Onko teillä tänä kesänä lomaa lapsista?

Ja silloin kun saan, mikään ei riitä. Nyt lapsi on kesälomalla ja viimeksi se päättyi niin, että minä masennuin ja itkin vaan viimeiset päivät. Tämän kesän ajattelin vielä kokeilla, mutta nyt jo tuntuu siltä ettei tästä tule hevonkukkuakaan...ensi kesäksi laitan varahoitoon, ihan sama kuka hoitaa ja missä, minä en pysty tähän!

lapset ovat viikon mökillä isovanhempien kanssa, kun olemme töissä. Enempää en kaipaa.

Olen YH ja lapsi menee etäisälleen seuraavaksi syyskuussa. Isovanhemmat asuvat kaukana. Eli kun kesäloma konhta alkaa en ole käytännössä sekuntiakaan erossa 3v. lapsestani 5 viikon aikana. Työpäivän ajan olen muuten kuin loma-ajalla.



Kyllä olisi kiva välillä päästä lenkille, jumppaan tai edes kauppaan yksin. Ajattelen kuitenkin niin, että muutaman vuoden kuluttua tuo lapsi viettää kaiken ajan kavereitten kanssa pihalla ja sitten tulee minun aikani.



Mutta en ymmärrä näitä jeesustelijoita! Kyllä äitikin on ihminen, joka vaatii omaa aikaa. Vaikka sitten edes kampaajalle joka toinen kuukausi.

lasten ja miehen kanssa. En aio anoa lomaa lapsista. Olisipa erikoista nähdä sen perheen lasten ilme, jossa äiskä sanoisi, että äiti lähtee lomille tästä heippaheeei! Siis SINUSTA lomalle.

just tän kuukauden ovat isällään, perjantaina tulevat takaisin kotiin. Ja todellakin kaipaan omaa aikaa, nopeesti se on menny tämäkin kuukausi.

Isommat lapset varmasti ovat isovanhemmilla jossain vaiheessa yötä.

Vauvaa (6kk) en halua antaa vielä yökylään. Enkä voisikaan ennen kuin oppii syömään muuta kuin rintaa.

Tänä kesänä en tarvi lomaa kaksin miehen kanssa.

lapsi mökillä sen ajan mun vanhempien kanssa. Ihan mukavaa... vaikka onkin vähän ikävä. Lapsi 9 v.

koko katraasta. Muutoin olen kyllä lasten kanssa mielelläni vapaa-ajat, kun työ vie arkipäivät. Kesälomallani en aio "päästää" lapsia mihinkään eli saavat tyytyä äidin seuraan.



Kiva olisi kyllä tehdä joskus niin, että voisi aina yhden lapsen kera käydä vaikka yöreissu, niin lapsi saisi olla kahden äidin kanssa. Ei vaan oikein onnistu tehdä noin...

erinomaisesti järjestymään.



Todennäköisesti ei ole vuorokauttakaan.



En tarvitse, mutta mielelläni ottaisin lomaa lapsestani ja luulenpa, että lapseni ottaisi mielellään lomaa minusta.

Ja lomaa töistä silloin, kun olen kotona.

Ja silloin kun saan, mikään ei riitä. Nyt lapsi on kesälomalla ja viimeksi se päättyi niin, että minä masennuin ja itkin vaan viimeiset päivät. Tämän kesän ajattelin vielä kokeilla, mutta nyt jo tuntuu siltä ettei tästä tule hevonkukkuakaan...ensi kesäksi laitan varahoitoon, ihan sama kuka hoitaa ja missä, minä en pysty tähän!

Onko valoa tunnelin päässä esim. lapsen kypsymisen myötä näkyvissä koskaan? Itse aina ajattelen, että kaksi vuotta vielä, niin tuo on _varmaan_ oppinut puhumaan ja ilmaisemaan itseään edes sen verran, että turhautumisraivareita ei enää tule niin usein kuin nyt (siis lapselle)... sen pari vuotta jaksan aina tällä uskottelulla. Mutta ulkopuolinen apu ei tosiaan ole pahitteeksi aina välillä.

lapset kun isovanhemmillaan. Toinen lapsistamme meni muutamaksi päiväksi minun vanhemmilleni ja toinen anoppilaan. Myöhemmin kesällä sitten toisinpäin jako. Lasten ilon maksimoi siis täysi isovanhempien huomio ja hemmottelu. Muutoin vietämme kesän koko perheen voimin.

Vanhimmainen töissä, toinen riparilla ja kaksi nuorimmaista (10v ja 8v) kuusi päivää kesäleirillä. Miehen kanssa tosin ollaan tuo viikko vielä töissä. En nyt varsinaisesti koe tarvitsevani "lomaa lapsista", mutta tekee se varmasti ihan hyvää meille kaikille

miehen kanssa töissä normaalisti, eli kahtena iltana oli yhteistä aikaa töiden jälkeen, ilman lapsia. Oli kyllä ihan mukavaa.