Miten joku voi elää lähes liikkumatta?

Ihmiselle on luontaista liikkua ja tuhoisaa olla liikkumatta. Siksi tätä pohdin.





ap

Pohdi rauhassa, saapa sun aivosolutkin sitten jumppaa.

Itse en pidä liikkumisesta, mutta " pakkohan" se on, jos aikoo pysytellä jotenkin kunnossa. Väsymyksen ja masennuksen kausina en millään jaksaisi lähteä edes lenkille ja joskus ne jäävätkin väliin useina päivinä. En koe liikuntaa mielihyvää tuottavana, vaikka raitis ulkoilma kyllä saattaa virkistää.

Mutta pakotan itseni siitä huolimatta salille tai jumppaan. Menen sinne yleensä autolla ja kaikki matkat liikun autolla. Eikä minusta ole koskaan tuntunut että olisin mitnekään erikoinen.

joka on ennen harrastanut urheilua lähes joka päivä, voi yhtäkkiä lopettaa liikunnan kokonaan. Nimenomaan tuolle " kävelen vain autolle" - tasolle. Ymmärrän, etteivät kaikki pidä liikunnasta, mutta voiko ruveta inhoamaan liikkumista, jos on sitä ennen rakastanut...

Joskushan näkee 30kymppisiä jotka olemukseltaan muistuttavat 50kymppisiä. Aineenvaihdunta hidastuu, verenkierto,koko elimistö pysähtyy ja vanhenee normaalia aikaisemmin. Ryhti katoaa ja koko kyky kantaa omaa kehoaan. Tämä kaikki puolestaan vaikuttaa mielialaan todella kielteisellä tavalla. Pelottavaa.

Kauppareissut teen autolla ja kaikki muutkin reissut. Lenkillä en käy. Oon hoikassa kunnossa oleva nuori nainen. Ei kaikkien tartte rehkiä hiki hatussa että pysyy kunnossa.:D:D Nii että sillee.

ykskaks jos joudut johonkin fyysiseen suoritukseen niin tuskin pärjäisit.

Ja vanhemmiten niitä vaivoja tuleekin...

Katsos kun maailma on aika ihmeellinen paikka, liikunta on niin pieni asia aika monen muun rinnalla.

Kyllä vaan on totuus, että liikunta edistää terveyttä monella tapaa ja tuskin kukaan olisi haluamatta hyvää terveyttä. Riittävää liikuntaa tosin on muukin kuin 10 km juoksu per päivä. Yleinen liikunnallinen aktiivisuus, koti- ja pihatyöt, asiointimatkat kävellen tai pyöräillen, lasten kanssa peuhaaminen, sunnuntaikävelyt, uinti, keväthangilla hiihtely jne.



Mä olen koko ikäni kärsinyt kaamosmasennuksesta ja hirveästä väsymyksestä pimeänä aikana eli kuten nyt. Mikään nukkuminen ja vitamiinit eivät auttaneet, ja ulkomaan matkat olivat lyhyt ja kallis ilo. Juuri mikään ei huvittanut ja mitään en jaksanut/viitsinyt tehdä. Kunnes aloin lenkkeillä. Juoksen rauhallisesti parin kilometrin lenkin aina silloin tällöin kun huvittaa. Jo parin viikon eli 4-5 lenkin jälkeen alkoi olo tuntua energisemmältä. Juoksun jälkeen saunaan ja sohvalle. Elämään tuli rytmiä, kun oli työpäivän jälkeen joku pieni velvoite.



Juoksemisesta eivät kaikki tykkää eikä pidäkään, mutta tämän kokemuksen jälkeen minustakin on tullut juuri sellainen, joka ajattelee, että miten jotkut voivat elää täysin liikkumatta. Itseltäni menisi liikkumattomuudessa ensimmäisenä mielenterveys.