Miten te yh:t ja sinkut kestätte
sen puolison kaipuun? Olen ollut kolme vuotta sinkkuna ja satunnaisia yhdenillan juttuja lukuunottamatta täysin vailla seksiä ja läheisyyttä.
Alan olemaan siinä pisteessä, että tekisin mitä vaan tässä kosketuksen kaipuussani. Pelkkä seksi ei kiinnosta (siksi en enää jaksa mitään hoitoja), vaan kaipaan kokonaisvaltaisempaa läheisyyttä, kosketusta ja yhteyttä.
Tottuuko tähän koskaan? Kun lapset olivat pienempiä ja enemmän iholla, niin omat tuntemukset olivat erilaiset.
Nyt kaipaan, niin että sattuu ihan fyysisestikin :(.
Kommentit (11)
ja toisaalta en enää usko rakkauteen, vaikka se vähän paatokselliselta kuulostaakin. Yksinäisyyteen yksinkertaisesti turtuu. Lakkasin kaipaamasta miehen läheisyyttä jo pari vuotta eron jälkeen. Toisaalta petetyksi tuleminen ja ero olivat niin rankkoja kokemuksia että olisi vähän vaikeaa enää olla romanttinen tai halukas päästämään miestä fyysisesti lähelleen.
t. yh joka on ollut 6 vuotta ilman seksiä ja seurustelua
mutta en halua myöskään yhdenillan juttuja. Luotan siihen että osaan ja ehdin luoda suhteita, olen vielä nuori, vetävä ja persoonallinenkin. Lapsetkin ovat vielä ihan pieniä. Olen ollut yksin vasta vähän aikaa. Ottajia onneksi on, mutten halua käyttää ketään. Mikset vaan sitten tee asialle jotain?
Mä en pysty yhden illan juttuihin joten olen ollut erosta asti selibaatissa eli jo 7 vuotta. Kaljalla turrutan seuran ja läheisyyden kaipuun, ihan ok menee näin...
Aina kun erehdyn kaipaamaan miehiä niin menen lukemaan Seksi-palstaa virkistääkseni muistia sen suhteen millaisia miehet ovat ihmisinä... Muutama minuutti tuolla palstalla riittää eliminoimaan kaiken kiinnostuksen miehiä kohtaan :D Kokeile ihmeessä!
Suosittelen lämpimästi myös Suomi24:n Sinkut-palstaa tähän tarkoitukseen.
mutta olen järjestellyt asiat niin, että säpinää löytyy. Puhtaista yhden illan jutuista en niinkään saa mitään, mutta jotenkin olen onnistunut aina kehittelemään romanssin poikasia tilanteen helpottamiseksi :).
Erosin kaksi vuotta sitten ja sen jlkeen olen ollut varmaan maksimissaan 2kk yhtäjaksoisesti ilman läheisyyttä ja seksiä. Yksi pidempi suhde tähän on mahtunut, muut ovat olleet sitten kuukauden, parin, romansseja.
Muutamia yhden illan juttuja ollut, niiltä saa sitä yhtä asiaa mitä joskus tekee mieli. Yhden illan jutuista on tullut myös kahden illan juttuja, kolmen illan, neljän, jne.
Läheisyyttä saan ihanalta kaverilta, jonka voi tahtoa kylään katsomaan leffaa ja istua vierekkäin, joskus ihan kainalossakin. Voin mennä hänen luokse ja tehdään yhdessä ruokaa, voidaan halata ja suukottaa poskelle, hieroa toistemme hartioita, jne. Mitään romanttista ei ole, pelkkää ystävyyttä ja hän on alusta asti tottunut siihen että minä halailen ja saatan silittää, koskettaa hartioista, käsistä jne, niin hän tekee sitä samaa minulle vaikkei yleensä kuulu hänen tapoihinsa.
En tarvitse jatkuvaa kyljessä kyhnyttämistä ja silittelyä, se tuntuu tukehduttavalta. Olen paljon mieluummin sinkkuna kuin suhteessa.
joten osaan arvostaa suuresti omaa aikaa ja sitä, ettei tarvitse ottaa toista huomioon kaikessa. Mutta seksiä ja läheisyyttä kyllä kaipaan.
8
Aina välillä tulee kovakin ihmisen kaipuu, usein silloin, kun ei jaksaisi kaikkea yksin tai kun on vain halausta vailla. Joskus ne satunnaisetkin treffit helpottaa, usein ei. Ja ikävä kyllä sitä huomaa menevänsä koko ajan aremmaksi ihastumaan tai ottamaan itse kontaktia miehiin.
Nimim. yh:na jo toistakymmentä vuotta :)
jotka vie libidon mennessään. Sain ne lääkäriltä välittömästi, vain itkemällä eron jälkeistä surua. En tunne miehiä kohtaan enää mitään ja olen siitä suunnattoman helpottunut.
joten helpompi näin kokonaan yksin.