaisi siihen, että perääni soitettaisiin poliisit ja minut teljettäisiin M1 papereilla suljetulle. No tuossa olisin 3 päivää tarkkailun alla ja kun huomaavat, etten ole itselleni vaaraksi, joutuvat päästämään minut kotiin. Nyt täällä pitävät minua ainakin 3 vkoa teljettenynä. Tämä on vapaudenriistoa, ihmisoikeuksien rikkomista. Mihin voisin arkena ottaa yhteyttä? Eihän tämä voi mennä näin, että jos hakee apua masennukseen, joutuu massiiviseen koneistoon kapulaksi, joka lääkkein tainnutetaan kroonikoksi.



Hyvästi normaali elämä.



Joten tarinan opetus; jos joskus koet elämässässi tilanteen jossa et enää jaksa, niin älä vain mene hakemaan apua, avun saanti on tässä maassa sitä, että sinut tapetaan henkisesti, menetät duunisi ja laskukasa odottaa lähtöä ulosottomiehen luokse.



Näin Suomessa vuonna 2012