Onko painoasi kommentoitu yleisellä paikalla?

Yleensä tutut.



Tuntuu helvetin pahalta. Olen masentunut, mutta ulos päin kukaan ei uskoisi sitä. Syön tunteisiin, yritän olla syömättä, mutta ei se aina onnistu. Ahmin ahmimalla.



Minulla on helvetin huono itsetunto. Kiitos äitini, joka lapsesta asti pilkkasi minua lihavaksi vaikka olin normaalin kokoinen lapsi. En lihava enkä laiha.

Olen lapsesta asti ollut ylipainoinen, jo viisivuotiaana kieltäydyin juhlatarjoiluista, koska minun pitää laihduttaa. Joka sukujuhlissa ainakin kerran päiviteltiin minun painoani ja piti porukalle näyttää mahaa yms. Siis lapsen.



Vielä nykyäänkin painoni on kaikille vapaata riistaa. Kysytään ihan avoimesti, monta kiloa tulee vaakaan. Eikä siis mitkään läheiset ihmiset, vaan vieraammat, joiden kanssa tuskin olen muuten tekemisissä.



Syömishäiriö minulla on. Kehitin teini-iässä bulimian, jonka sain kuriin, mutta siitä tuli sittemmin Binge-Eating. Apua ei ole tullut mistään, ihan yksin näiden juttujen kanssa on saanut selvitä.

Jos joku laukoo moisia idioottimaisuuksia, voi kyllä hyvällä syyllä sanoa takaisin, vaikka että vedäpä sinä mirkku-täti (nimi muutettu) käteen. Sen ymmärtää tyhmempikin.

Mitä siinä voi vastaan sanoa? Ehkä vois tokaista että sinä se vaan näytät itse ihan yhtä säteilevältä kuin ennenkin. Riskinä tietysti se ettei huomauttelija ymmärrä sarkasmia.

naiset eivät osaa puolustaa oikeuksiaan. Jos tämä on jonkun mielestä hyvä vastakuittaus, niin voi taivas on onneton yritys.

pituudesta ja vähän hassusta vartalon mallista. Suurin osa kuittailijoista on ollut lihavia, rumia tätejä joten syy lienee kateus? Jos joku tosi ilkeästi sanoisi, niin voisin pukea törkeään muotoon omat ajatukseni kyseisen tyypin ulkonäöstä. Esim. "Niin, mutta onneksi mulla ei ole tollaisi viinan pöhöttämiä kasvoja kuin sulla täti, se vasta hirmusen rumalta näyttäis kun vanhempana kävis samalla lailla, ehän sitä saa poiskaan millään". Tai onnittelisin olemattomasta raskaudesta.

Työpaikallani jatkuvasti. Olen siis normaalipainoinen, n. 66-69 kiloa ja 173 cm

Omenavartaloinen

Mahaani tarkkaillaan jatkuvasti.

Kysytään että olenko raskaana. En jaksa.

Pari kk kävelly ja liikkunut vielä tavallista enemmän niim eiköhän joku tule kysymään että olenko lihonut. Käytän koon m tai L vaatteita ja jos on jotain isompia vaatteita niin kyllä kysellään. Eihän kukaan kysele toisten läskiperseestäkään. Itse rm tuijottele toisten muotoja

En jaksa

Kommentoijille kannattaa vastata äitini opettama lause: "Hullu ei huomaa, viisas ei kerro, mutta vähäjärkinen sen sanoo!" Ja jättää sitten miettimään ja sisäistämään asiaa 😀

Vierailija kirjoitti:

on koko nuoruusikäni, tai siis 36 ensimmäistä vuotta taivasteltu laihuuttani, kuinka kukkakeppi luuranko lauta jne. olen. Ihan tuntemattomatkin.

Aika moni on epäillyt anorektikoksi, terveydenhuollon henkilökuntaa myöten, (vaikka tosiaan menkat oli, ja lapsetkin tuli tehtyä laihassa kunnossa.)

Luulen, että nyt varmasti, jos jonkun vanhan tutun näkisi, heillä tulisi sanomista, kun en enää olekaan alipainoinen.

En vain onneksi tapaa ketään tuttuja tai sukulaisia, eikä mulla niin paljon painoa ole, että siihen tuntemattomat kommentoisi mitään, normaalimitoissa olen kuitenkin nykyään.

Sama kokemus nuoruusvuosilta, n. 25 vuoteen asti. Minua ei epäilty anorektikoksi, mutta niin kaduilla, ravintoloissa, työpaikoilla, sukulaisia tavatessa, missä tahansa sain kuulla, kuinka kamalan laiha ja lauta olen ja kuinka miehet tykkäävät, että on jotakin puristeltavaa ja liiallinen laihuus on rumaa, enkä näytä naiselta. Kiitos kaikille. 

Ikivanha ketju, mutta hyvä aihe kuitenkin.

Kaksi kaveriani saa laihuudesta jatkuvasti kommentteja, ja usein kertovat, miten pahalta se tuntuu. Toiselle heistä kommentoi tuntemattomatkin kadulla. Hän on laiha fyysisen sairauden takia.

Mä olen normaalipainoinen, mutta entisessä työpaikassa pari aika runsaan ylipainoista naista päivitteli usein sitä, miten laiha heidän mielestään olin. Salaa olin tosi tyytyväinen, kun mullakin on syömishäiriötaustaa ja pelkään usein lihomista. Eihän sellainen kuitenkaan ole ihan asiallista, vaikka oltiinkin aika hyviä kavereita ja jutut oli välillä aika "jänniä" muutenkin.

Itse kuulin ihmisten puhuvan etenkin tästä toiesta naisesta (jolla olikin aika hurjasti painoa) aika ikäviäkin juttuja kun arvelivat, ettei hän itse tai kukaan hänelle läheisempi kuule. Tosi ikävää. Tiesin, että hänelläkin on oikeasti syömishäiriö ja hän kärsi painonsa takia. En tiedä, miten paljon hänelle kommentoidaan päin naamaa. Siinä tosin kommentoija jäisi verbaalisesti kakkoseksi tosi nopeasti.