Alle 2-vuotias hukkui Kuopiossa :(

Kun on kolme lasta lasta 3½v sisällä, saisi olla paitsi kolmet kädet, myös kolmet silmät.

että onko niitä lapsia pakko suoltaa tuollaista tahtia???

Niin, onneksi ennen muinoin lapsilla oli toooosi isot ikäerot

raakkua että oivoi ja pitää vahtia. Eiköhän suurin osa niitä lapsia vahdikin, mutta jos on useampi lapsi ja muitakin velvollisuuksia, ei vain ole mahdollista vahtia jokaista niistä 24/7 herkeämättä.

velvollisuudet vähemmälle ja keskittyä vahtimaan lapsia herkeämättä eikä vain marista että voivoi kun ei pysty.

Tee sellainen määrä lapsia, ja sellaisella ikäerolla että pystyt vahtimaan jokaisen.

Täällä suurin osa on todellakin pulassa jo yhden lapsen kanssa. Jos niitä on useampi, ovat virikehoidossa joka päivä. Ulos ei lasten kanssa viitsitä mennä ja muutenkin on niin rankkaa. Mutta johan ollaan arvostelemassa, kun jonkun toisen lapsi tapaturmaisesti kuolee. Itse kun olisi lapset samassa tilanteessa hoidettu niin paljon paremmin. Hohhoijaa.

Ja hohhhoijaa olen silti sitä mieltä, että pikkulapsia on vahdittava ihan jatkuvasti ja erityisesti silloin kun on vettä lähellä.

JÄTTÄKÄÄ NE MÖKKIREISSUT POIS vähäksi aikaa..veden ääressä monen vaara on niin suuri, että pitäiskö nyt muutaman vuoden olla menemättä sinne mökkireissulle veden ääreen ja tehdä jotain muuta mukavaa lapsien kanssa.



Nimittäin, jos ne lapset ovat kaikkein tärkeimmät eikä oma mukavuus.

että pitääkö rantaan yms. paikkaan mennä lasten kanssa, jos ei heitä joku pysty _koko ajan_ vahtimaan? Itse ainakin veden äärellä silmä kovana seuraan lastani ja esim. laiturilla pidän kädestä niin lujaa kiinni, että hyvä jos veri kiertää. Oma lapseni on sentään "jo" neljävuotias eli jotain jo ymmärtääkin mutta ehkä olen sitten ylivarovainen. Lapsi vain nyt sattuu olemaan tärkein asia elämässäni enkä häntä halua menettää vain siksi, että "ei sitä pysty koko ajan vahtimaan".

Sitten ei lähdetä "jos ei vaan millään pysty vahtimaan kaikkia viittä alle 5-vuotiasta samaan aikaan". Se on valinta tehdä niin monta mukulaa noin pienellä ikäerolla, ja sitten eletään sen mukaan.

En ikinä antaisi anteeksi itselleni jos lapseni minun huolimattomuuttani kuolisi.

Ei saa jättää hetkeksikään vahtimatta kun ulkona liikutaan ja kotikin pitää järjestää sellaiseksi, että kaikki vaarallinen on lukkojen takana.

Minua haukkui vanhempani ja miehen vanhemmat ja moni muukin hysteeriseksi. Mutta en voinut mitään sille, että pelkäsin koko ajan, että jotain sattuu.

En päästänyt keikkumaan laitureille tai patovalleille tai satamassa kiveyksen reunalle, mistä olisi voinut tippua.

En päästänyt vanhoilla taloilla leikkimään kaivonkansille, en veneeseen ilman pelastusliivejä yms.

Tiedän, että olin hysteerinen. Mutta näin aina sieluni silmillä kauhukuvia hukkumisista ja siitä, kuinka joku lapsista horjahtaa laiturilta. Hysteerisenä pidin aina kädestä kiinni tai uimassa ollessa pidin pienintä sylissä ja muut sai uida vain silloin kun seisoin vedessä ja olivat vieressä turvallisessa rannassa.

Minulla on joku kammo vettä kohtaan ja meinasin monesti oksentaa kauhusta kun katsoin, kuinka huolettomasti vanhemmat antoi pientensä leikkiä laitureilla tai satamassa kiveyksen reunalla, mistä oli pudotus mereen ja vettä heti 5 metriä rannassa.

Toinen on liikenne. Vieläkin tulee fyysiesti paha olo kun katson vanhempia, joilla pari kolme pientä juoksee tai pyörilee monen metrin päässä ja liikenne on vieressä vilkasta.

Haluttaisi huutaa, että suojelkaa niitä lapsia, ne on arvokkaita, niitä ei takaisin saa.

Onneksi suurimmalla osalla on suojelusenkelit matkassa ja ei mitään tapahdu. Mutta joka päivä näkee niin huoletonta menoa lasten kanssa, että ihme kun näitä ei satu enemmän.

Itse monesti kyllä syyllistän itseäni siitä, että olin niin hysteerikko. Mutta ihan normaaleja lapsista silti kasvoi. Mutta kai sitä rennompikin olisi voinut olla.

että pitääkö rantaan yms. paikkaan mennä lasten kanssa, jos ei heitä joku pysty _koko ajan_ vahtimaan? Itse ainakin veden äärellä silmä kovana seuraan lastani ja esim. laiturilla pidän kädestä niin lujaa kiinni, että hyvä jos veri kiertää. Oma lapseni on sentään "jo" neljävuotias eli jotain jo ymmärtääkin mutta ehkä olen sitten ylivarovainen. Lapsi vain nyt sattuu olemaan tärkein asia elämässäni enkä häntä halua menettää vain siksi, että "ei sitä pysty koko ajan vahtimaan".

Niin aina kädestä kiinni. Ja mä olen lapsille sanonut moneen kertaan, ettei saa irrottaa otetta. Kyllä mä olen nähnyt rannalla aika huolettomia vanhempia lastensa kanssa.



Äiti ei voi seista ja rupatella kaverin kanssa parin metrin päässä vaippaikäisestä, joka leikkii veden rajassa! Se on kyllä huolimatonta ja jos jotain sattuu, niin voi katsoa peiliin.

Minua haukkui vanhempani ja miehen vanhemmat ja moni muukin hysteeriseksi. Mutta en voinut mitään sille, että pelkäsin koko ajan, että jotain sattuu. En päästänyt keikkumaan laitureille tai patovalleille tai satamassa kiveyksen reunalle, mistä olisi voinut tippua....

Vaikka välillä tuntuikin vähän liioittelulta, niin ajattelin että parempi varoa kuin katua.

Menen vieläkin laiturille mökillä vahtimaan kun 10v. ja 13v. ovat uimassa.

Ajattelin itse juuri juhannuksena kuinka helposti lapselle voi tapahtua jotain jos aikaa vietetään isommalla porukalla. Helposti voi syntyä tilanne, jossa vaikkapa toinen vanhempi olettaa toisen olevan lapsen kanssa kaiken hulinan keskellä. Tai äiti poistuu hetkeksi paikalta ja pyytää tuttavaa pitämään lasta silmällä kunnes tulee paikalle, jonka jälkeen tulee joku asia, mikä vie tuttavan huomion... Olen huomannut, että ainakin seurassa olevan vanhemman pitäisi olla erityisen tarkkana lasten kanssa sillä tilanteessa tulee helposti liiallinen turvallisuudentunne.



Tietämättä tietenkään, onko ko. tapauksessa näin käynyt. Voimia joka tapauksessa lapsen vanhemmille :(

Ja voin sanoa että ehkä pysytään loppukesä pois. Anopin ja appiukon mökillä oltiin. Meillä 6-vuotias, 2-vuotias ja 3kk ikänen vauva.



Olin 2-vuotiaan ja vauvan kanssa mökissä, kun anoppi tuli ja sanoi ottavansa 2-vuotiaankin pihalle. (Onneksi minulla oli anopin vahtimisen suhteen epäilyksiä, kun muutama viikko enemmin jätti 2-vuotiaan pihalle kun tuli itse sisälle laittamaabn kahvit valumaan. Todeten; ei se sieltä mihinkään lähde)



Vahtasin tosiaan koko ajan ikkunasta ja sitten hän se tapahtui anoppi lähti painelemaan huussiin ja jätti muksut grillikodan viereen jossa mieheni ja appi grillasi. (ei pyytänyt heitä katsomaan tyttöjen perään) Rantaan oli noin 15m ja 2-vuotias lähti heti sinne päin. Itse ampaisin saman tien ulos ja onneksi 6-vuotiaskin rääkyi isää ottamaan toisen kiinni. Muksu ei kerennyt edes rantaan asti :) Mutta kamala ajatella jos itse olisin vain luottanut anopin vahtiin ja 6-vuotias ei olisi puhunut mitään.



Ja anoppi pyysi että antaisin 2- ja 6-vuotiiat heille joksikin viikonlopuksi mökille, tuskin olen antamassa.

Monet jankuttavat että lapsia pitää tehdä sellaista tahtia, että äiti pystyy kaikkia valvomaan. Onhan isäkin todennäköisesti olemassa, joten isomman lapsilauman uimaan mennessä myös isä mukaan!

Melkosen monta naista Kävyssäkin on joilta kuoli esikoinen veteen. Mene itseesi.

että sitä lasta pitää vahtia ihan koko ajan?!



Mulla oli tavattoman vilkas esikoinen ja huomasin kyllä aika äkkiä, että tuota lasta tosiaan pitää vahtia ihan koko ajan. Piti kerätä kaapeista kaikki veitset yms. pois ja laittaa lapsilukot joka ikiseen oveen minne napero ei saanut mennä ja siltikin, vaikka taukoamatta vahdin, muutama läheltä piti tilanne ehti syntyä.

Ja anoppi pyysi että antaisin 2- ja 6-vuotiiat heille joksikin viikonlopuksi mökille, tuskin olen antamassa.

Eihän tollasessa vahtimisessa ole mitään järkeä, jos ei vahdi 100% niin sitten on sama vahtiiko ollenkaan, jos joku joutuu vahtimaan vahtijan vahtimista.

En todellakaan minäkään antaisi sinuna anopille lapsia mökkiviikonlopuksi jos noin huolimattomasti vahtivat.

Tosiasia on, että vaikka miten nyt nostatte itseänne ja ajattelette että meille ei voisi käydä noin, niin kyllä vaan voi.

Vaikka miten seisot vieressä ja pidät kädestä niin silti voi jotain sattua. Lapsi voi yllättäen repäistä käden irti kädestäsi ja jousta auton alle. Tai pudota laiturilta vaikka pidät kiinni.



Elämä on sattumien summaa ja jokainen ihminen tekee virheitä. Sekuntti sinne ja toinen tänne ja hetkessä onkin jo sattunut jotain. Lisäksi ihmisen reaktioaika jo tekee sen, että ennen kuin ehdit toimia niin peruuttamaton on voinut jo sattua.

Kertokaa miten 1-vuotias voi hukkua jos vahtiminen on toteutettu huolella?

Vaikka miten seisot vieressä ja pidät kädestä niin silti voi jotain sattua. Lapsi voi yllättäen repäistä käden irti kädestäsi ja jousta auton alle. Tai pudota laiturilta vaikka pidät kiinni.

.

Kerropa miten jos on valjaat

Minäkin olin oman lapseni vieressä uimassa ja hänellä oli kellukkeet selässä. Yhtäkkiä lapsi ponnahti selkäuintiin uimahallin reunasta ja kelluke lähti pois, lapsi upposi kuin kivi veden alle. Sain hänet heti ylös, kun olin ihan vieressä, mutta vettä ei välttämättä tarvitse enempää haukata ja elämä on ohi. Vaikka sain tällä kertaa pelastettua ja suojelusenkeli oli vieressä, on elämä täynnä vaaranpaikkoja. Sitä paitsi suurin osa onnettomuuksista sattuu kotona. Uimataitokin on opeteltava. Voimia pienen hukkuneen vanhemmille.

Minäkin olin oman lapseni vieressä uimassa ja hänellä oli kellukkeet selässä. Yhtäkkiä lapsi ponnahti selkäuintiin uimahallin reunasta ja kelluke lähti pois, lapsi upposi kuin kivi veden alle. Sain hänet heti ylös, kun olin ihan vieressä, mutta vettä ei välttämättä tarvitse enempää haukata ja elämä on ohi. Vaikka sain tällä kertaa pelastettua ja suojelusenkeli oli vieressä, on elämä täynnä vaaranpaikkoja. Sitä paitsi suurin osa onnettomuuksista sattuu kotona. Uimataitokin on opeteltava. Voimia pienen hukkuneen vanhemmille.

No sähän teit juuri niin kuin pitää, olit vieressä, jolloin pystyy toimimaan Heti. Mut kato ku peloton, vain suojelusenkeleihin luottava av-mamma istuis rannalla kymmenen metrin päässä juoruillen kaverinsa kanssa, niin siitä ei niin nopeasti edes huomaa, että jokin on vialla saatika että ehtisi reagoida ja pelastaa lapsen.