Ero tulossa- joudunko jakamaan säästöni?

Ei näy mitään säästöjä.

Oma avioeroni hoitui pelkästään allekirjoittamalla kaksi paperia, missään vaiheessa ei ole tarvinnut selitellä, mitä omaisuudellamme teemme. Muistaakseni siellä jossain on kohta, johon merkitään, että ositus tehdään myöhemmin, tai erikseen tai osapuolet sopivat siitä tai jotain. Ei me olla missään oikeudessa oltu. Myytiin kämppä, maksettiin velat ja mitä jäi, pidettiin puolet. Mies vei jotain kaimoja, mä pidin jotain.

Otat nyt vaan ne rahat pois tilitä ja jos joku jossain vaiheessa sattuis kyselee, mitä en usko, niin sanot just niin kuin joku neuvoi, pelasit ne. Netti on täynnä nettikasinoita.

Siis virallisen sopimuksen siitä miten jaoitte omaisuuden?

järjestelyjä ja kikkailuja joiden takia sais kuitenkin pelätä että mies alkaakin vaatia niitä rahoja itselleen. Rahaa se vain on vaikka hetken kirpaiseekin. Mutta loppupeleissä itsellä on parempi olla kun homma on tehty sääntöjen mukaan eikä tarvi miettiä tuleeko vastaan yllätyksiä vai ei.

Käyvätkö vanhempasi vielä töissä? tai muuten niin, että rahalahjoitus ei muuten vaikuta heidän toimeentuloonsa? eli eivät saa toimeentulotukea tms.



Jos näin on, niin lahjoitat esimerkiksi kummallekin vanhemmallesi sen 3999 e, minkä saa lahjoittaa ilman veroa. Ja tästä voit tehdä ihan virallisenkin.



Toki siis niin, että vanhempasi antavat nämä rahat sinulle myös takaisin :) Meillä tuo onnistuisi.



Ja osanhan voit hassata mihin vain itseesi ja lapsiin liittyvään tms.

Erosimme muutama vuosi sitten. Meillä oli yhteisiä säästöjä aika paljon, kun ei stten ikinä löydetty sitä unelmakotia ennen ku meni lusikat jakoon.



NYT VASTA tajusin, että mies tuhlasi viimeisen vuoden ennen eroa aika reippaasti, just omia harrastustarvikkeita, elektroniikkaa jne. Sehän tais hitto vie tehdä sen tahallaan, sai tietty nää omat henkikökohtaiset tavaransa mukaan ja nää tonnit ei todellakaan menneet ositukseen. Mur.



Ja minä tyhmä tyhmä tyhmä shoppailin kirppareilta itselle ja lapsille vaatteet ja tarvikkeet, ettei yhteinen omaisuus vaan hupene :-)



Onneksi nyt on omat rahat.

Tokihan tuhannet eurot ovat suuri raha tavalliselle ihmiselle etenkin, jos ne on itse vähä vähältä säästänyt. Toisaalta taas se ei ole välttämättä suuren suuri omaisuus, jos avioerossa jaetaan asunto-osake ja auto tms.



Eli ei muuta kuin kerrot reilusti varojesi määrän ilman mitään konstailua. Arvelisin, että ihan vetoamalla säästämisen vaivaan ja esittämällä jonkinlaisia kompromissiratkaisuja muun omaisuuden suhteen asia voisi ratketa edullisesti.



Pitää kuitenkin muistaa, että avioerossa omaisuus jaetaan siten, että jos yhteistä varallisuutta on enemmän kuin velkoja, osituksessa huolehditaaan, että velat tulevat kuitatuksi. Käytännössähän toki voi jommalle kummalle puolisolle jäädä maksettavaksi tasinko, mutta silloin hänelle pitää jäädä myös enemmän reaaliomaisuutta.



Tunnen kuitenkin tapauksen, jossa nainen käytti aviomiehensä sairautta hyväkseen ja allekirjoitutti puolitajuissaan olevalla miehellään omaisuudenjaosta sopimuksen, jossa miehelle ei jäänyt juuri mitään. Sopimus ei muuttunut edes oikeudessa, vaikka sen yleisen oikeustajun mukaan olisi pitänyt vähintään kohtuullistua. Eli ei nämä omaisuudenjakoasia aina mene reilusti silloinkaan, kun asioita puidaan tuomioistuimessa. Sen perusteella ja jos omatunto ei soimaa, niin on tosiaan ihan mahdollista luikerrella tässä asiassa...

Mun vanhemmat eros vuonna nakki. Myöhemmin oman avioeroni yhteydessä kävi ilmi etteivät he koskaan tehneet ositusta kun avioliitto ja firma kaatui samaan aikaan. Äidinäiti oli kuollut heidän avioliittonsa aikana ja hänen omaisuutensa jäi kuolinpesän haltuun. Isälläni olisi ollut oikeus saada puolet äitini osuudesta perinnöön. Isäni allekirjoitti osituksen jossa ei vaatinut äidiltäni mitään. Tässä vaiheessa siis erosta oli jo kulunut liki 20vuotta. Jos äitini olisi kuollut ennen osituksen tekoa, olisi isäni saanut oman osuutensa jollei sitten lasten hyväksi olisi siitä luopunut.

Ei näy mitään säästöjä.

Oma avioeroni hoitui pelkästään allekirjoittamalla kaksi paperia, missään vaiheessa ei ole tarvinnut selitellä, mitä omaisuudellamme teemme. Muistaakseni siellä jossain on kohta, johon merkitään, että ositus tehdään myöhemmin, tai erikseen tai osapuolet sopivat siitä tai jotain. Ei me olla missään oikeudessa oltu. Myytiin kämppä, maksettiin velat ja mitä jäi, pidettiin puolet. Mies vei jotain kaimoja, mä pidin jotain.

Otat nyt vaan ne rahat pois tilitä ja jos joku jossain vaiheessa sattuis kyselee, mitä en usko, niin sanot just niin kuin joku neuvoi, pelasit ne. Netti on täynnä nettikasinoita.

Siis virallisen sopimuksen siitä miten jaoitte omaisuuden?

Ei olla tehty mitään sopimuksia eikä mitään papereita. Tosin ei meillä ollut paljon jaettavaakaan, ihan normi rojut.

Lahjoitat rahat lapsille, osan vanhemmillesi ja piilotat loput. Menet muutamaksi viikonlopuksi sukulaisiin tms. ja kerrot että rahat menivät matkusteluun. Vanhemmat voivat lahjoittaa rahat sitten takaisin tai maksaa laskujasi.

Joten sinä joka et ollut ositusta tehnyt, ala kiireenvilkkaa hoitaa asiaa.

Joten sinä joka et ollut ositusta tehnyt, ala kiireenvilkkaa hoitaa asiaa.

Miehesi on varmaan teidän yhteiseen eloon laittanut rahaa?

Jos avoliitossa, niin ei

Ja jos rahat eivät ole pankkitililläsi, niin pidät itse. Ei mies pysty todistamaan mitenkään säästöjäsi.

erossa teidän molempien omaisuus lasketaan yhteen ja jaetaan puoliksi. jos siis sinulla on enemmän omaisuutta, niin joudut antamaan siitä osan miehelle. ikävä tilanne sinulle, aina kannattaa tehdä avioehto!

vaikka pikku hiljaa niin ei näytä niin selvälle. Käteisen sit piilotat luotettavaan paikkaan, sanot vaan että on mennyt elämiseen ja muihin valmisteluihin eron takia :)

et ole miehelle huudellut säästöistäsi? Otapa ne nyt omaan talteen nopeasti..



Kaikki teillä menee puoliksi. Omaisuus ja velat. Yleensä ihan yhteisellä sopimuksella ne saa jaettua ilman riitaa, joten ehkei mies ole niin säästöjesi perään?

Voit panna rahat sileäksikin ihan surutta ennen avioerohakemuksen kirjauspäivää eikä ukkosi voi sille mitään.

Pankissa ehdotettiin säästötiln luomista ja myös hän kävi sijoitusneuvojan luona, mutta ei halunnut rahastosäästäjäksi ryhtyä. Minä ryhdyin. Molemmat muuten käyttää saman verran perheen yhteisiin kuluihin... Aina kannattaa näköjään tehdä avioehto. Sinisilmäinen, tyhmä minä :-((

Pankissa ehdotettiin säästötiln luomista ja myös hän kävi sijoitusneuvojan luona, mutta ei halunnut rahastosäästäjäksi ryhtyä. Minä ryhdyin. Molemmat muuten käyttää saman verran perheen yhteisiin kuluihin... Aina kannattaa näköjään tehdä avioehto. Sinisilmäinen, tyhmä minä :-((

toisen rahoja. En haluais penniäkään enkä ymmärrä ihmisiä, jotka pystyvät moiseen. Varsinkin jos suhde on ollut melko tasa-arvoinen eikä erota esim. hoitovapaan tai äitiysloman aikana, jolloin toisella ei ole ollut edes mahdollisuutta säästöihin.

Siltikään lähtisin mieluummin pennittömänä pää pystyssä kuin toisen rahoja taskussa, pthyi!