Läsnä ja läsnäolo...

Ystäväni hehkuttaa minulle kuinka hän on hyvä äiti kun hän on lapsiensa kanssa kotona vauva ja 4 vuotias (itse laitoin hoitoon 2- vuotiaina)



No pääsimpäs kautta rantain seuraamaan hänen läsnäoloansa.



Heräävät 9 aikaan aamulla. Esikoiselle murot ja vauva tissille.



Vauvan syönnin ja muiden aamutoimien jälkeen esikoinen katsomaan piirettyä ja vauva nukkumaan sitteriin. Itse koneelle selaamaan nettiä. Tässä vierähtää tunti puoltoista.



Sen jälkeen ulkoilemaan esikoinen kävelee lenkin äitin kanssa ulkona että vauva pysyy tyytyväisenä. äiti puhuu kännykkään puolet matkasta.



Sen jälkeen sisälle, vauva sitteriin katsomaan kun äiti tekee ruokaa ja esikoinen katsomaan piirettyjä tai leikkimään yksin.



Syömään ja päiväunille.



Heräillään kolmen maissa jolloin vauva taas sitteriin ja esikoinen leikkimään yksin että äiti saa ruveta laittaamaan ukolle ruokaa.



Mies tulee töistä neljän maissa ja syödään ja mennään kauppaan, sen jälkeen siivoillaan ja tehdään iltapala ja lapset nukkuun klo 20.00



Siinäpä se läsnäolo... ai siis niin mikä läsnäolo????? Itse pääsin kahden maissa töistä ja hain lapset puoli kolme sen jälkeen kotiin ruokailemaan ja sitten ulos leikkimään itse omien lapsieni kanssa.



Terhdään hiekkalinnoja, leikitään hippaa, pelataan palloa ja harjoitellaan pyörällä ajoa. Itse sanoisin että olen enemmän läsnä lapsilleni kuin ystäväni jolle on tärkeää vain ulkokuori ja mitä muut luulevat.



aaarrgghh oli vaan pakko avautua kun taas sain kuullaa ivailua siitä mikä kenellekkin on tärkeetä ihan kuin lapseni ei olisi minulle tärkeitä jos käyn töissä.