Hurjat haaveet?!

Hei



Tein raskaustestin syyskuussa -04, kun kunnon menkkoja ei kuulunut. Tiputteli pitkään ruskeaa verta vielä testin tekemisen jälkeenkin. Oireet ei olleet voimakkaita, ei pahoinvointia eikä kipeitä rintoja ym, mitä ekasta onnistuneesta raskaudesta oli. Olin hyvin epävarma muutenkin, emmekä kertoneet kenellekkään raskaudesta. Meille oli varattu np ulta perjantaille, edellisenä viikonloppuna mulla alkoin vuoto, mikä pikku hiljaa voimistui ja sitten rupesi tulemaan hyytymiä mukana. Menkkamaisia kipuja oli, ei sen pahempia. Polilla kohdun todettiin olevan tyhjä, eli kyseessä oli kohdun ulkoinen raskaus. Tämä oli marraskuun puolivälissä ja rv11+. Loppu vuoden sitten seurattiin hormonitasoa verikokeilla.



Seuraavan kerran tein testin huhtikuun alussa -05. Alusta lähtien olo oli taas epävarma osittain edellisen epäonnistumisen takia osittain tiesin taas, ettei kaikki ole kohdallaan. Varasin ajan alkuraskauden ultraan rv7+. Siinä ei nähty sykettä ja ruskuaispussi vastasi rv5, kahden viikon odottelun jälkeen kontrolliultrassa todettiin tuulimuna. Sain lähetteen naistentautien polille, minne kutsu tuli rv11+. Vuotoa ei siihen mennessä tullut yhtään. Polla sain kaksi vaihtoehto lääkkeellinen tyhjennys tai kaavinta, valitsin lääkkeet. Silloin oli torstai päivä. Polilla sain yhden pillerin, mikä aloittaa keskenmenon, ja jos ei mitään tapahtuisi, sain kotiin yhden pillerin, joka laitettaisiin la aamulla klo 7 emättimeen ja jos vuotoa olisi tullut jo runsaasti, se olisi otettu suun kautta. Tuntia ennen, kuin laitoin pillerin emättimeen heräsin ottamaan kaksi vahvaa särkylääkettä. Vuoto aloi emätinpillerin vaikutukseta tunnin kuluttua ja kivut oli sietämättömiä kipulääkityksestä huolimatta. Vuosin kuin seula, mutta vain 4 tunnin aja. Siitä se sitten helpottu ja vuoto muuttu sunnuntaina jo ihan tavalliseksi menkkavuodoksi. Jälkivuoto kesti hieman yli viikon. Jälkitarkastuksessa heinäkuussa todettiin kohtu tyhjäksi ja saimme luvan yrittää heti uutta raskautumista.



Tällä hetkellä olen raskaana rv 18+1 ja liikkeet olen tuntenut jo useamman viikon ajan, heikkoina tosin. Koko raskautumisyrityksen ajan pelkäsin, että en tule uudelleen raskaaksi, seuraavassa hetkessä pelkäsin, että jos tulen raskaaksi, menee taas kesken. Välillä oli tosi luottavainen olo, mutta varsinkin yön pimeinä tunteina mielikuvitus ja pelot sai vallan. Yritimme kuitenkin koko ajan uutta raskautumista. Nyt, kun olen raskaana, niin pelot on edelleen. Alkuraskaudesta, ennen rv 11:sta pelkäsin tuulimunaa ja sponttaania keskenmenoa mm. Nyt, kun viikkoja on kertynyt jo noinkin paljon, pelkään, että sikiö ei olekkaan kyllin elinkelpoinen ja jostain syystä vain sydän lakkaa sykkimiästä. Varmaan, kun mennään tästä vähän eteenpäin, alan yhä enemmän pelkäämään synnytystä ja kaikkea, mikä siinä voi mennä pieleen.



Minulla ensimmäinen on syntynyt leikkauksella sydänäänten laskun takia, ja tuulimunan jälkitarkastusultrassa todettiin, ettei kohtuhaava ole mennyt kokonaan umpeen. Nyt ei sitten vielä tiedetä, voinko yleensä edes yrittää synnyttää alatietä, vai tuleeko suunnitelty sektio. Ja ainahan voi sitteen siinä sivussa pelätä vielä sitäkin, että kohtu ei jostain syystä kestäkkään raskautta ja repeää kesken kaiken....



Kai osaltaan nämä pelot kuuluvat tähän hormonimyrskyyn, kaiken kanssa voi elää. Ja kun pitää itsensä liikkeessä ja puuhakkaana ei ehdi niin paljon pelätä.



Plussaonnea teille



Toivottavasti en pelotellut sinua puolikuoliaaksi. Päällimmäisenä kuitenkin pitää pitää mielessä se, että siellä jossain on se oma tuhiseva nyytti, joka odottaa syntymistä juuri teidän perheeseen.



Syksyn jatkoa



Triku