Päätimme viime vuoden marraskuussa, että meille saa tulla niin monta lasta kuin on tullakseen.

Olin jo jonkin aikaa miettinyt, mikä tekee minut onnelliseksi? Olin ollut jotenkin erityisen hyväntuulinen ja onnellinen, mieskin oli huomannut saman. Kun sitten aikani mietin, niin tulin siihen tulokseen, että lapset, koti, eläimet.



Meillä on neljä lasta, tavallaan jo iso perhe. Lapset 11v, 7v, 2v ja 1v.



Marraskuussa kävin mieheni kanssa pitkän keskustelun ja tulimme siihen tulokseen, että haluan ISON perheen, haluan olla kotona, haluan olla ÄITI ja VAIMO ilman muita velvoitteita.



Mies sanoi, että jos se on tosiaan nykyisen onnellisuuteni ja tyytyväisyyteni syy, niin siitä vaan. Jätimme marraskuussa ehkäisyn pois ja sovimme, että lapsia saa tulla sen verran, kuin luonto meille suo. Ikää mulla on 29v ja en aio ottaa asiasta yhtikäs mitään murhetta. Vielä en ole raskaana, aika näyttää, tulenkokaan. Mutta kotiäitinä aion olla, KAUAN.

Ja toki, jos lapsia syntyykin monta ja alan väsyä, niin sitten toimitaan sen mukaan.