Lue keskustelun säännöt.
Aivan ihastuneena
25.06.2012 |
Auttakaa minua.
Kovin on ehkä klassinen tilanne mutta kerron sen kuitenkin ja toivon saavani uutta näkökulmaa itselleni tähän asiaan.
Tämä on kuin huonosta b-luokan leffasta, mutta totta joka sana. Lyhyesti siis. Olen ihastunut kovasti lastenhoitajaamme. Hän oli meillä vuoden töissä, ja nyt jo pitkään ollut muualla, mutta ystävystyimme ja meillä synkkasi hurjan kivasti heti alusta asti. Nyt kun hän ei enää ole meillä, ikävöin häntä kovasti ja aina kun näemme, olen kuin tulisilla hiilillä. Tilannetta ei toki helpota se että hän tietää asiasta ja lienee jonkin verran ihastunut myös minuun. Yhtään mitään meidän välillämme ei ole tapahtunut, mutta silti olen aina ihan sydän sykkyrällä kun hänet näen. Miten pääsen asiasta yli, ei minulla ole mitään tarvetta häneen ihastua eikä näin ollen tarvetta pettää eikä jättää. Toisaalta en ystävääni sen takia halua kokonaan hylätä (ja kylässä hän käy kuitenkin, koska on myös vaimoon ystävystynyt). Että voi olla mutkikasta.
Kommentit (26)
Näin itsekin ajattelin etten puhuisi, vaikka välimme ovatkin hyvät ja luottamukselliset. Vuoden olen kitkutellut ja tuska senkun jatkuu. Toisaalta tuntuuhan se kivalta, mutta sitten miettii että onko oikein että tuntuu kivalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keski-ikäinen nainen, eipähän ainakaan tarttis ihastua
no siinäpä ratkaisu :D tosin, tämä kyseinen ihastus on aivan "normaali" suomalainen neiti. Ei mikään jokamiehen päiväuni, eikä tässä muutenkaan ole kyse mistään seksifantasiasta vaan syvällisemmästä synkkaamisesta. Jotenkin vaan ajatukset ja jutut kolahtavat ihan täysin kohdilleen.
ei, ei tämä kyllä ole miehen kirjoittama.
tai muuta vastaavaa.
Kannattaa pitäytyä provoissa, joissa voi puhua oman sukupuolensa kielellä.
tai muuta vastaavaa. Kannattaa pitäytyä provoissa, joissa voi puhua oman sukupuolensa kielellä.
Siis se että käytin sanontaa "sydän sykkyrällä" teki minusta provon? Käytänkö liian "rikasta" kieltä ollakseni mies?
Sanonpa nyt kuitenkin että olen mies eikä tämä ole provo, mutta ilmeisesti tämä on liian syvällistä tälle palstalle?
Minusta sanonta "sydän sykkyrällä" kuvaa kokemaani tunnetta täysin mahtavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä pelkästään se kohta. Mietis nyt ihan itsekin, missä kohdin voisit vähän hioa.
Niin ja ei, se ei muuten ole oikein, että tuntuu kivalta, provoa tai ei. Ei elämässä niin pidä olla. Ja sitten vielä sekin, että on tämä kyllä ihan liian syvällistä tälle palstalle, me tuskin ymmärrämme lukemaamme.
AP, ihastus laantuu sillä, että ei tavata. Jos ja kun tahdot todella, että juttu ei etene ja että liittosi voi hyvin - sanothan rakastavasi vaimoasi - ihastuksesta yli pääseminen onnistuu, kun sitä ei ruokita.
Älä tapaa lastenhoitajaa ainakaan kahdestaan, ja kun näette, pidä keskustelu minimissä. Hiljalleen ajan kanssa pääset tunteesta toivottavasti eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kerron asian siten miten itse haluan, omalla tyylilläni. Älkää siihen tyyliin takertuko. Kummallista että pitää ruveta väittämään provoksi.
Noh, pottuilu on siis ainoa vinkki jota sain, onhan sekin jotain.
AP, ihastus laantuu sillä, että ei tavata. Jos ja kun tahdot todella, että juttu ei etene ja että liittosi voi hyvin - sanothan rakastavasi vaimoasi - ihastuksesta yli pääseminen onnistuu, kun sitä ei ruokita. Älä tapaa lastenhoitajaa ainakaan kahdestaan, ja kun näette, pidä keskustelu minimissä. Hiljalleen ajan kanssa pääset tunteesta toivottavasti eroon.
Ei olla kahden kesken tavattukaan. Harvoin nähdään muutenkaan, mutta väliajat ovat yhtä ikävää. En viestittele enkä muuta, mutta sitkeessä on. Ehkä se tosiaan sitten ajan kanssa helpottaa. Toivon niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies pyöri ympärilläni ja teeskenteli ihastunutta, juuri tuollaisella "sydän sykkyrällä" -tyylillä. Jätti kaikkialle pieniä vaaleanpunaisia lappuja, joissa luki Be My Valentine ja muuta. Olin minäkin aluksi terveen epäluuloinen, mutta sitten mies jotenkin onnistui viemään jalat alta. Tänä aamuna järkyttävä totuus miehestä paljastui, oli elämäni suurin virhe tähän mieheen rakastuminen. Oli leikitellyt useiden naisten tunteilla juuri samalla tavoin, vaimo oli jo häneen myöskin totaalisen kyllästynyt. Oli toivonut, että ottaisin miehestä vastuun ja hän pääsisi lomille.
Onni onnettomuudessa, että tämän prosessin myötä löysin yhteyden miehen vaimoon ja tämän ystävään, joiden kautta löysin jotain elämää suurempaa. Olen oikeastaan jo unohtanut tämän miehen, haksahduksiahan sattuu meille kaikille. Mutta tämän elämää suuremman edessä olen minä nyt vuorostani täysin sydän sykkyrällä. Nämä ihmiset ovat aivan ainutlaatuisia, koen jotain ihmeellisen ihanaa juuri nyt.
Jos mies joku päivä tasaantuu, hän on minusta ihan tervetullut mukaan yhteisöömme.
Tuntuu aika hurjalta, että ihastus on kestänyt jo vuoden, vaikka ette ole sitä ruokkineet. Olet siis ihan tosissasi lääpälläsi, nainen on saanut sulta jalat alta. Toivon totisesti, että aika auttaa, kuten itselleni on käynyt. Ehkä kokemuksestani on apua sulle, saat uskoa siihen, että ihastus todella voi mennä ohi.
Mä olen ollut naimisissa onnellisesti 8 vuotta unelmieni miehen kanssa. Sinä aikana olen kerran ihastunut työpaikalla mieheen, joka pyöri mielessäni päivin öin. Mitään ei tapahtunut enkä halunnutkaan riskeerata hyvää parisuhdettani, mutta aina kun miehen tapasin, olin sydän sykkyrällä, kuten asian ilmaisit. Lähettelimme kaveripohjalta myös töihin liittymättömiä sähköposteja, kävimme porukalla toisinaan oluella töiden jälkeen.
Minut pelasti miehen ulkomaankomennus. Hän muutti vuodeksi toiseen maahan, enkä nähnyt häntä tuona aikana lainkaan, ja kun mies palasi, tunsin pelkkää lämpöä ja ystävyyttä häntä kohtaan.
Ei tämä kyllä mitään ratkaisua taida sulle tarjota, et kai voi lähettää ex-lastenhoitajaa pois maasta. Ja vaimosi on käsittääkseni ihatuksesi ystävä, joten et voi kovin hyvin hallita sitä, miten usein näette. Yritä kuitenkin pitää tapaamiset minimissä. Kun ihastus tulee teille, lähde sinä lasten kanssa uimaan ja anna naisille tilaisuus jutella rauhassa.
Tsemppiä, pysyttele vahvana!
t. 12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos sulle ohjeista ja tsempeistä. :)
...joskus vakavampiakin, eikä niiden vuoksi tarvitse pilata elämäänsä.
Jos olisin itse samassa tilanteessa - ja olen ollutkin, paitsi että ihastuminen ei kestänyt yhtä kauan - kertoisin puolisolleni ihastuksesta. Tämä tietenkin edellyttää sitä, että parisuhde on todella hyvässä kunnossa ja luottamus osapuolien välillä vahva. Aluksi mieheni järkyttyi tiedosta, koska siihen asti hän oli ajatellut että ihastua voi vain, jos omassa suhteessa on jotain vikaa. Minä kuitenkin tiesin jo entuudestaan, että itselleni tulee ihastumisia silloin tällöin vaikka oma suhde olisi kunnossa. Keskustelimme asiasta paljon, ja kun mies lopulta tajusi että en ole lähdössä suhteestamme yhtään mihinkään, enkä myöskään aio tuolle toiselle miehelle uskoutua yhtä syvällisesti kuin omalleni, enkä missään tapauksessa harrastaisi hänen kanssaan seksiä tai muutakaan fyysistä, mieheni rauhoittui. Sen jälkeen pystyin keskustelemaan hänen kanssaan ihastuksestani ja tilanteen kehittymisestä ihan kuin muistakin asioista, mikä varmasti osaltaan edisti ihastumisen päättymistä.
Tiedän omista ihastumisistani myös sen, että mitä huonommin tunnen ihastumiseni kohteen, sitä tiukemmassa tunne istuu. Tämä johtuu siitä, että oma mielikuvitukseni täyttää kaikki tuntemattomat aukkokohdat toinen toistaan ruusuisemmilla mielikuvilla. Mitä paremmin siis tutustun ihastumisen kohteeseen, sitä todennäköisemmin huomaan hänestä myös huonoja puolia ja sitä nopeammin ihastus laimenee. Siksi minulle paras tapa toimia näissä tilanteissa on täydellinen rehellisyys omalle miehelle, mikä mahdollistaa sen, että voin tutustua ihastuksen kohteeseen ja viettää aikaa hänen kanssaan. Lopulta ihastuksesta tulee ystävä tai kaveri, tai sitten yhteydenpito loppuu kokonaan. Meidän suhteemme aikana näin on käynyt kerran, ja tuo mies on edelleen ystäväni, eikä miehelläni ole mitään sitä vastaan, koska olen ollut alusta asti hänelle rehellinen tunteistani, enkä siis ole ollut enää pitkään aikaan ihastunut tuohon mieheen. Omaan mieheeni puolestaan olen edelleen hullun rakastunut!
Ap:n tilanne on hieman erilainen, koska kyse on yhteisestä tuttavasta. Se voi joko helpottaa asioita tai sitten vaikeuttaa - vaimon suhtautumisesta riippuen. Ap itse tietänee parhaiten, kannattaako vaimolle tällaisesta kertoa. Jos luottamus on suhteessanne tarpeeksi vahvaa, että voitte tällaista asiaa yhdessä käsitellä, suosittelen tekemään niin. Tällöin voitte myös yhdessä kertoa tälle "kohteelle" tilanteesta, mikä tehokkaasti rajoittaa hänen (mahdollista) kiinnostustaan ryhtyä ap:n kanssa mihinkään epämääräisiin salavirityksiin. Jos se ei ole mahdollista, ap:lla on kuitenkin mahdollisuus jatkaa tutustumista ihastuksensa kohteeseen, koska tämä on pariskunnan tuttava. Silloinkin tapaamiset kannattaa rajoittaa perhepiiriin, ettei pääse tulemaan kiusausta tehdä vaimon selän takana muutakin kuin omassa ihastuksessa kieriskelyä.
Tsemppiä, ap! Kyllä se siitä ajan kanssa lievenee - siihen asti: nauti tunteesta (ihastuminen on ihanaa!) mutta älä vie sitä fyysisen toiminnan asteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu aika hurjalta, että ihastus on kestänyt jo vuoden, vaikka ette ole sitä ruokkineet. Olet siis ihan tosissasi lääpälläsi, nainen on saanut sulta jalat alta. Toivon totisesti, että aika auttaa, kuten itselleni on käynyt. Ehkä kokemuksestani on apua sulle, saat uskoa siihen, että ihastus todella voi mennä ohi.
Mä olen ollut naimisissa onnellisesti 8 vuotta unelmieni miehen kanssa. Sinä aikana olen kerran ihastunut työpaikalla mieheen, joka pyöri mielessäni päivin öin. Mitään ei tapahtunut enkä halunnutkaan riskeerata hyvää parisuhdettani, mutta aina kun miehen tapasin, olin sydän sykkyrällä, kuten asian ilmaisit. Lähettelimme kaveripohjalta myös töihin liittymättömiä sähköposteja, kävimme porukalla toisinaan oluella töiden jälkeen.
Minut pelasti miehen ulkomaankomennus. Hän muutti vuodeksi toiseen maahan, enkä nähnyt häntä tuona aikana lainkaan, ja kun mies palasi, tunsin pelkkää lämpöä ja ystävyyttä häntä kohtaan.
Ei tämä kyllä mitään ratkaisua taida sulle tarjota, et kai voi lähettää ex-lastenhoitajaa pois maasta. Ja vaimosi on käsittääkseni ihatuksesi ystävä, joten et voi kovin hyvin hallita sitä, miten usein näette. Yritä kuitenkin pitää tapaamiset minimissä. Kun ihastus tulee teille, lähde sinä lasten kanssa uimaan ja anna naisille tilaisuus jutella rauhassa.
Tsemppiä, pysyttele vahvana!
t. 12
Että aina se ei mene ohi vaikkei edes näkisi pitkään aikaan... Itse olin näkemättä ihastustani 5 vuotta ja kun sitten sattumalta törmättiin pari vuotta sitten uudelleen niin tajusin että kaikki tunteet on edelleen tallella... Harvoin nähdään, vähän aikaa pidettiin yhteyttäkin tekstareilla mutta nyt ei enää yli puoleen vuoteen ´niinkään eikä olla myöskään nähty, silti se tunne on sama. Ehkä se tästä vielä joskus...
t. yli 8 vuotta ihastuneena ollut... :D
juurikin 5vuoden ihastuksesta yli kun ihastuksen kohde teki mulle kämmin ja käyttäytyi tosi tökerösti. Mutta oli se ihanaa aikaa :) ja nyt on jo uutta putkessa :) kyllähän näitä ihastuksia tulee... olis vaan ihanaa kun sais jotain vastakaikua... lähtisin tästä suhteesta hippulat vinkuen.
itselläni myös avioliiton aikana ollut ihastuksia. Satun vaan olemaan sellainen, että ihastun helposti. Välillä tosiaan ihastuksen näkeminen saanut sydämen tykyttämään hurjasti ja pään ihan pyörälle. Mutta tosiaan rakastan miestäni, enkä halua pettää.
Olen lohduttanut itseäni sillä, että ihastuminen on luonnollista, eikä siinä ole mitään väärää, jos se ei johda pettämiseen. Se myös menee ajan myötä ohi, varsinkin jos tunnetta ei ruoki.
Eli neuvoisin sinua, että et olisi tyypin kanssa tekemisissä enempää kuin on tarpeen ja et ainakaan ole hänen kanssaa kahden kesken, ettei mitään kiellettyä pääse vahingossakaan tapahtumaan. Ei siis kannata leikkiä tulella. Ainakin itsellä ne tunteet on sitten sen myötä hävinneet itsestään, vaikka olen jopa antanut itselleni luvan fantasioida ihastuksistani silloin tällöin. Ihastukset yleensä häviää itsestään, joten koita kestää, jossain vaiheessa huomaat, ettei tyyppi enää herätä sussa mitään ihmeellistä.
Ja muista se, että hyvää suhdetta ei IKINÄ kannata riskeerata ohimenevien ihastusten takia.
Toivotan sinulle nyt kovasti itsehillintää. :) Kyllä se siitä.
ihastuksistani miehelleni, koska hänelle tulisi vaan turhaan paha mieli asiasta. Ei joka ikistä ajatustaan ja seksifantasiaansa tarvitse toiselle kertoa. Musta ainakin tuntuisi pahalta, jos mun mies kertoilis mulle ihastuneensa johonkin toiseen. Vaikka se luonnollista ja vaaratonta olisikin, niin en haluaisi tietää. Jos taas pettäisi sen kyllä haluaisin tietää, koska teot on sitten asia erikseen. Uskon kuitenkin, että pystyisin antamaan pettämisen anteeksi, jos mies sitä katuisi.
Sanonpa nyt kuitenkin että olen mies eikä tämä ole provo, mutta ilmeisesti tämä on liian syvällistä tälle palstalle?
Näistä ihastumisista raportoidaan tällä palstalla jokaikinen päivä.
koska hän ymmärsi, että hän on minulle paljon tärkeämpi ihminen kuin tuo ihastukseni. Tarvittiin aika paljon keskustelua ja asioiden läpikäymistä, mutta tuo oli lopputulos. Sitten kerroin ihastukselleni että olen ihastunut, ja että mieheni tietää siitä, enkä aio edetä asiassa fyysiselle tasolle koska mieheni on tärkein. Ihastus ymmärsi (juuri tuo miehelle kertominen oli selkeä osoitus siitä, kuka minun elämässäni on se tärkein ihminen), eikä kiusaus edetä fyysiselle tasolle ollut tuon jälkeen niin suuri enää.
t. 19
Aloittaja on tän kanssa samaa mieltä. Vaikka meilläkin on hyvä suhde niin nimenomaan meillä on niin että heikkous on keskustelemisessa, ja se tuo sitten omat hankaluudet. Vaimolle on tosi vaikeeta (suorastaan mahdotonta) puhua vaikeista asioista. Myös meidän suhteen vaikeista asioista hänen on vaikea puhua. Tämä meidän hoitaja taas oli kova keskustelemaan ja oli myös aina kiinnostunut siitä miten jaksan ja mitä mulle oikeasti kuuluu. Tokihan se tuntui hyvältä.
Ja kiitokset tsemppaajille. Hyviä juttuja olen lukenut tästä ketjusta.