En usko, että vaativaa työtä tekevä pienten lasten äiti voi oikeasti olla

Ihan hyvin se sujuu. Mies hoitaa lapsen kun sellaisen halusikin ja minä keskityn kiinnostavampiin, onnellisuutta tuoviin asioihin.

eikä elämääsi onnellisuutta tuottava asia?

Ihan hyvin se sujuu. Mies hoitaa lapsen kun sellaisen halusikin ja minä keskityn kiinnostavampiin, onnellisuutta tuoviin asioihin.

3 vuotta olin lapsen kanssa kotona ennen kun meni hoitoon. Teen joka päivä arkena yli 8 tunnin päivää vaativassa työssä. Kotona käyn vaihtamassa vaatteet ja nukkumassa. Kyllä mulla on hyvä suhde lapseeni ja viikonloput olen oikeasti läsnä.

Olen niin kyllästynyt puolustelemaan tätä kuvioo muille. En voi ymmärtää ootteko niin kaateellisia rahasta vai miksi pitää aina mollata.

Itse olen kyllä onnellinen ja tyytyväinen kun tiedän ettei mun lapselta puutu mitään.

joku siellä ivallisesti ajttelee että rakkautta ja hellyyttä jää kaipaamaan. Kyllä sitäkin meillä on enemmän kun monessa muussa perheessä.

viikonloppuäiti kuulostaa vähän surulliselta, näin ihan vaan lapsen kannalta. Kun se, mitä lapsi tarvii, on aika ja läsnäolo. Niin kuulostaa tosi vähäiseltä jos sitä on vaan viikonloppuisin.

3 vuotta olin lapsen kanssa kotona ennen kun meni hoitoon. Teen joka päivä arkena yli 8 tunnin päivää vaativassa työssä. Kotona käyn vaihtamassa vaatteet ja nukkumassa. Kyllä mulla on hyvä suhde lapseeni ja viikonloput olen oikeasti läsnä. Olen niin kyllästynyt puolustelemaan tätä kuvioo muille. En voi ymmärtää ootteko niin kaateellisia rahasta vai miksi pitää aina mollata. Itse olen kyllä onnellinen ja tyytyväinen kun tiedän ettei mun lapselta puutu mitään. joku siellä ivallisesti ajttelee että rakkautta ja hellyyttä jää kaipaamaan. Kyllä sitäkin meillä on enemmän kun monessa muussa perheessä.

Lapsesi ei ole mielestäsi kiinnostava eikä elämääsi onnellisuutta tuottava asia?

Olen kyllä jo pitkään tiennyt, ettei minua ole tarkoitettu perhe-elämään. Mutta kuten sanoin mies halusi lapsen.

Ihan mielenkiinnosta kysyn. Tämäkin on suhteellinen käsite koulutustasosta riippuen.

Tulosvastuu, alaisia 9, joista 3 asiantuntijoita ja 6 ns. "tavallisia duunareita". Jatkuvaa uusien asiakkaiden etsintää, asiakaspalaverejea jne. Tämän lisäksi alaisteni henkilöstöhallinto vastuullani. (mm. rekrytoinnin hoidan itse).



Noh, työni on mielestäni vaativaa, mutta antoisaa. Ehkä jonkun toisen mielestä ei. Kotona kaksi alle kouluikäistä lasta ja mies, joka myös esimiestehtävissä.

Lapsesi ei ole mielestäsi kiinnostava eikä elämääsi onnellisuutta tuottava asia?

Ihan hyvin se sujuu. Mies hoitaa lapsen kun sellaisen halusikin ja minä keskityn kiinnostavampiin, onnellisuutta tuoviin asioihin.

...todetaanpa yksi juttu, josta esim. täällä palstalla ei koskaan puhuta, ilmeisesti siksi että niitä, joilla on jo isoja lapsia, on vähän? Nimittäin: mitä vanhemmiksi lapset kasvavat, sitä mielenkiintoisempia heistä tulee. Ihan pikkulapsi on oikeasti melko rasittava.

Töitä joutuu paiskimaan välillä aika rutkastikin. Meillä on lastenhoitaja kotona.

kolmen lapsen ollessa pieniä ja nyt isoja, eikä kiintymyssuhteissa ole ikinä ollut ongelmia mihinkään suuntaan :D



Onhan se elämä ollut kiireistä, mutta hyvin suunnittelemalla se on onnistunut oikein hyvin.



Työ ja perhe täydentävät hienosti toisiaan, eikä ap:n tapaisia provoja kannattaisi viljellä edes huvin vuoksi, koska vastaavaa hölynpölyä on haitallista levittää ihmisten keskuuteen. Joku vielä rupeaa uskomaan, että se olisi totta.

tyytyväinen ja onnellinen elämäänsä. (Vaikka kuinka olisi kotona se mies odottamassa läppärinsä ja pelikonsoliensa kanssa...).

Ja jos joku väittää muuta, niin silloin on kyllä jo jotain pahasti pielessä äidin ja lapsen kiintymyssuhteessa!

Mä tein vaativaa työtä lasteni olessa ihan pieniä, mutta tein sitä vain 3pv/vko, joista kaksi viikonloppuina. Ja voin sanoa, että vaikka työ on vaativaa, on se silti niin erilaista kotona lasten hoitamiseen, että kummatkin tasoittivat mahtavalla tavalla toisiaan.

ja ihan olen tyytyväinen elämääni! se on ihan järjestelykysymys, miten asiansa hoitaa. Meille on palkattu kodinhoitaja ja siivooja käy pari kertaa kuussa.

eri asia on sitten onko perhe kokonaisuudessaan tyytyväinen ja onnellinen, ja se lapsi erityisesti.

Kaverillani on jatkuvasti viikonkin mittaisia reissuja ja työpäivät muutenkin pitkiä. Hän näkee alle kaksivuotiasta lastaan vain viikonloppuisin tai pienen hetken ennen kuin lapsi nukahtaa. Työn täytyy olla tosi palkitsevaa, että se korvaa sen ettei käytännössä saa olla lapsensa kanssa kuin pieniä pätkiä.

vai onko kotona lasten kanssa superonnellisena?

Itse tein vaativaa työtä, joka ei sinänsä ollut ongelma, mutta työasioita joutui hoitamaan myös iltaisin ja viikonloppuisin. Oli vähän hankalaa, kun mies oli jatkuvasti työmatkoilla ja välillä joutui selviämään muutaman tunnin yöunilla. Vuorokaudessa eivät vaan tunnit riittäneet kaikelle sille työnteolle.



Oma ratkaisuni oli se, että vaihdoin työtä vähemmän vaativaan. En ole katunut. Nyt enää nuorin on päiväkoti-ikäinen ja isommat alakouluikäisiä, joten kohta puoliin voisin siirtyä takaisin vaativaan työhön.



En kuitenkaan ymmärrä, että miten vaativa työ vaikuttaa kiintymyssuhteeseen? Kun tulin töistä, niin keskityin täysillä lapsiin. Kun menivät nukkumaan, niin sitten otin työpuhelimen ja läppärin esille ja hoidin kiireiset työasiat.